Kolumni: Kiitä järjestötoimijaasi
Teksti: Anette Partonen
Sähköposti tulvii yhteistyöpyyntöjä. Kokoukset ja tapaamiset rytmittävät seuraavaakin viikkoa. Sitsejä varten pitäisi mennä ostoksille, hankkia lavoittain siideriä ja olutta.
Joku soittaa minulle kuudelta illalla tavoitellen ainejärjestön puheenjohtajaa. Olen matkalla opiskelijatapahtumaan kaljakassi kilisten ja mietin, että tämäkin yhteydenotto olisi voinut olla sähköposti.
Moni kaltaiseni järjestöaktiivi nyökyttelisi seuraavalle: hallitustoiminta on kivaa ja antoisaa. Samaan aikaan se syö palasen liki jokaiselta muulta elämän osa-alueelta.
Opintojen suorittaminen voi viivästyä ja palkkatöiden tekeminen vaikeutua. Samalla pitää muistaa oma henkilökohtainen elämä ihmissuhteineen ja harrastuksineen. Näkymättömät työt valuvat helposti viikonlopuille ja illan tunneille, kun päivät täyttyvät kaikesta muusta.
Tämä ei ole uhriutuva valitusvirsi. Sen sijaan haluan painottaa sitä, että ainejärjestöt ovat ilmentymä kolmannen sektorin toiminnasta. Ainejärjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä, jotka pyrkivät tuottamaan sosiaalista koheesiota jäsentensä välille. Ilman omaa aktiivisuuttamme ei olisi sitsejä, approja, ei haalareita, ei opiskelijaedustajaa tärkeissä päätöspöydissä.
Tiedätkö itse, kuka vastaa järjestösi tapahtumasektorista tai hoitaa koulutuspolitiikkaa?
On epäitsekästä omistaa vapaa-aikaansa yhteiseen hyvään. Moni haluaa pyyteettömästi palvella omaa yhteisöään.
Kolmannen sektorin rooli kasvaa nyky-Suomessa, jonka hallitus leikkaa esimerkiksi sosiaalietuuksista ja terveyspalveluista. Vaikka on olemassa paljon yhteiskunnallisesti tärkeämpiä yhdistyksiä, ainejärjestö voi kiinnittää osaksi yliopiston sosiaalista elämää, auttaa pärjäämään opinnoissa, luoda tukiverkostoa opiskelukaupunkiin.
Ainejärjestöni puheenjohtajana pyrin toistamaan yhtä sanaa: kiitos. En vieläkään sano sitä tarpeeksi, ja saatan ottaa omien hallituslaisteni toiminnan itsestäänselvyytenä.
Kiitos on vapaaehtoistyön tärkein palkka. Kiittäminen vähentää riittämättömyyden tunnetta ja saa tuntemaan, että oma työpanos on tarpeeksi. Se ylläpitää motivaatiota ja luo merkityksellisyyden tunnetta.
Tiedätkö itse, kuka vastaa järjestösi tapahtumasektorista tai hoitaa koulutuspolitiikkaa? Haastan sinut selvittämään sen, ja ehkä myös sanomaan kiitos. Rivijäsenen suusta sana on vielä arvokkaampi.