Etäily on tehnyt luentokeskusteluista aiempaa kehnompia – jopa tärkeitä taitoja voi jäädä oppimatta

Yliopistoluennolla käytävä keskustelu on oppimisen kannalta tärkeää. Keskustelu etäopetuksessa vaikuttaa Visiirin kyselyyn tulleiden avovastausten mukaan monella kurssilla vähentyneen, mikä voi heikentää myös oppimistuloksia.

Reaaliaikainen Zoom-opetus on ollut yksi yleisimmistä tavoista toteuttaa opetusta. Visiirin toteutti joulukuussa kyselyn, joka käsitteli Zoom-luennoilla käytävää keskustelua. Vastaajia oli yhteensä 19, joista 8 oli opettajia ja 11 opiskelijoita.

”Zoom mahdollistaa reagoinnin, kysymykset ja kommentit, mutta ei tue pidemmälle menevää keskustelua kovin hyvin.”, eräs opettaja arvioi.

Muiden luennolle osallistujien kasvoja näkee tai ääniä kuulee harvoin. Kyselystä ilmeni, että kynnys osallistua keskusteluun omalla äänellä on etäopetuksessa korkealla. Chat-keskustelussa kysymysten esittäminen voi olla puolestaan aiempaa helpompaa. Kurssien toteutuksessa on ollut suurta vaihtelua. Osa vastaajista oli myös osallistunut kursseille, joilla keskustelu oli käynyt vilkkaana.

Vastaajat kirjoittivat myös chatin käytön hyvistä puolista, kuten madaltuneen kynnyksen esittää kysymyksiä tai kommentteja kirjoittaen. Keskusteluun voi osallistua useampi opiskelija kerrallaan ja esimerkiksi erilaisten linkkien jakaminen on mahdollista.

Ironista trollausta ei haluta luennoille

Osa Visiirin kyselyyn vastanneista oli huolissaan somekeskustelun logiikan siirtymisestä kursseille.

”Ehkä hieman huolestuttaa se, että ilkeän sarkastinen kirjoitustyyli saattaisi yleistyä, ja se ei mielestäni ole soveliasta luennoilla”, eräs opiskelija pohtii vastauksessaan.

Vastanneista 12 koki keskustelujen laadun muuttuneen, 3 ei osannut sanoa ja 3 sanoi, että laatu ei ollut muuttunut. Vastauksista käy ilmi, että laadun koetaan yleisesti heikentyneen.

Keskustelun siirtyminen chattiin on vastanneiden mukaan muuttanut opiskelijoiden luennoilla käymää keskustelua joillain kursseilla epämuodolliseksi. Zoom-chatissa on vastaajien mukaan luokkahuonetilannetta enemmän huumoria, joskin myös epämukavana koettua sisäpiirin vitsailua. Muutama vastaajista oli kohdannut myös asiattomia kommentteja ja trollaamista.

”Osassa chat-keskusteluja on esiintynyt enemmän epäkohteliaita kommentteja tai opettajille on kuittailtu töykeästi siksi, että opiskelija on ollut tyytymätön kurssin järjestelyihin. Fyysisissä opetustiloissa en ole törmännyt yhtä tahallisen loukkaavaan tyyliin, vaikka niissäkin opiskelijat ovat joskus kritisoineet kurssia”, eräs opiskelija kirjoittaa.

Chat-viestinnälle tyypillistä on typistetty ilmaisu, joka supistaa vuorovaikutusta ja voi aiheuttaa väärinymmärryksiä. Puheviestinnän professori Pekka Isotaluksen mukaanchat-ympäristössä kynnys kärjekkääseen ilmaisuun on kasvokkaista matalampi, koska ei ole samanlaista kasvojen säilyttämisen tarvetta kuin luokkatilanteessa.

Kriittisen akateemisen keskustelun voi erottaa trollaamisesta esimerkiksi siten, että akateemiseen keskusteluun ei kuulu loukkaamistarkoitus tai henkilöön meneminen. Yliopisto-opetuksen tehtävänä on opettaa kriittistä argumentoivaa keskustelua, eli omien näkemysten perustelua, toisten kuuntelemista ja väittelemistä. Opiskelijat ja opettajat esittivät epäilyksen siitä, oppiiko etäopetuksessa tällaisia asioita.

”Luennolla kysymyksen esittäminen on jännittävää ja ennen kysymystä voi vähän sydän tykyttää, mutta kysymysten esittäminen ja julkisen keskustelun harjoittelu on tärkeä akateeminen taito. Chatissa tämä taito ei kyllä kehity”, arvioi opettaja.

Oppiminen perustuu vuorovaikutukseen

Opettamisen ja oppimisen paradigma on muuttunut viime vuosikymmeninä.

Vallalla on konstruktivistinen oppimisteoria, jonka mukaan keskustelemalla ja ajatuksia vaihtamalla ihminen oppii ja rakentaa omia näkemyksiä.

”Perinteinen näkökulma on se, että professori puhuu edessä ja ikään kuin kaataa tietoa oppijoiden päähän. Sitä on pyritty jo ainakin parikymmentä vuotta muuttamaan. Viimeisten viiden–kymmenen vuoden aikana myös opiskelijat ovat alkaneet vaatia keskustelua oppiakseen ja viihtyäkseen opetuksessa”, puheviestinnän professori Pekka Isotalus sanoo.

Isotalus on toiminut Tampereen yliopistossa puheviestinnän professorina vuodesta 2005. Hän on tutkinut muun muassa ammatillista vuorovaikutusta ja teknologiavälitteistä vuorovaikutusta.

Opiskelijoiden toive keskusteluista näkyy myös Tampereen ylioppilaskunnan syyskuussa toteuttamassa etäopetusta koskevassa kyselyssä.

Vuorovaikutusta ja opettajan tuen merkitystä korostettiin avovastauksissa muun muassa seuraavasti: Positiivisena koettiin, jos kursseilla oli tarjottu apua kyselyalueiden tai -tuntien muodossa (39 vastaajaa). Negatiivista palautetta tuli esimerkiksi, jos opiskelijoille ei tarjottu mahdollisuutta vuorovaikutukseen opettajan kanssa (21). Kyselyyn vastasi yhteensä 1378 opiskelijaa, joista kaikki eivät jättäneet avovastauksia.

Hybridiopetus haastaa opettajaa

Yliopisto-opetus ei palaa enää entisiin uomiinsa, vaikka tulevaisuudessa luentosaleihin siirrytäänkin takaisin.

”Etä- ja hybridiopetus tulevat varmasti yleistymään tämän jälkeen”, Tampereen yliopiston koulutuksen vararehtori Marja Sutela toteaa.

Hybridiopetusta voi olla esimerkiksi luento, jossa osa opiskelijoista on luokassa ja osa etäyhteyden päässä. Sutela uskoo, että hyvin toteutettu verkko-opetus tukee oppimista vanhakantaista massaluentoa paremmin.

Muutos vaatii opettajilta uudenlaista pedagogista osaamista. Yliopisto on tarjonnut viime keväästä alkaen opettajille erilaisia työpajoja, joissa opetushenkilökunta on voinut opetella esimerkiksi erilaisia teknisiä taitoja.

Pekka Isotaluksen mukaan etäopetuksessa opiskelijoiden osallistaminen keskusteluun on tavallista hankalampaa.

Sitä voisi helpottaa lisäämällä opettajien ja opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua. Vuorovaikutukselle kannattaa tarjota paikkoja mahdollisimman monipuolisesti eri kanavia hyödyntäen. Opettajan olisi hyvä suunnitella keskustelunaloitukset tarkkaan, niin että ne motivoivat keskustelemaan. Isotalus esittää myös, että mahdollisuuksien mukaan osallistujien olisi hyvä pitää kameroita auki, mikä helpottaa keskustelua.

Kaikki, mikä olisi vuorovaikutuksen kannalta hyvästä, ei kuitenkaan ole sitä tietoturvan kannalta. Korkeakoulun pandemiaryhmä linjasi syyskuussa etäopetuksen pelisäännöistä. Linjauksessa todettiin, että kameran pakollinen käyttö altistaa erilaisille tietosuojaongelmille.

Syksyllä etäopetuksen tietosuojan sudenkuopat konkretisoituivat. Yliopiston opiskelija jakoi julkisesti sosiaalisessa mediassa luennolla käytyä keskustelua, jossa näkyi muiden opiskelijoiden etunimiä ja kommentteja. Yliopiston mukaan luentojen tallentaminen ei ole sallittua muille kuin opettajalle. Yliopiston tietosuojavaltuutettu totesi, että tekoa arvioidaan mahdollisesti tietosuojaloukkauksena.

Sama yksittäistapaus nousi esiin myös Visiirin saamissa vastauksissa. Eräs vastanneista opettajista arvioi, että opiskelijoiden kynnys osallistua keskusteluun chatissa ja suullisesti on voinut nousta tapauksen seurauksena. Toistaiseksi väärinkäytökset tai häiriköinti eivät ole kuitenkaan nousseet ilmiöksi. Etäopetus kuitenkin jatkuu, ja yliopistolla riittää vielä tekemistä, jotta se voisi varmistaa luentojen mahdollisen laadukkaan ja turvallisen vuorovaikutuksen jatkossa.