Tampereen Kalevassa on vierekkäin kaksi asekauppaa, joiden ovet ovat aina lukossa – kävimme liikkeissä kysymässä, miten aseiden ostaminen on muuttunut

Jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, voi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Juuri nyt, tällä raitiovaunupysäkillä, tuntuu siltä, kuin olisin Yhdysvalloissa.

Vasemmalla puolellani on pieni Arnolds – amerikkalaisin suomalainen asia heti Janne Katajan bisneskuvioiden jälkeen. Suoraan vastapäätäni on asekauppa, ja kun käännän pääni äärioikealle, näen toisen asekaupan. Voin melkein kuulla valkopäämerikotkan kirkaisun.

Mutta en ole Amerikassa, sillä olen julkisen liikenteen ratikkalinjalla. Sellaista ei kovin usein näe Vapaiden maassa.

Tampereen Kalevassa, parin opiskelijatalon ja hipstereiden keskellä sijaitsee siis vieretysten kaksi asekauppaa. Se ei ole paljoa, mutta se on enemmän kuin hipsterialueilla tavallisesti.

Miten liikkeillä menee?

AAWEE Tampereen myymälään päästäkseen on painettava ovikelloa. Liike on Kalevan asekaupoista ensimmäinen, jos kulkee Teiskontietä keskustasta poispäin eli lännestä itään. Liiketiloissa oli ennen Armoria-asekauppa, jonka jämsäläinen Aawee osti kaksi vuotta sitten. Tampereen liikkeen lisäksi Aaweella on toimipiste Jyväskylässä ja pääkauppa Jämsässä.

Ensisilmäyksellä kauppa näyttää tavalliselta urheilukaupalta tai Tokmannilta hyllyineen ja rekkeineen. Turvatoimet ovat kuitenkin tarkat, ja ovi pidetään koko ajan lukossa.

”Tampereen katukuvassa näkyy huumeongelma. Ovikellolla saadaan säädeltyä sitä, keitä päästetään liikkeeseen pyörimään”, kertoo Aaween myymäläpäällikkö Jussi Laatikainen. Hän viimeistelee politiikan tutkimuksen opintojaan Tampereen yliopistossa.

Kaupan intersportimainen ilme katkeaa vain tiskiin, jonka takaa aseet myydään. Seinällä on rivissä kivääreitä ja haulikoita. Tolpasta roikkuu kaksi militaria-aiheista seinäkalenteria.

”Monella voi olla vähän turhan jännittävä kuva meidän arjesta. Oikeasti tämä on aika perus käyttötavarakauppaa”, Laatikainen sanoo.

Käyttötavaraa, joka on tarkoitettu tappamiseen. Mutta tappaa voi toisaalta monella muullakin myyntiartikkelilla, joita myydään ovikellottomissa kaupoissa.

Ympärillä näkyvissä roll-upeissa ja muissa esitteissä on sotilaallisen näköisiä ihmisiä. Laatikainen kertoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on puolentoista vuoden kestonsa aikana näkynyt asiakaskunnan tekemissä ostoksissa. Muun muassa suojalevyt ja erilaiset sotilaan tilpehöörit menevät kaupaksi, kun ihmiset ovat rynnänneet ennennäkemättömällä volyymilla esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille.

Harrastuksen ja jopa pahimpaan valmistautumisen suosio näkyy luonnollisesti myös hinnoissa. Peruspatruunan hinta on kaksinkertaistunut, kun tavara meinaa loppua maailmalta.

Käyttötavaraa, joka on tarkoitettu tappamiseen. Mutta tappaa voi toisaalta monella muullakin myyntiartikkelilla, joita myydään ovikellottomissa kaupoissa.

Aseiden ostamisessa ei ole kuitenkaan syntynyt suurta piikkiä, sillä aselupien hankkiminen on hidasta puuhaa.

”Byrokratia osaltaan asettaa raamit sille, joten aseiden kysyntä on ollut hyvin tasaista koko ajan”, Laatikainen sanoo.

Hän huomauttaa, että asekaupan alaa on muuttanut myös Euroopan unionin uusin asedirektiivi. Sen tiukentava vaikutus ei miellytä kaikkia aseharrastajia.

”Tiukka sääntely vaikuttaa liiketoimintaan, mutta täytyy sanoa, että yksikään meistä ei toivo jenkkimeininkiä, vaan jotain näiden vaihtoehtojen väliltä. Ja jos Suomessa ihmisellä on harrastuneisuutta, ei ole oikeasti ongelmaa saada asetta.”

Asekaupan asiakkaat ovat Laatikaisen mukaan reserviläisiä, urheiluampujia, metsästäjiä ja viranomaisia. Nuoria saisi kuulemma käydä enemmänkin.

Alan tehdä lähtöä. Vielä täytyy kysyä, millaista on, kun kaksi alan kauppaa ovat Tampereella näin lähekkäin. Google Mapsin mukaan seuraavat asekaupat löytyvät vasta Pirkkalasta ja Nokialta.

”On hauskaa, että Tampereen kaksi ainoaa oikeaa asekauppaa ovat vierekkäin. Ja ala on pieni, joten kaikki tuntevat kaikki. No, toinen kylläkin nyt lopettaa.”

Lopettaa?

LYHYT taivallus tihkusateessa, ja taas edessä on lukittu ovi ja ovikello. Tällaisesta esteestä Fröbelin Palikat ei laulanut Leijonan metsästyksessä. Jotta saisi aseen jalopeuran jahtaamiseen, olisi ensin päästävä sisään. Ovi auki, ovi kiinni.

Erkki Lähdeniemen nimeä kantava asekauppa näyttää hyvin erilaiselta kuin Aawee-ketjun haaraliike. Aaween julkisivun teippaukset ovat modernit, kun taas Lähdeniemi on käyttänyt teksteissä jonkinlaista amerikkalaista vintagefonttia ja ripustanut ikkunaan Yhdysvaltojen lipun lisäksi Konfederaation eli Etelävaltojen sotalipun.

Sisällä valaistus on hitusen hämärämpi, tavaraa lojuu enemmän sikin sokin, eikä hyllyjä ole tilattu samalla kertaa yhdeltä valmistajalta.

Myynnissä on asetarvikkeiden lisäksi jonkin verran alan kirjallisuutta, kuten avainteos Mission impossible – NRA Suomessa viisi vuotta. Siinä on uhkaavan paljon pilakuvia susista ja poliitikoista.

Moni myytävä tavara on punalaputettu. Seinillä on kylttejä könttätarjouksista ja poistomyynneistä.

Tiskin takana touhuaa Tuomas Haaramo. Muutaman sanan vaihdettuamme asian laita valkenee. Erkki Lähdeniemi on menehtynyt alkuvuodesta, eikä liiketoiminnalle ole jatkajaa. Kauppa on saatava tyhjäksi vuoden loppuun mennessä, mieluusti jo syksyn aikana.

Vierailuni ylle laskeutuu melankolian kalvo. Mannerheim kurtistaa seiniltä minulle kulmiaan ainakin kahdessa taulussa.

Haaramo on itse ollut töissä kaupassa siitä asti, kun se muutti Teiskontielle viitisentoista vuotta sitten tilanpuutteen takia. Sitä ennen kauppa sijaitsi aivan lähellä, Ilmarinkadun ja Kaupinkadun risteyksessä. Silloin sen kyljessä toimi Pirkan Ase -asekorjaamo, Haaramo muistelee.

Hän kertoo, että tamperelaisten aseharrastajien sekaan mahtuu erilaisista asioista kiinnostuneita ja myös nuoria.

”Mutta aika vähänhän täällä Tampereen seudulla on nuoria metsästäjiä. Tuolla jossain Itä-Suomessa ja Lapissa on helpompi aloittaa harrastus, kun metsästysmaat alkavat ihan oven vierestä.”

Toisaalta asekaupan sijainnilla ei ole nykyään niin suurta väliä, sillä Matkahuolto kuljettaa paketteja ympäri Suomea. Sijainnin etuna on kuitenkin se, että keskustan vilinästä saattaa tulla ihmisiä kiertelemään ja katselemaan muuten vain. Kaupan edestä kirskuttaa raitiovaunu seitsemän ja puolen minuutin välein.

KOTELOIDEN, lippisten, maalitaulujen, aseenperien, puhdistusvälineiden ja patruunoiden sekaan ilmestyy myymälän takahuoneesta Erkki Lähdeniemen tytär Seija Fagerlund. Hän on tullut kauppaan isänsä avuksi kesällä 2022.

Nyt hänen vastuulleen ovat jääneet laskujen maksaminen ja liikkeen lopetustoimenpiteet. Hän on itse työskennellyt koulumaailmassa.

”On hankalaa, kun en tiedä tästä alasta yhtään mitään”, Fagerlund tuskailee, mutta kertoo, että lyhyt kaupanomistajuus on tuntunut muuten hyvältä.

Vierailuni ylle laskeutuu melankolian kalvo. Mannerheim kurtistaa seiniltä minulle kulmiaan ainakin kahdessa taulussa. 

Fagerlund on saanut paljon surunvalitteluja paitsi isänsä, myös kaupan takia. Jotkut asiakkaat ovat käyneet samassa asekaupassa koko sen 40-vuotisen olemassaolon ajan.

Muistelun lisäksi poistomyynti houkuttaa osan vanhasta asiakaskunnasta paikalle. Aseharrastajan heräteostoksia ovat kuulemma kaikenlaiset pienet tavarat, joita ostetaan jemmaan varmuuden vuoksi. Aseen hankinta on päätetty yleensä etukäteen.

OVIKELLO soi, ja kaksi puolalaista miestä saa luvan astua sisään. Pienempi paiskaa kättä Tuomas Haaramon kanssa, ja he katoavat takahuoneeseen hypistelemään pyssyjä. Isompi, kevytuntuvatakkiin ja shortseihin sonnustautunut mies jää myymälän puolelle. Muutaman itsekseen mutistun sanan jälkeen hän tulee tiskille ja tiedustelee Fagerlundilta Erkkiä.

”Is Erkki here?”

”Erkki is died”, Fagerlund saa sanotuksi pahoitteleva ilme kasvoillaan. Hän on kertonut, ettei ole kovin hyvä englannissa, mikä tuottaa toisinaan vaikeuksia kaupanteossa.

Big Lebowski -elokuvan Walter Sobchakia hieman muistuttavalta puolalaiselta pääsee hiljainen, epäuskoinen ähkäisy. Hän kertoo olleensa vasta viime vuonna täällä ja keskustelleensa – kuten aina ennenkin – Erkin kanssa aseista. Nyt hän haluaisi katsella ranskalaisvalmisteista pistoolikoteloa.

”Should I speak to you about guns then?” hän kysyy Fagerlundilta sulateltuaan suru-uutista ensin hetken.

Fagerlund vastaa, ettei oikein tiedä aseista, ja että on itse asiassa Erkin tytär.
Mies seisoo tiskin edessä hiljaa. Lopulta hän löytää oikeat sanat, tai sanan.

”Life… life.”

Oikaisu 2.10. klo 9.12: Korjattu haastateltavan sukunimi, joka on Fagerlund, ei Hagerlund.