Kolumni: Vaihtoon lähtevä joutuu vapaaehtoisesti pulaan

Fuksivuosi alkaa rytinällä. Kaikki tapahtuu nopeasti kuin päätä keikuttavassa huvipuistohärvelissä. Muutaman viikon ajan osallistutaan yötä päivää erilaisiin illan rientoihin ja samalla koetetaan asettua aloilleen uudessa kotikaupungissa. Päivällä päälle kaadetaan ämpärikaupalla uusia käytäntöjä, koulutusinfoja ja akateemisia oppeja. Iltaisin hurvitellaan ja opetellaan uusien luokkatovereiden nimiä.

Juuri kun on ehtinyt asettua mukavasti omaan opiskeluluukkuun ja oppinut erottamaan Sorin aukion Keskustorista, tarjotaan korkeakouluopiskelijoille tilaisuus aloittaa elämässä vastaavanlainen huviajelu toisessa maassa. Kuka haluaa tarttua tällaiseen tilaisuuteen ja hypätä samanlaiseen kaheliin kyytiin uudestaan?

Ainakin kaikki 300 vaihtoon lähtevää opiskelijaa keväällä 2024.

Vaihtoon lähtö on valtava elämänmuutos ja valinta, jossa tekee itselleen palveluksen repimällä itsensä totuttujen rutiinien ja ystävien ympäriltä. Se opettaa enemmän viisautta ja elämää kuin yksikään koulun kurssi. Opiskeluvaihto opettaa löytämään itsestään kykyjä, joita ei koskaan aiemmin osaisi itselleen määrittää.

Nyt ymmärrän, miksi kaikki kyllä järjestyy.

Vaihto on tietoinen valinta asettaa itsensä uusien määritelmien pariin. Vaihdossa joutuu vapaaehtoisesti pulaan ja oppii, että elämä kantaa. Lisäksi vaihtoon lähtiessä ymmärtää sen, että jokaisessa maassa me haluamme perustarpeiltamme samoja asioita.

Ilman vaihtoa en uskaltaisi nykyään sanoa, että puhun englantia ja ruotsia. En myöskään pelkää pyytää ventovierailta apua. Nykyään olen myös valmis muuttamaan työn perässä toiseen maahan.

Vaihto on päätös joutua vapaaehtoisesti pulaan, ja siksi en pelkää sitä enää. Nyt ymmärrän, miksi kaikki kyllä järjestyy.

VAIHTOON lähtö ja yllä kuvattujen oivalluksien kokeminen ei toki ole kaikille mahdollista elämäntilanteiden tai henkilökohtaisten syiden vuoksi. Takaan sen, että tilaisuuksia tulee tulevaisuudessakin. Esimerkiksi useat Suomen kansainväliset instituutit tarjoavat korkeakouluharjoitteluja ja EU rahoittaa ympäri maailmaa vapaaehtoistyöhankkeita, jotka kestävät muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Oman alan kansainvälisiä festivaaleja ja konferensseja siintää taatusti tulevaisuuden horisontissa.

Tilaisuuksia tulee, jos vain uskaltaa lähteä. Uskallus on ihmisen tekojen sekä viisauden suurin salaisuus.

Kirjoittaja on journalistiikan maisteriopiskelija ja ollut vaihdossa Alankomaissa Groningenissa.