Pääkirjoitus: Ohutta mutta painavaa
Teksti: Maria Muilu
New year, new me!
Joulutauon jälkeen Visiiri on palannut uudistuneena. Karsimme sivumäärää, ohensimme paperia ja säästimme rahaa. Saneerasimme ulkoasun, loihdimme uusia palstoja ja teimme ennenkuulumattomia juttuja esimerkiksi poliisiopiskelijoiden bilettämisestä, Puolaan matkustamisesta hikisessä bussissa ja törkyhuuteluista NääsPeksissä. Lehti on elinvoimainen ja voimme hyvin.
Valitettavasti kaikilla vuosi ei ole alkanut yhtä raikkaasti. Joulukuussa Lapin yliopiston ylioppilaskunta (LYY) päätti lakkauttaa Lapin ylioppilaslehden rahoittamisen. Tammikuuhun mennessä kävi selväksi, että se tarkoittaa käytännössä lehden toiminnan loppumista kokonaan. On surullista ja puuduttavaa, että leikkuriin halutaan kerta toisensa jälkeen paiskata riippumaton ylioppilasmedia. Jälleen kerran yhdessä Suomen yliopistossa kukaan ei enää luotettavasti seuraa, millä tavoin vaikkapa yliopiston hallinto tai edari sekoilevat. Kukaan ei kronikoi yliopistolaisten elämää 2020-luvun Suomessa tai tarjoa aloitteleville kirjoittajille poikkeuksellista paikkaa tehdä laadukasta journalismia.
On surullista ja puuduttavaa, että leikkuriin halutaan kerta toisensa jälkeen paiskata riippumaton ylioppilasmedia.
Journalistinen lehti yliopistossa ei ole itsestäänselvyys. Tapasin alkuvuodesta työn merkeissä bussilastillisen brittiläisiä ylioppilaskunta-aktiiveja. He olivat erittäin kiinnostuneita suomalaisen ylioppilasmedian toimintalogiikasta. Sikäläiset ylioppilaslehdet vertautuvat ehkä meidän ainejärjestö- ja kiltalehtiimme tai ylioppilaskunnan tiedotuskanaviin: lehtiä tehdään vapaaehtoisvoimin, eli oikeastaan kenellekään ei makseta mitään (ja siksi kirjoittajat palauttavat juttujaan milloin sattuu ja päätoimittajat ovat tuskissaan). Tulenarat artikkelit kiertävät ylioppilaskunnan pr-ihmisen kautta ennen julkaisua, ettei niihin varmasti päädy mitään, mikä esittäisi yliopiston tai ylioppilaskunnan liian ikävässä valossa. Se ei ole siis journalismia ensinkään.
Onneksi meillä on toisin. Jatkamme Visiirin tekemistä ohuemmin sivuin mutta yhtä painavin sanoin kuin ennenkin.