Lopputyön sankarit: 50 tuntia Excelin pyörittelyä ja koneoppimista

JOSEFIINA AITALAAKSO: “Oli tosi vaikeaa sanoa, milloin tutkimus on valmis” 

“Dippani aihe tuli pitkälti yritykseltä. Halusimme selvittää, mitkä olisivat optimaalisia paikkoja sähköautojen latausasemille. Ensimmäisessä tapaamisessa yliopiston ohjaajan kanssa aihe käännettiin ylösalaisin. Päätimme selvittää koneoppimismallilla, mitkä tekijät vaikuttavat latausasemien mitoitukseen. 

Tulos oli, että latausasemien paikkoihin ei ole yhtä kaavaa. Operaattorit katsovat niitä omien linssiensä läpi. Kirjallisuudessa on selvästi tunnistettu sähköauton ostajan profiili: vähän vanhemmat, korkeakoulutetut, korkeatuloisemmat miehet. Korkeampi keski-ikä tuki sitä, että alueella oli enemmän latauspistokkeita, mutta mediaanitulot taas menivät täysin päinvastoin. 

Tutkimuksen tekeminen meni hyvin. Pystyin toteuttamaan suunnitelmaa hyvin, vaikka kaikki aikataulut eivät täysin pitäneet. Ostimme datan ulkopuolelta, ja se aiheutti haasteita. Yritin saada myyjää pitkään kiinni, koska datassa oli epäselvyyksiä. En ikinä saanut heiltä vastausta, mutta saimme ongelman lopulta selvitettyä. Se oli alussa aika mutuilua, että ‘mitäköhän tämä yksi rivi tarkoittaa ja miksi siellä on tällainen luku’. 

Sain yrityksen puolelta tukea spekseihin, kuten muuttujien valintaan. Itse työnteossa nojasin yliopiston ohjaajiin. Siitä oli tosi iso apu ja olen kiitollinen ohjaajilleni. 

Oli tosi vaikeaa sanoa, milloin tutkimus on valmis. Sitä olisi voinut hinkata loputtomiin, muokata dataa jotenkin tai tehdä uusia muunnoksia. Ei pidä ajatella, että diplomityön tarvitsee olla täydellinen. Jos olet tehnyt jonkun rajauksen, niin pysy siinä. Todennäköisesti se on riittävä.” 

DIPPA

Otsikko: Sähköajoneuvojen latausasemien nopeiden laturien mitoitukseen vaikuttavat tekijät: Ennustavan koneoppimismallin soveltaminen 

Ala: Tietojohtaminen 

Mitta: 85 sivua 

Kauanko kesti? 7 kuukautta 

Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? ”3. Välillä hajotti kun en saanut vastauksia kysymyksiin ja ei voinut edetä, mutta ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä.”

ANSSI POHJOLA: “Se ei mennyt stressivapaasti ja lineaarisesti”

“Psykassa graduaiheen valinta menee niin, että seminaarissa tarjotaan aiheita erilaisista tutkimushankkeista, mistä voi valita yhden itselleen. Minua kiinnostivat opintojen alusta asti kehityspsykologia sekä neuropsykologia. Ilmoittauduin heti Katse taaperoon -hankkeen aiheeseen, koska se sopi omiin mielenkiinnonkohteisiini just eikä melkein. 

Käytännössä kaikki valitsevat tarjotuista aiheista, koska niissä saa yleensä valmiin aineiston. Minullakin oli aineisto valmiina, mutta se vaati pyörittelemistä Excelissä. Siihen meni varmaan ainakin 50 tuntia. Tilastollinen analyysi oli tosi mielekästä ja siihen oli mukavaa paneutua. 

Tulokseni eivät poikenneet hirveästi hypoteeseista, niissä ei tullut mitään kenttää mullistavaa. Hypoteesina oli esimerkiksi, että jos autismipiirteistä taaperoa katsotaan suoraan silmiin, niin se suora katse kiinnittää taaperon tarkkaavuuden kaikista voimakkaimmin. Siitä tuli tilastollisesti merkitsevä tulos, että näin on. Sekin on tärkeä tulos. 

Vaikeinta oli kirjoitustyön aikatauluttaminen ja aikaansaaminen, koska en ole kovin taitava itseohjautuja. Tein puolitoista vuotta työtä ja siihen mahtui ehkä seitsemän rysäystä, jossa vedettiin yötäpäivää. Se ei mennyt stressivapaasti ja lineaarisesti. 

Suosittelen ehdottomasti tekemään gradun parityönä. Uskon että minunkin prosessini olisi ollut paljon sujuvampi niin. Ja vaikka joskus tuntuu, että siitä touhusta ei tule hevon helvettiä, niin kyllä se loppujen lopuksi tulee valmiiksi. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän tehokkaasti.” 

GRADU

Otsikko: Tarkkaavuuden kiinnittyminen kasvoihin varhaisia autismipiirteitä ilmentävillä taaperoilla 

Ala: Psykologia 

Mitta: 37 sivua. “Se on psykassa tyypillinen gradun mitta, kun työn tekee yksin.” 

Kauanko kesti? 1,5 vuotta. 

Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “3,5. Aikatauluilta ei ollut rankkaa mutta työ vei paljon kaistaa.”