Kolumni: Yliopistoon pääsee yhä myös valintakokeella, ja se voi olla reittinä todistusvalintaa parempi 

Keskinkertaisesta ylioppilastodistuksesta ei tule lannistua – eikä siitäkään, jos yliopiston ovet eivät aukea ensimmäisenä, toisena tai kolmantenakaan hakuvuotena. Valintakokeen ja avoimen väylän kautta saa todistusvalintaan verrattuna realistisen tuntuman tulevaisuuden opinnoistaan. 

Yliopisto-opintoja edeltävien vuosien aikana oppii, kehittyy ja rikastuu elämänkokemuksilla. Vaikka opintopolku pysähtyisi hetkeksi, elämä ei lakkaa. 

Olen valtio-opin pääaineopiskelija Tampereen yliopistosta. Taustaltani olen keskiverto-oppilas sekä ammattikoululainen. Yliopistoon hain tosissani kolmesti, joka kerralla eri kohteeseen. Viimeisellä hakukerralla olin alastani varma, ja tulinkin hyväksytyksi kolmeen yliopistoon. 

”En tiedä, miltä ylioppilaskirjoituksista stressaaminen tuntuu, mutta tiedän, ettei yliopistoon pääsy ole kenelläkään niistä kiinni.”

Koska olen amis, ei todistusvalinta tullut kohdallani kyseeseen. Olen kahlannut pääsykoemateriaaleja ja keräillyt avoimesta yliopistosta opintopisteitä, sillä olen tiennyt näistä jommankumman olevan ainut reittini.  En tiedä, miltä ylioppilaskirjoituksista stressaaminen tuntuu, mutta tiedän, ettei yliopistoon pääsy ole kenelläkään niistä kiinni. 

Muistan, kun journalistiikan pääsykokeisiin vielä tankattiin ensin puoli vuotta Mediayhteiskunta-kirjaa, sitten pari kuukautta useampaa tieteellistä artikkelia. Nykyään monet pääsykokeet ovat hivenen inhimillisempiä: journalistiikan pääsykokeissa jäljellä ovat vain artikkelit ja noin kuukauden mittainen luku-urakka. Joihinkin pääsykokeisiin ei ole ennakkomateriaalia lainkaan. 

Eikä luku-urakka pääsykokeeseen mene hukkaan. Olen viitannut esimerkiksi Youngin hegemonisen diskurssin haasteeseen ja Laclaun populismin merkitsijäkäsitteeseen lukuisia kertoja opintojeni aikana. Tarkoitukseni ei ole namedroppailla ja viljellä sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Haluan vain huomauttaa, etten todellakaan itsekään ymmärtäisi näitä käsitteitä syvällisellä tasolla ilman elämäni pääsykoekeväitä.  

Myös avoimen yliopiston opinnot ovat hyödyksi. En itse tarvinnut niitä lopulta sisäänpääsyyn, sillä tulin valituksi pääsykokeella, mutta tuntui hyvältä saada hyväksi luettua lähemmäs 60 opintopistettä heti fuksivuotena. 

Vaikka epävarmuus opiskelupaikkaa odotellessa tuntuu hirveältä, voivat useat välivuodet olla kaikessa sekavuudessaan hyvin opettavaista aikaa. Ajasta ennen yliopistoa voi tehdä oman seikkailun. Yliopistoon valmistautumisen ohessa minä matkustin, sain töitä vapaana toimittajana, rakastuin ja erosin; elin täyttä elämää. 

Kirjoittaja on Visiirin toimitusharjoittelija ja koulutukseltaan kokki sekä yhteiskuntatieteilijä.