Taukki, Korkkiruuvi, Flatus – Visiiri selvitti, millaisia lehtiä kampuksilla julkaistaan
Silmiesi edessä oleva Visiiri ei ole ainoa aviisi, johon kampuksilla voi törmätä. Suurimmalla osalla järjestöistä on oma lehti. Selvitimme, millaisia lehtiä julkaistaan ja mitä opiskelijat ajattelevat järjestölehdistä.
Teksti: Ville Jäppinen
Kuvat: Eelis Berglund
Tampereen yliopiston kampuksilla julkaistavien ainejärjestö- ja kiltalehtien tilanne on elinvoimainen. Visiirin selvityksen mukaan säännöllisesti ilmestyviä lehtiä on kolmisenkymmentä. Yli puolet sisäänotollisista järjestöistä julkaisee lehteä.
Lehtiä julkaistaan keskimäärin 2–5 kertaa vuodessa. Suurin osa lehdistä ilmestyy säännöllisesti vuodesta toiseen. Toisaalta vapaaehtoisvoimin valmistuvilla lehdillä on voinut olla myös hiljaisempia ajanjaksoja. Paljon riippuu siitä, löytyykö innokkaita kirjoittajia. Järjestöjen julkaisemat lehdet ilmestyvät pääasiassa printtinä. Osa järjestöistä julkaisee pelkkää verkkolehteä.
Lehtiä julkaistaan Visiirin selvityksen mukaan kaikilla kampuksilla. Valitsimme kampuksista yhden, ja suuntasimme Hervannan kellareihin penkomaan kiltalehtiä sekä jututtamaan lehtien tekijöitä ja lukijoita.
Bioner, Reseptori, ilmestyy 2-3 kertaa vuodessa
Kierroksemme alkaa Bioteekkarikillan kiltahuoneelta. Pieneen kiltaan on ahtautunut toistakymmentä ihmistä. Pöydällä lojuu erilaisia kiltalehtiä. Meeri Härmä ojentaa meille vihreän lehtikotelon täynnä kiltalehti Reseptorin arkistokappaleita.
“Reseptori on tärkeä meidän killan jäsenille. Se jaetaan tänne kiltahuoneelle ja uusille opiskelijoille. Lisäksi se lähetetään sisarkilloille ainakin Otaniemeen ja Turkuun. Ja tietenkin toisille killoille Hervannassa”, Härmä sanoo.
Viimeisimpänä mainittua palstaa on kirjoittanut myös Vilhelmiina Hännikäinen.
“Oman palstan kirjoittaminen oli kivaa. Reseptoria lukemalla saa käsityksen siitä mitä killassa tapahtuu. Toisten kiltojen lehtiä on hauska lukea samasta syystä. Lehdissä on vaihtelevasti hupia ja asiaa eri killoista. Kiltalehdet ylipäänsä luo yhteisöllisyyttä tänne kampukselle”, Hännikäinen listaa.
“Taukki sisältää enemmän ja vähemmän asiallista tavaraa”
Teekkariaktiivi Julius Haapakoski keskeyttää dipan välttelemisen osallistuakseen keskusteluun. Haapakosken mukaan kiltalehtien tilanne on yleisesti ottaen hyvä ja lähes kaikki killat julkaisevat omaa lehteä. TEK-tykkinä toiminut Haapakoski kertoo Tekniikan akateemisten tukevan kiltalehtien julkaisemista.
“Rahallisen tuen ansiosta killat pystyvät julkaisemaan lehtiä. Kiltalehdistä pidetään ja ne koetaan tärkeäksi osaksi teekkarikulttuuria. Reseptorin osalta ei ole tarvinnut keskustella onko lehteä järkevää julkaista vai ei”, Haapakoski sanoo.
Autek, Taukki, ilmestyy noin 4 kertaa vuodessa
Siirrymme seinän toiselle puolelle Automaatiotekniikan kiltaan. Kysymys kiltalehti Taukista herättää naurua. Kiltahuoneen perältä löydämme lehden tuoreen toimittajan Ville Julkun, joka lupautuu esittelemään meille lehden viimeisimpiä numeroita sekä harvinaisempia arkistokappaleita.
Taukilla vaikuttaa olevan jonkinlainen maine kiltalehtien keskuudessa. Mikä tämä maine on ja mistä se on syntynyt?
“Taukki sisältää enemmän ja vähemmän asiallista tavaraa”, Julku sanoo.
Lehti on aikaisemmin saanut osakseen arvostelua roisista huumoristaan. Nykyisin Taukin sisältö on siistiytynyt. Taukin viimeisimmästä vuosikerrasta löytyy useampi teemanumero. Tekoälyvapaa Taukki vastustaa tekoälyä. Aikakautinen Taukki mukailee aikakausilehtiä. Lehden kieliasu on vapautunut ja leikkisä. Taukissa ei synkistellä.
”Kansi ei oikeasti ollut aivan tuon värinen, joku täällä killassa tykkää värittämisestä”
“Taukki toimittaa hyvää huumoria ja kevennystä opiskeluelämään. Lehteen ei kirjoiteta vakavalla mielellä. Taukista voi löytää esimerkiksi artikkelin menneestä opiskelijatapahtumasta tai lukea mitä killassa ylipäänsä tapahtuu.”
Julkun mukaan lehden tarkoitus on taltioida ajan henkeä. Taukkia voi siis lukea omanlaisenaan tuokiokuvana tietystä ajasta. Joskus jopa tietystä yksittäisestä hetkestä. Lehdestä välittyvät ne jutut, jotka kulloinkin ovat killassa naurattaneet.
MIK, Moderni Materialisti, ilmestyy 3 kertaa vuodessa
Seuraavan kiltahuoneen sohvalta löydämme lisää kiltalehtien ystäviksi vannoutuvia opiskelijoita sekä yhden hevosen. Olemme saapuneet Materiaali-insinöörikiltaan. Killan opintovastaava Elli Oksanen kaivaa sohvapöydän lehtikasan kätköistä meille Modernin Materialistin uusimman numeron.
“Kansikuva viittaa siihen kun oltiin Madridissa exculla. Siinä on meidän materiaalitieteen professori ja hänen vastinparinsa Espanjasta. Kansi ei oikeasti ollut aivan tuon värinen, joku täällä killassa tykkää värittämisestä.”
Modernin Materialistin, tuttavallisemmin Motskun, historia ulottuu aivan killan alkuhämärään. Vanhimmat arkistokappaleet löytyvät vuodelta 1994. Kilta on perustettu vuotta aikaisemmin.
Modernille Materialistille tyypillisiä juttuja ovat erilaiset vertailut. Lehdessä on vertailtu oliiveja, hammastahnoja, meikkejä, sipsejä, lehden kansikuvaehdotuksia, kesän 2021 uutuusjäätelöitä, kaljaa sekä kevytmaitoja. Lisäksi lähes jokaisesta numerosta löytyy horoskooppi.
Legendaariseksi jutuksi Oksanen ja muut paikallaolijat mainitsevat killan maskotin Pärtsä -hevosen tyhjentämisen. Modernin Materialistin numerossa 3/2016 julkaistu juttu Kuinka putsata hevonen on kieltämättä varsin unohtumatonta luettavaa. Suolistetun pehmohevosen kuvat ovat toimittajalle liikaa. Päätämme jatkaa matkaa.
TamArk, Lagerstammsbladet, ilmestyy 1–2 kertaa vuodessa
Hyvästelemme päärakennuksen ja lähdemme kohti Rakennustaloa. Hetken harhailtuamme löydämme tiemme tyhjään arkkitehtikiltaan. Pian jälkeemme kiltaan saapuu Arttu Kaimio. Kaimio on kirjoittanut lehden edelliseen numeroon inspiraatiota pohdiskelevan jutun.
“Tämän lehden teemana oli luovuus. Kirjoitin itse otsikolla What I talk about when I talk about inspiration erilaisista inspiraation lähteistä. Siitä, miten myös arkisista asioista voi ammentaa ideoita opiskeluun ja elämään yleisesti.”
Kaimio pitää lehden kauniista ulkoasusta. Lagerstammsbladet on hyvin taitettu ja visuaalisesti miellyttävä. Lehden tarkoitus ei ole olla pelkkää hassuttelua, vaan alusta arkkitehtiopiskelijoille ilmaista itseään. Pienen sisäänoton killassa lehden merkitys on myös erilainen kuin suuremmissa. Kun jokainen tuntee toisensa, on lehden sivuilla kirjoittaminen henkilökohtaisempaa.
Entä mistä tulee lehden vaikeasti lausuttava nimi? Kaimion mukaan nimi liittyy killan myyttiseen hahmoon Konrad Lagerstammiin, jonka paperimassasta veistetty suuri pää vahtii kiltaa huoneen nurkasta.
Paperiset silmät tuijottavat nurkkapöydässä alkanutta Uno-peliä. Kaimio laittaa esittelemänsä lehden takaisin hyllyyn. Uusin numero on kuulemma juuri saatu taitettua ja ilmestyy parin päivän päästä.