Keijo Hämäläinen on kokenut rehtori, joka lähtisi opiskelijoiden kanssa sitsaamaan

This article is also available in English.

Tampereen yliopiston seuraava rehtori on Keijo Hämäläinen, Jyväskylän yliopiston nykyinen rehtori. Korkeakoulusäätiön hallitus päätti asiasta yksimielisesti kokouksessaan tiistaina 21. maaliskuuta.

Hämäläinen aloittaa viisivuotisen rehtorikautensa Tampereella 1. kesäkuuta. Aiemmin rehtorin oli kerrottu vaihtuvan vasta vuodenvaihteessa, mutta korkeakoulusäätiön hallitus perusteli nopeutettua aloitusaikaa rehtorin lyhyemmillä siirtymäajoilla sekä Jyväskylässä että Tampereella.

Visiiri tapasi tulevan rehtorin tuoreeltaan heti valinnan jälkeen.

Onnittelut, Keijo Hämäläinen! Miltä nyt tuntuu?

Kiitos. Totta kai sitä on iloinen, kun on tavoitellut jotain ja saanut sen. Samaan aikaan tässä on kuitenkin tiettyä haikeutta. Jyväskylän yliopiston yhteisö on ollut aivan mahtava, ja tunnen päässeeni sen jäseneksi ja saaneeni luottamusta. Se on kova luopuminen. Surutyötä on tullut tehtyä, ja se jatkuu vielä.

Ehkä hieman myös jännittää, miten yhteisö ottaa minut vastaan: minä olen minä, ja teen parhaani. Mitä enemmän olen käynyt täällä keskustelua hallituksen kanssa ja tavannut ihmisiä, sitä enemmän on vahvistunut tunne, että erinomaista tästä tulee. Siis pientä jännitystä, mutta aika luottavaisin mielin.  

Hommat alkavatkin jo kesäkuussa. Milloin itse sait kuulla, että pesti alkaa jo kesällä eikä vasta vuodenvaihteessa?

Alkamisaika on ollut dialogia sekä Jyväskylässä että täällä. Odottavan aika on pitkä, ja tämä mahdollistaa hyvin nopean startin.

Jyväskylän yliopistossa on kesken strategiaprosessi, jossa rehtori on avainasemassa. Olisi kovin vaikea olla vetämässä sitä ulkokehällä. Tämä on siis erinomainen ratkaisu myös henkilökohtaisesti minun kannaltani.

Ehditkö viettämään kesälomaa?

Kyllähän rehtorin pitää lomailla, kuten kaikkien ihmisten. Tänä päivänä hektisessä työssä on tärkeää, että lomaa pidetään, ja kun ollaan töissä, ollaan aina tavoitettavissa. 

Sanoit rehtorihaun alkutaipaleella Visiirin haastattelussa, että olet seurannut Tampereen yliopiston potentiaalia harmitellen. Minkälaisia toimia aiot tehdä rehtorina potentiaalin parhaaksi valjastamiseksi?

Tampereen korkeakouluyhteisö perustettiin hyvin ennakoidusti ja aikaa edellä. Ennustetiin, että eri korkeakoulusektoreiden ja tieteiden välinen yhteistyö on se tulevaisuuden malli, jota kohti mennään. Tampere oli tässä aikaansa edellä, ja muut ovat seuranneet sitä hyvin vahvasti. Siinä on kuitenkin joutunut myös edelläkävijyyden uhriksi: ei ole helppoa rakentaa sekä rakenteita että toimintaa ja luoda identiteettiä ja organisaatiokulttuuria. Ne ovat hitaita asioita.

Muutoksessa kaikilla prosesseilla ja johtavilla rakenteilla pyritään vaikuttamaan organisaatiokulttuuriin, ja se vie aikaa. Organisaatiokulttuuri ei ole täällä ihan vielä muodostunut, mutta se on siinä hilkulla. Katsotaan, miten vielä otetaan se viimeinen loikka.

Luulen, että ihmiset ovat oivaltaneet, että tämä on hieno paikka ja meillä on hieno visio. Nyt kääritään hihat ja otetaan kova spurtti.

Vaikka korkeakoulut yhdistyivät, Tampereella on yhä nähtävissä jako ”teekkarien ja humanistien” välillä. Miten voimme hedelmällisesti toimia samassa korkeakouluyhteisössä?

Mielestäni tarkoituskaan ei ole tehdä kaikista samanlaisia. Tärkeämpää on törmäyttää ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Yhdessä tekeminen tarkoittaa mielestäni sitä, että toisen tekemistä arvostetaan, vaikka sitä ei ymmärrettäisi.

Ulospäin asia voi näyttäytyä eri tavalla, jos ihmiset eivät tunne sisäisiä rakenteita. Yliopisto nähdään kokonaisuutena, vaikka korostaisimme, että kyse on vaikkapa tietystä laitoksesta tai tiedekunnasta. Olisikin tärkeää, että olemme yhdessä ylpeitä onnistumisistamme. Yhteisöllinen ylpeyden identiteetti nostaa organisaatiokulttuuria.

Myös identiteettiympäristö on tärkeä, eikä se voi olla kovin suuri. Ylpeyttä esimerkiksi omasta ainejärjestöstä ei pidä musertaa. Tieteenalojen eroja ei pidä häivyttää, vaan niitä pitää arvostaa, kunnioittaa ja katsoa kokonaisuutena. Yhdessä tekeminen ei tarkoita sitä, että pitää olla samaa mieltä.

Millainen rehtori haluat olla Tampereen yliopiston opiskelijoille?

On todella tärkeää, että rehtorilla on kontakti yhteisöön ja ihmiset tietävät, kuka rehtori on, mistä hän puhuu ja mitä arvomaailmaa hän edustaa. Opiskelijamassa on todella suuri, ja kaikkien tavoittaminen kokonaisuutena on toki haasteellista. Jopa ylioppilaskunnan kanssa on tietyllä tavalla haastavaa: juuri kun hallitus on muodostettu ja puheenjohtaja valittu, ne jo vaihtuvat. Yhteydenpito vaatii paljon työtä.

Tulen varmasti ottamaan tavaksi, että ylioppilaskunnan johto ja yliopiston johto tapaavat säännöllisesti. Ylioppilaskunnan puheenjohtajalla on aina rehtorin suora salainen numero.

Aikataulujen salliessa on tärkeää kunnioittaa ylioppilaskunnan tai ainejärjestöjen tilaisuuksia läsnäolollaan. Pyrin kohtaamaan opiskelijoita myös arjessa. Jos ravintolan pöydässä on opiskelija, saatan spontaanisti kysyä, saako tulla seuraan.

Oletko kuullut, että rehtorikaudellasi Jyväskylässä olisit saanut opiskelijoiden keskuudessa jonkin lempinimen?

En voi paljastaa… No, etunimellä minua on kutsuttu. Lapsena minua kutsuttiin Kekeksi. Keke Rosberg oli silloin kuuluisa formula-ajaja. Sitten muutin Helsinkiin, eikä kukaan kutsunut minua Kekeksi 35 vuoteen. Kun palasin Jyväskylään, Keke palasi takaisin. Ei minua kyllä kutsuta siksi, mutta se on semmoinen lempinimi.

Katsotaan, mitä Tampereella keksitään.

Joo.

Sinulla on edessäsi muutto Tampereelle. Kaupunginosien välillä on identiteettieroja: aiotko muuttaa Itä- vai Länsi Tampereelle?

Varmaan pitää hankkia useampi asunto ja kertoa tarpeen mukaan, millä puolella asuu… Mutta jos rehtorin arkea ajattelee, niin vaimon kanssa olemme katsoneet vapautuvia asuntoja keskustasta. Elämä pyörii juna-aseman ja yliopiston välillä, joten se olisi kätevin paikka. Täytyy ottaa sellainen vuokra-asunto, johon pääsisi muuttamaan välittömästi. Katsotaan, milloin vaimo tulee perässä.

Ilves vai Tappara?

Koovee. Näin käskettiin vastata. (Tampereen korkeakoulusäätiön hallituksen puheenjohtaja Jorma Eloranta sanoo taustalla, että hän ei ainakaan käskenyt.)

Jääkiekko on hieno laji, mutta sitä on tullut valitettavasti seurattua hämmästyttävän vähän. Olen harrastanut melkein kaikkia lajeja, mutta en jääkiekkoa.

Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajallasi?

Uusi harrastus on aktivoitunut: minulla on vapaa-ajan asunto keski-Suomessa, ja mökkeily on ollut henkireikä. Kalastus on ollut lapsuudenharrastus, josta minulla oli melkein neljänkymmenen vuoden tauko. Nykyisin olen talviverkkokalastaja. Olen opetellut sen nollasta, ja se on oikein hyvin kuntoa ylläpitävä laji.

Opiskelit Helsingin yliopistossa fysiikkaa. Oliko sinulla silloin opiskelijahaalarit?

Ei. Minua harmittaa, että en ollut opiskelija-aktiivi. Olin kyllä osakunnassa, jotta pystyin hakemaan asuntoa. Olin siinä mielessä tylsä, että saimme vaimon kanssa kaksi lasta opiskelujen ohessa, kävin töissä ja valmistuin määräajassa. Opiskelijaelämä jäi vähemmälle.

Johtotehtävissä olen voinut ottaa sitä takaisin. Dekaanina, vararehtorina ja rehtorina olen tutustunut sitsikulttuuriin pidemmän kautta.

Lähdetkö Tampereellakin sitsaamaan, jos kutsu käy?

Totta kai lähden sitsaamaan! Kunhan tarkastetaan, että laulut ovat asianmukaisia.

Skål!