Tampereella pannaan olutta jälleen useassa kerhossa – Näin alkoholin tekeminen kotona on kietoutunut osaksi opiskelijaelämää

”Perkele. Minä vedänkin vaihteen kakkoselle”, sanoi Tuntemattoman sotilaan Koskela, kun kiljupäissään riehumaan alkoi.

Rintamakilju oli parikymppisten äijien itse tekemää. Nyky-Suomessa jermujen ikäiset nuoret viettävät pitkälti aikaansa opiskelijapiireissä. Tekevätkö hekin itse oman alkoholinsa?

Vanhemman polven opiskelijatarinoiden kovinta ydintä on usein opiskelija-asunnon nurkassa tai vaatekaapissa pulputtanut käymisastia. Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo kirjoittaa Nuorisotutkimus-lehden viime vuoden artikkelissa kiljutarinoiden olevan “jaettu ja eri sukupolvia yhdistävä tapa antaa merkitys nuoruuskokemukselle”.

Omatekoisen alkoholin muisteluun liittyy usein mielleyhtymiä vapauteen, nuoruuteen ja kapinaan. Salasuon artikkelia varten kerätyissä yli 500 kiljumuistelossa esiin nousi myös opiskeluaika. Suurin osa tarinoitsijoista sijoitti kiljun maistelun kuitenkin alaikäisyyden vuosiin.

Kenties kilju kaikessa karuudessaan on hieman liikaa opiskelijalle, joka voi myös kävellä kauppaan ja ostaa juotavaa, josta ei tule ripuli. Kilju ei ole kuitenkaan ainoa juoma, jota kotona voi tehdä.

”Korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttöä ei ole tutkittu suoraan siitä näkökulmasta, mistä alkoholi on peräisin”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) nuorten alkoholinkäyttöä tutkinut Kirsimarja Raitasalo.

”Yleisesti korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttö on hieman vähentynyt, kuten muullakin väestöllä. Ammattikorkeakoulussa opiskelevat juovat vähän enemmän kuin yliopisto-opiskelijat.”

Tiedot ovat peräisin opiskelijoille tehtävästä terveys- ja hyvinvointi- eli KOTT-tutkimuksesta. Vaikka suoraa tutkimusta kotipanemisesta ei ole, Raitasalo muistaa omilta opiskeluajoiltaan kotiviinikulttuurin.

”1990-luvulla se huuma oli päällä opiskelijoilla mutta myös muilla aikuisilla. Ehkä laman takia oli tarve saada halvemmalla alkoholia.”

Yhdeksäsluokkalaisille vuonna 2019 tehdyssä kyselytutkimuksessa kotitekoista olutta oli juonut neljä prosenttia ja kotitekoista viiniä kolme prosenttia vastanneista. Raitasalon mukaan vuonna 1995 nuo prosenttiluvut olivat kaksitoista ja kaksikymmentäkaksi. Seuraavat luvut kerätään ensi keväänä.

”Onhan siinä selvä lasku tapahtunut kotiviiniajoista. Epäilen, että nuoria kiinnostavat nykyään ihan eri asiat.”

Pandemia sai panemaan kotona

Suomen suurimman kotipanimotarvikkeita myyvän yrityksen, Melkkobrew Oy:n, toimitusjohtaja Janne Kettulan mukaan korona- aikana koettiin käänne. Ihmiset jäivät koteihinsa ja panimotarvikkeiden myyntiin tuli piikki.

Ihmisten päästyä takaisin ulkoilmaan tarvikekaupassa on tullut hienoista laskua, mutta kauppa käy edelleen kuumempana kuin ennen pandemiaa.

”Opiskelijaikäisiä nuoria näkyy tasaisesti asiakaskunnassa. Kiinnostus alaa kohtaan on kasvanut mutta myös muuttunut. Nykyään tehdään hyviä bissejä, ja siideri on tullut mukaan kuvioihin”, Kettula kertoo.

Yhdeksänkymmentälukuun verrattuna nyt ostettavat tarvikkeet ovat myös laadukkaampia. Niillä saatavat juomat ovat tasalaatuisempia, ja juomasta voi saada jopa hyvän makuista.

Tarvikkeiden laatu on parempaa, mutta hinnatkin ovat nousseet. Ensihätään voisi ajatella, että itse tekemällä ei enää säästä rahaa.

”Kyllä siinä edelleen säästää, koska sama raaka-aineiden kohonnut hinta näkyy myös kaupan juomavalikoimassa. Ja samalla alkoholiverokin on noussut, mikä nostaa kaupan juomien hintaa.”

”Laman aikaan viinin tekeminen oli suositumpaa kuin nykyään, koska silloin niin sanotun vääntömomentin merkitys oli suurempi. Piti päästä halvalla känniin.”

Tutkija Antti Maunu

Panomestarin mukaan tilanne on hyvä

Tampereen yliopistossa toimii yksi Suomen suurimmista akateemisista olutseuroista, alun perin kauppatieteilijöiden keskuudessa syntynyt BOSA ry. Se on perustettu vuonna 2003, ja panemisen lisäksi sen tavoitteena on edistää olutkulttuuria.

BOSAn panomestari Jesse Sonninen kertoo, että yhdistyksellä on jatkuvasti olutta, siideriä tai simaa käymässä. Panemiskulttuurin tila on siis hyvä.

”Tällä hetkellä aika moneen juttuun tunnutaan meitä kyselevän jakamaan juomaa. Sen lisäksi meillä on omia tapahtumia”, Sonninen sanoo.

Pääasiassa BOSA tekee juomiaan kauppatieteiden ainejärjestö Boomin tilassa eli Klubi 57:ssä. Sen keittiössä syntyi tänä keväänä monen vuoden tauon jälkeen sima, joka palkittiin Herkkuviinifestareilla.

”Kotiviiniä emme kuitenkaan tee”, Sonninen kertoo.

Kauas on siis tultu yhdeksänkymmentäluvusta ja nykyisten keski-ikäisten opiskelijatarinoista, jolloin viini dominoi. Vuonna 1995 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kotiviiniä oli juonut kuluneen vuoden aikana 52 prosenttia aikuisista miehistä ja 47 prosenttia naisista, kotiolutta taas 30 ja 12 prosenttia. Luvut selviävät yhden Suomen kenties tunnetuimman alkoholitutkijan, Esa Österbergin, artikkelista.

”Laman aikaan viinin tekeminen oli suositumpaa kuin nykyään, koska silloin niin sanotun vääntömomentin merkitys oli suurempi. Piti päästä halvalla känniin. Nykyäänhän kalja on aika halpaa kaupassa, eli alkoholia kyllä saa pikkurahalla sieltäkin”, sanoo suomalaista juomiskulttuuria tutkinut Antti Maunu.

Koko Suomessa humalahakuinen juominen on vähentynyt, ja samalla artesaanioluiden harrastaminen on noussut trendiksi. Maunu epäilee, että nämä muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että kotipaneminen kanavoituu “hyvien bissejen” tekemiseen.

Yhteen tuovaa yhdessäoloa

Antti Maunun mukaan alkoholin tekeminen itse on ollut yhteisöjä ja kaveriporukoita vahvistava asia Suomessa jo kieltolaista asti eli yli sadan vuoden ajan. Opiskelijatarinoiden reunaehdot taas ovat muovautuneet suunnilleen 1980- ja 1990-luvuilla.

Kun pitkiin perinteisiin lisää itsetehdyn alkoholin suhteellisen halpuuden ja opiskelijoiden pienet varat sekä sen, että opiskelijaelämä voidellaan usein muutenkin alkoholilla, on Maunun mukaan kotipanemisen merkitys opiskelijatarinoissa selvä.

”Se on ja on ollut harrastusmaisia porukoita yhteen tuovaa yhdessäoloa”, hän tiivistää.

Tampereen yliopistossa on BOSAn lisäksi toinenkin juomia tekevä järjestö. Tampereen teekkareiden viini- ja olutkerho Château on ollut olemassa jo neljänkymmen vuoden ajan.

”Kerho perustettiin maaliskuussa 1983, jolloin oli kotiviinihommia. Sitten pariin vuosikymmeneen ei ollut mitään, mutta nyt se on taas aluillaan”, kertoo puheenjohtaja Perttu Ruuska.

Alkoholin tekeminen itse on ollut yhteisöjä ja kaveriporukoita vahvistava asia Suomessa jo kieltolaista asti eli yli sadan vuoden ajan.

Kun alkoholin valmistamisen rintamalla on ollut hiljaisempaa, yhdistys on keskittynyt maisteluiden järjestämiseen. Viime vuosina itse tekeminen on alkanut taas kiinnostaa.

”2015 Hervannassa perustettiin Panemiseen ja Ekskursioihin Nuoria Innostava Seura eli PENIS, kun oli halu perustaa tätä varten yhdistys. Itsekin olin siinä mukana”, kertoo Ruuska.

Kun PENIS lopahti, kerhon panemislaitteisto siirrettiin Châteaun käyttöön, ja nelikymppinen yhdistys sai jälleen kaluston alkoholin tekemiseen.

”Panotoimintaa on nyt alettu elvyttämään”, Ruuska sanoo.

Toistaiseksi hallituksen kesken on tehty muutama satsi olutta, ja laitteistolle on kirjoitettu käyttöohjeita. Lokakuun lopussa järjestettiin ensimmäinen panotapahtuma, johon jäsenistöäkin tuli paikalle.

Yhdistyksellä on Hervannassa oma toimitila ja varasto, mutta käyminen ei tapahdu siellä. Suunnitelmana on valmistaa olutta yhdistyksen kattilalla, mutta viedä se käymään ihmisten koteihin. Halukkaat hankkivat oman käymisastiansa itse.

”Sitten voikin olla tilanne, että käymisastiat pulppuavat useissa kämpissä samaan aikaan.”