Kolumni: Perin etuoikeuden äänestämiseen
Teksti: Pihla Parikka
Muutama klikkaus puhelimella ja olin antanut ääneni edustajistovaaleissa. Äänestäminenhän oli naurettavan helppoa omalta kotisohvalta käsin.
Helppoudesta huolimatta äänestysprosentti TREYn edustajistovaaleissa marraskuun alussa jäi vaatimattomaksi. Yli 14 000 opiskelijaa jätti äänestämättä näissäkin vaaleissa.
Opiskelijoiden matala äänestysaktiivisuus hämmästyttää minua. Me korkeakouluopiskelijat olemme edelleen niitä, joilla on todennäköisesti korkea sosioekonominen tausta. Moni on siis oppinut pitämään äänestämistä itsestäänselvyytenä, koska vanhempamme ovat käyneet vaaliuurnilla.
Jos joidenkin, niin meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla niitä mallioppineita, joilla on resursseja käyttää hetki elämästä ehdokkaan valintaan ja äänestämiseen. Näin ei silti näytä olevan.
Jos edes meitä ei kiinnostaa vaikuttaa korkeakoulumme tulevaisuuteen, toivottavasti kukaan ei soimaa meitä vielä nuorempia osallistumisen puutteesta.
Jos joidenkin, niin meidän pitäisi kaiken järjen mukaan olla niitä mallioppineita, joilla on resursseja käyttää hetki elämästä ehdokkaan valintaan ja äänestämiseen. Näin ei silti näytä olevan.
Muutkin kuin minä ovat huolissaan tilanteesta. Tilastokeskukselta selviää, että viime kuntavaaleissa vain 92-vuotiaat äänestivät kaksikymppisiä epäaktiivisemmin. Ratkaisuksi on esitetty esimerkiksi äänestysikärajan laskemista 16 ikävuoteen.
Kikkaa onkin kokeiltu Euroopassa. Norjassa tulokset ovat olleet lupaavia, Virossa puolestaan todella kehnoja. Toimivuutta on kuitenkin turha arvioida vain matematiikalla. Tärkeää olisi kysyä, keitä äänestysmahdollisuus aktivoi.
Ilman kotoa saamaani mallia käydä äänestämässä en varmaankaan olisi käyttänyt ääntäni edustajistovaaleissa. Nuoret, jotka eivät saa tätä mallia vanhemmiltaan, eivät hyötyisi äänestysikärajan madaltamisesta. Päinvastoin se voisi lisätä entisestään nuorten osallistumiskuilua eli äänestämisen vahvaa eriytymistä huono-osaisten epäaktiivisuuteen ja hyväosaisten aktiivisuuteen.
On turha syyttää nuoria laiskuudesta äänestää, jos päätetään jättää poliittisen syrjäytymisen uhan alla olevat nuoret osallistumismahdollisuuksien ulkopuolelle.
Huomiota tulisi kiinnittää nyt oppivelvollisten opetukseen. Peruskoulun tulisi tarjota tietoja ja taitoja poliittisesta osallistumisesta. Näin äänestämisestä voisi tulla tasa-arvoisesti jakautunut tapa eikä eriarvoinen etuoikeus. Toivottavasti me parikymppisetkin opimme tämän tavan – mieluiten ennen eläkeikää.