Selvitys suosittelee pakkojäsenyyden säilyttämistä – mitä mieltä ovat puolueiden nuorisojärjestöt?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) julkaisi ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyttä tarkastelevan selvityksen ennen joulua. Selvitys toteutettiin, koska automaatio- eli pakkojäsenyydestä luopuminen on kirjattu Suomen hallitusohjelmaan. Syynä tälle on, että ylioppilaskuntien jäsenyyden halutaan vastaavan paremmin perustuslaissa suojattua yhdistymisvapautta.  

Selvityksen johtopäätös oli, että ylioppilaskuntien automaattisen jäsenyyden säilyttäminen turvaa parhaiten ylioppilaskuntien toiminnan ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen. Selvitys on kuluneella vuosikymmenellä jo kolmas laatuaan, ja aihe yksi opiskelijapolitiikan ikuisuusaiheista. 

Automaatiojäsenyyden kannattajat vetoavat yliopistolakiin. Ylioppilaskuntaa on pidettävä osana itsehallinnon omaavaa yliopistoa, ja sillä on lain määrittelemiä tehtäviä yliopiston hallinnossa. 

Vastustajat sen sijaan katsovat, että jäsenyysmalli rikkoo perustuslakia, jonka mukaan kansalaisella on vapaus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin. 

Ratkaisuja poistosta laajentamiseen 

Kokoomusopiskelijat vastustavat pakkojäsenyyttä, käy ilmi puheenjohtaja Henriina Rantalalta. Muun muassa ylioppilaskuntien tekemä politiikka vaivaa. Toiminta on alkanut rönsyilemään, Rantala sanoo. 

“Tehdään räikeitä poliittisia kannanottoja, mitkä eivät liity opiskelijoiden edunvalvontaan, kuten asumiseen ja opiskeluun. Opiskelijat voivat joutua rahoittamaan oman ideologiansa vastaisia asioita.” 

Toiseksi ongelmaksi muotoutuu se, että nykyjärjestelmä asettaa ammattikorkeakoulun ja yliopiston opiskelijat eriarvoisiksi. Mikäli jäsenyys muuttuisi vapaaehtoiseksi, olisivat kaikki korkeakouluopiskelijat Rantalan mukaan samalla viivalla. 

Demarinuorten puheenjohtaja Emilia Kangaskolkalla on ongelmaan toinen ratkaisu. 

“Me ei olla esitetty poistoa vaan laajentamista. Jos automaatiojäsenyys kattaisi myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat, se voisi yhdenvertaistaa keskustelua ja poistaisi painetta käydä jatkuvaa keskustelua, joka kyseenalaistaa tätä järjestelmää.” 

Kangaskolkka sanoo yliopistojen olevan autonomiansa takia pitkälti suojattuja muutoksilta ja ylioppilaskunnan olevan reitti vaikuttaa näihin itsehallinnollisiin instituutioihin.  

Yliopistojen historiallinen perintö 

Ensimmäinen yliopisto perustettiin Turkuun vuonna 1640. Siitä lähtien opiskelijat ovat automaattisesti kuuluneet vähintään joko osakuntaan tai ylioppilaskuntaan. 

Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat sen sijaan järjestäytyneet 1900-luvun alusta lähtien rekisteröityihin, aatteellisiin yhdistyksiin ja niiden jäsenyys on aina perustunut vapaaehtoisuuteen. 

Joulukuussa julkaistun OKM:n selvityksen mukaan asiaa ei ole syytä arvioida yhdenvertaisuuden mukaan, koska yliopisto-opiskelijat on asetettu lainsäädännössä eri asemaan kuin ammattikorkeakoulun opiskelijat. 

Yliopiston asema perustuu itsehallinto-oikeuteen. Se voidaan jakaa institutionaaliseen autonomiaan, johon sisältyvät taloudellinen ja hallinnollinen autonomia, ja akateemiseen autonomiaan, johon taas sisältyvät tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun vapaus ja itsehallinto eli akateeminen vapaus. 

“Vastaavissa yhteisöissä ei ole vapautta valita, kuuluuko niihin vai ei. Tamperelaiset eivät voi valita, ovatko asukkaita kaupungissa.” 

Yliopistolain mukaan yliopisto ja ylioppilaskunta jakavat yhteisen tehtävän kasvattaa opiskelijoita aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Lisäksi ylioppilaskunnan tehtävänä on nimetä opiskelijoiden edustajat toimielimiin ja osallistua YTHS:n päätöksentekoon. Nämä ovat perustuslakivaliokunnan mukaan riittäviä syitä automaatiojäsenyydelle. 

Kuin kunnat vai yhdistykset? 

Selvityshenkilö Juha Viertolan mukaan opiskelijakunnat ovat oikeudellisesti lähempänä aatteellisia, rekisteröityjä yhdistyksiä kun taas ylioppilaskunnat vahvemman itsehallinnon yhteisöinä vertautuisivat kuntiin. 

Myös Demarinuorten Kangaskolkka vertaa ylioppilaskuntia kuntiin. 

“Vastaavissa yhteisöissä ei ole vapautta valita, kuuluuko niihin vai ei. Tamperelaiset eivät voi valita, ovatko asukkaita kaupungissa.” 

Samasta syystä hän ajattelee, että ylioppilaskunta eli vaaleilla valittu edustajisto ja sen valitsema hallitus saavat ottaa kantaa kaikkiin aiheisiin. 

“Olisi kummallista demokratiassa, jos ääntä käyttävien ääni ei toteutuisi.” 

Kokoomusopiskelijoiden Rantala sen sijaan vertaisi ylioppilaskuntia ammattiyhdistyksiin. Edunvalvonnan hyödyt tulevat kaikille, maksoi tai ei, mutta maksaessaan opiskelija saa ylioppilaskunnalta lisäjäsenetuja. 

Rantala arvioi, että vapaaehtoinen jäsenyys tekisi toiminnasta opiskelijalähtöisempää ja kannustaisi ylioppilaskuntia miettimään merkitystään ja toimintaansa. Hän kertoo selvityksen yhden kohdan erityisesti särähtäneen korvaan. 

“Selvityksessä sanottiin, että jos pakkojäsenyydestä luovutaan, se heikentäisi ylioppilaskuntien taloudellista hyvinvointia niin paljon, etteivät ne pystyisi enää tekemään kaikkea mitä nyt. Eikö tämän arvion pitäisi nimenomaan herättää ylioppilaskunnat pohtimaan toiminnan merkitystä tavallisen opiskelijan näkökulmasta?” 

Ruotsissa jo luovuttu 

Ruotsissa ylioppilaskuntien pakollinen jäsenyys poistettiin vuonna 2010. Seitsemän vuotta myöhemmin enää alle puolet opiskelijoista kuului ylioppilaskuntiin, niillä kului runsaasti aikaa jäsenhankintaan ja taloudelliset sekä henkilöresurssit olivat riittämättömät tehtävien hoitamiseen kunnolla, kertoo maan korkeakouluviranomaisen selvitys. 

OKM:n selvityksessä arvioidaan, että mikäli automaatiojäsenyydestä luovuttaisiin, järjestäytymisaste laskisi näyttöjen perusteella merkittävästi ja niin laskisivat myös resurssit – sekä samalla aktiivisten opiskelijoiden määrä. 

Ylioppilaskunnat kärsivät nykyisellään riittämättömästä määrästä hallintoedustajien tehtäviin. Selvityksen mukaan muutokset heikentäisivät myös muita yliopiston piirissä toimivia järjestöjä, eli esimerkiksi kiltoja ja ainejärjestöjä. 

Vasemmistonuoret: 10 
(Pinja Vuorinen) 

Perustelu: “Ylioppilaskunnilla on lakisääteisiä velvollisuuksia, niiden demokratiaa tulee tukea. Kannustamme opiskelijoita aktiivisuuteen. Ylioppilaskunta vertautuu asukkuuteen kunnassa, jossa maksetaan veroa, jotta lakisääteiset velvollisuudet voidaan toteuttaa.” 

Keskustanuoret: 10 
(Jere Tapio) 

“Automaatiojäsenyys on parempi, kun vertaa tehoa, joka edunvalvonnasta saadaan irti. Mennään takamus edellä puuhun, jos puretaan rakenteet, missä opiskelija saa päättää. Olemme avoimia pohdinnalle siitä, voisiko raha tulla valtiolta opiskelijan lompakon sijaan.” 

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto: 10 
(Miro Ilvonen) 
“Jos ylioppilaskunta ei olisi hoitamassa opiskelijoiden edunvalvontaa, niin ei kukaan muukaan sitä tekisi. Automaatiojäsenyys takaa akateemisen vapauden, itsenäisen päätöksenteon ja turvaa lakisääteiset tehtävät.” 

RKP-nuoret: 9 
(Dan Cederlöf) 
“Kannatetaan. On olemassa kuitenkin myös epäselvyyksiä – kuinka pitkälle ylioppilaskunnan valtuudet ulottuvat? Opiskelijat valitsevat vaaleissa edustajansa ja samalla määrittyy maksu, siinä mielessä demokraattista. Toiminta ei ole vain edunvalvontaa vaan myös kasvatusta.” 

Demarinuoret: 8 
(Emilia Kangaskolkka) 
“Me kannatetaan kokonaisuutta, mutta ylioppilaskuntien pitää pystyä perustelemaan opiskelijoille olemassaolonsa tarkoitus. Edustajistovaalien tulosten mukaan ajetaan asioita. Ylioppilaskunnan rakenteiden pitää olla tuottavia, tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia.” 

Kokoomusnuoret: 1 
(Binga Tupamäki) 
“Ylioppilaskunnan tehtäviä ei ole määritelty laissa selkeästi, vaan se voi keksiä lisätehtäviä itselleen ja nostaa jäsenmaksua ilman tulosvastuuta. Vaaleissa äänestää vain pieni määrä ihmisiä, ja legitimiteetissä on selkeä ristiriita. On verrattavissa yhdistykseen, pitäisi olla mahdollisuus irtisanoutua.” 

KD-nuoret: 1 
(Jere Tuononen) 
Selvityksessä ei ole riittävästi arvioitu asiaa opiskelijan näkökulmasta. On yksilön oikeus päättää, haluaako kuulua ylioppilaskuntaan vai ei ja sen pitäisi painaa enemmän. Haluaako kuulua instanssiin, joka ottaa moniin kiistanalaisiin kotimaan ja kansainvälisen politiikan aiheisiin? 

Perussuomalainen nuoriso: 1 
(Lauri Laitinen) 
“Kannatamme yhdistymisen- ja sananvapautta. Ammattikorkeakouluissa ilman pakkojäsenyyttä voi tehdä sellaista edunvalvontapolitiikkaa, joka palvelee opiskelijoiden etua ja ihmiset pystyvät äänestämään omalla jalallaan.” 

Janaa varten tavoiteltiin kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajia. Liike nyt -nuoret ei vastannut haastattelupyyntöön. 

Äänestysaktiivisuudessa parantamista 

Ainakin yhdestä asiasta Kokoomusopiskelijat ja Demarinuoret ovat samaa mieltä. Heidän kummankin mielestään olisi tärkeää, että ylioppilaskunnissa joka toinen vuosi järjestettävien edustajistovaalien äänestysprosentti nousisi. 

“Ylioppilaskunta edustaa opiskelijoiden enemmistöä, mutta äänestysprosentti on pieni. Kasvu toisi lisää vaikutusvaltaa”, Kangaskolkka kertoo. 

“Opiskelijat eivät välttämättä näe ylioppilaskuntien hyötyä ja koetaan, että vain pieni piiri pyörittää toimintaa”, Rantala sanoo. 

Äänestysprosentti pyörii ylioppilaskunnissa noin 20 prosentin ja vajaan 40 prosentin välillä. Eduskunta- ja kuntavaaleissa äänestysprosentit ovat huomattavasti korkeammat. OKM:n selvityksen mukaan edustajistovaalien äänestysaktiivisuus ei kuitenkaan nykyisellään merkittävästi poikkea pääasiallisen ikäryhmän aktiivisuudesta eurovaaleissa. 

“Tätä ei voi nykyisellään pitää ylioppilaskuntien demokraattisen päätöksenteon ja legitimiteetin kannalta erityisen huolestuttavana. Toki parantamisen varaa varmasti olisi”, Viertola kirjoittaa selvityksessä. 

Kangaskolkan mukaan opiskelijoille pitäisi antaa enemmän syitä äänestää vaaleissa sekä perustella paremmin, miksi toiminta ja siihen osallistuminen on tärkeää. 

“Miten toiminta näkyy opiskelijan arjessa? Merkitys syntyy mukaan ottamisesta,” Kangaskolkka sanoo. 

Rantala esittää ratkaisuksi automaatiojäsenyyden poistoa. 

“Poisto kaventaisi ylioppilaskuntien toimintaa, mikä sitten liittyisi vahvemmin opiskelijoiden asioihin. Kun toiminta ei rönsyilisi, useampi opiskelija liittyisi vapaaehtoisesti mukaan.” 

Toiveita ja huolenaiheita 

Kummallakin nuorisopoliitikolla on ajatuksia tulevaisuuteen. Rantala kertoo arvostavansa paljon ylioppilaskuntien tekemää työtä, mutta hänen pääongelmansa liittyy pakkoon kuulua niihin. 

“Vaikka selvitys tuli, se ei vielä sido mihinkään. Toivotaan, että nyt tehdään oikeita ratkaisuja ja tällä hallituskaudella luovuttaisiin pakkojäsenyydestä”, Rantala sanoo. 

“Ylioppilaskuntien pitää pystyä lunastamaan lupauksensa aktiivisesta toiminnasta ja tuottaa lisäarvoa opiskelijalle. Pystytäänkö tähän vastaamaan? Jos ei, niin keskustelu todennäköisesti ei pääty tähän”, Kangaskolkka arvelee. 

“Johtopäätökseni on, että ylioppilaskuntien toiminta ja niiden lakisääteisten tehtävien hoitaminen turvataan parhaiten säilyttämällä ylioppilaskunnassa nykyinen automaattinen, pakollinen jäsenyys.”

Juha Viertola, oikeustieteen lisensiaatti ja selvityshenkilö OKM:n selvityksessä