Jos ei jaksa, niin koittakaa vaan jaksaa – opiskelijan tärkeimmät resurssit kamppailussa uupumista vastaan

Vapaus valita

Kolme vuotta keskitysleireillä kärsinyt psykiatri Viktor E. Frankl pohti, että jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Kirjassaan Ihmisyyden Rajalla hän kuvaa, kuinka menetti kirjaimellisesti kaiken paitsi mahdollisuuden valita näkökulmansa. Kaikista ulkoisista olosuhteista riippumatta aina voi valita sen, miten asioihin reagoi. Suhtautumisen muutoksella ei lasketa opintopistevaatimuksia, rakenneta sosiaalista elämää tai poisteta tämän ainutlaatuisen sukupolvikokemuksen haittavaikutuksia, mutta sillä voi keventää mieltä. Onneksi meillä on etuoikeus, vapaus valita reaktiomme. Sen lisäksi voimme vielä perustaa valintojamme asiantuntijoiden teksteihin.

Tiedetään. Yli kolmannes opiskelijoista kokee henkistä pahoinvointia säännöllisesti, selviää korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksesta 2016. TREY:n syksyn koronakyselyssä kaksi kolmasosaa vastasi etäopiskelun heikentäneen opiskelukykyä. Yksin kotona suorittaminen uuvuttaa, mikä voi johtaa masennukseen, joka on nykyään yleisin työkyvyttömyyden syy.

Kenen sana?

Minä en ole ammattilainen, joten sanaani ei ole luottaminen. Kävin läpi burnoutin ja siitä toipumisen prosessin, kun typeryyttäni ylikuormitin itseäni jo varusmiespalveluksessa ja fuksina.

Tiedostamattani ruokin itsessäni aiemmin kolmea kuormittavaa ajattelumallia: vaativa suorituskeskeisyys, mustavalkoisuus ja nuoruudessa opittu oletus, että kaikki elämässä on helppoa. Niiden tunnistaminen ja käsittely oli kolaus egolle, mutta nyt kolme vuotta myöhemmin olen erittäin tyytyväinen elämääni. Toki edelleen haalin innostuessani enemmän tehtävää kuin aikaa on.

Opetellaan. Hitaasti, mutta vakaasti.

Self-help-propaganda peittelee tylsää totuutta

Itsensä kehittämisen ympärillä pyörii kokonainen miljardien arvoinen toimiala. Alalla on kirjailijoita kaikenlaisista taustoista. Monen tavoite on yksinomaan raha, lukijan hyvinvoinnista piittaamatta. Itsetunto mullistetaan päivässä hokemalla peilin edessä omaa hyvyyttä ja voimaannutaan suorittamalla huikea manifesti niin, että kavereitakin ärsyttää.

Self-help-soopakirjat ovat siitä ovelia, että ne uskottelevat surkeimmankin elämän mullistuvan vain lukemalla. Kirjailijat välttävät säikäyttämästä lukijaa ajatuksella, että tämä olisi itse vastuussa elämästään ja jotain pitäisi tehdä. Sen sijaan tarjotaan hetkelliset sävärit ja unohdetaan juurisyyt.

Tie kehitykseen on todennäköisesti paljon tylsempi. Täytyy pysähtyä reflektoimaan, kartuttaa tietoa myös omasta elämästä ja tehdä perusteltuja valintoja päivästä toiseen. Ei kovin seksikästä.

Täytyy vain tehdä jotain oikeasti.

Keinot on monet

Suomalaisia korkeakouluopiskelijoita varten on räätälöity huikea määrä ohjemateriaalia hyvinvoinnista, jaksamisesta, opiskelutaidoista ja edellä mainittujen välisistä yhteyksistä. Tutkittuihin keinoihin ja tieteeseen perustuvia itsehoito- ja opiskeluoppaita on saatavilla vieläpä ilmaiseksi.

Lyhyt oppimäärä elämäntaidosta löytyy Nyyti ry:n nettisivuilta opi elämäntaitoa -kohdasta. Sivulla on kahdeksaantoista aiheeseen jaettuina kaikki perustiedot, joita suomalainen opiskelija tarvitsee voidakseen hyvin ja pärjätäkseen opinnoissa. Esimerkiksi uupumuksen ehkäisyn lähtökohta on unen priorisointi, kiireen tuntua helpottaa ajanhallinnan opettelu ja liikunta virkistää. Merkityksellisyyttä elämäänsä voi löytää kartoittamalla omia tarpeita ja arvoja ja rakentamalla tavoitteensa niiden mukaan. Sivun sisältö perustuu kaikille ilmaiseen satasivuiseen elämäntaito-oppaaseen Ole oman elämäsi tähti. Teos on ennemmin kansanterveystietoon pohjautuva peruskoulun tehtäväkirja kuin self-helpiä.

Rajumpaa menoa löytää Mark Mansonin nettiartikkeleista. Manson on ainoa täysi self-help-kirjailija, jota voin suositella. Kirjan The subtle art of not giving a f*ck kirjoittaja lupaa antavansa ”pragmaattisia elämänohjeita, jotka eivät ole perseestä”. Ohjeet eivät ole kovin lempeitä, mutta tekevät kipeää vasta, kun hulvattoman hekottelun jälkeen pysähtyy sisäistämään karua totuutta. Elämän jälkeen kuolee, onnellisuus on ongelma. Kaikki ihmiset ovat kaikesta väärässä ja vitutus on arvokas indikaattori. Näistä lähtökohdista voi luoda itselleen mahtavan, merkityksellisen elämän.

Opiskelu voi kuormittaa vähemmänkin

Monella uupumus johtuu yksinomaan siitä, että omat opiskelutavat ovat kuormittavia. Opiskeluakin voi ja kannattaa opiskella, sillä tutkitusti toimivia menetelmiä löytyy. Kyse on lopulta siitä, miten aikansa jakaa.

Tätä varten on myös kirjoitettu helposti lähestyttävä suomalaisille korkeakouluopiskelijoille räätälöity opus, Tommi Valkosen Superopiskelija. Valkonen pukee tieteeseen pohjaavat opiskelumetodit viihdyttävään ja mieleenpainuvaan pakettiin. Opuksesta tekee ainutlaatuisen se, että kirjailija kirjoittaa opiskelutaidoista aidosti opiskelijan näkökulmasta, ja sitoo kaiken käytäntöön. Teoksen avulla esimerkiksi motivaation hakkerointi ei ole utopiaa, vaan neurologiaan pohjautuvaa itsensä tietoista manipulointia. Asioiden voi suorastaan kuulla loksahtelevan paikoilleen, kun muistaa tehdä yhteenvetoja ja testata itseään aktiivisesti.

Joku luennoitsija suositteli tätä jo ensimmäisellä kurssillamme. Olisinpa silloin ottanut asian vakavissaan. Tämän ilmaisen satasivuisen e-kirjan sisäistäminen maksaa itsensä monin verroin takaisin. Ei tarvitse painaa kovempaa, vaan järkevämmin.

Kaikkein tärkein taito?

Monet asiantuntijat sanovat tärkeimmän opiskelutaidon olevan ajanhallinta. Aikaa hyvinvoinnillekaan ei ole, jos sitä ei suunnittele. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kalenterin blokki otsikolla ”tyhjää”, viikoittaiset kaverirutiinit, rauhallinen tunnin lounas, taukoja opiskeluputkien välissä. Ajankäytön kriittisen tarkastelun voi aloittaa kirjoittamalla ylös mitä tekee. Hyökätäänpä nyt esimerkkipäiväni kimppuun. Merkitään punaisella sitä, minkä itse koen lisäävän kuormitusta, ja hyviä juttuja vihreällä.

Tunnit livistävät, ellei niitä vahdi

Heräsin yhdeksäntoista tuntia sitten. Heti pitkän vesituopin jälkeen syöksyin tehtävänannon kimppuun. Oli pakko saada aikatauluton kurssi alkuun. Akateeminen englanti oli virkistävää vastapainoa laskemiselle ja ohjelmoinnille.

 Viiden lisukkeen puuro mikroon, kahvit tippumaan ja ulos. Kevyt hölkkä herätti ja tukeva aamupala antoi energiaa päivään. Minulla on aamulenkkien kanssa matalimman tason sopimus: riittää kun laittaa kengät jalkaan ja käy ulkona. Yleensä se johtaa johonkin.

Työläppäri liittyi seuraan aamupalapöydässä. Syvennyin ajoittaisessa flow-tilassa formaaliuden eri asteisiin ja kolme tuntia myöhemmin täydellinen painostava sähköposti pandemiaryhmälle oli valmis. Henkilökohtainen intressi innosti ja viha rajoituksiin pääsi purkautumaan rakentavasti. Hyvä startti.

Siirryin työpöydän ääreen ja avasin tuskaillen uuden kielen ohjelmointiprojektin editoriin. Otsa ei ehtinyt edes hikeentyä, kun jo päätin syödä ennemmin välipalaa. Aivojen ehdottaessa muutakin välttämiskäyttäytymistä havahduin, että nyt täytyi toimia ennen kuin prokrastinaatio ottaisi vallan. Raju biisi soimaan, kylpytakin tilalle siistit vaatteet, muutama kierros ympyrää paikallaan, kaksi tsemppitaputusta itselleen ja sitten työn kimppuun. Aloitin, hyvä.

Pari tuntia kirjoitin väkipakolla automaattitesterit läpäiseviä koodipalikoita Googleen nojaten. Muistin että aiheen luento oli katsomatta. Sivuutin osaamattomuuden tunteet. Niille ei ollut aikaa.

Sitten lounas toisen harkkatyön speksiä lukien. Dedis oli vasta tiistaina, joten ensin aloitin maanantaiaamuksi vaaditut viikkoharjoitukset. Seurasi pari tuntia epämääräistä vaihtelua tehtävien välillä. Haaveilin vapaa-ajasta, mutta en ollut vielä ansainnut sitä. Iltapäivällä mieleen alkoivat kerääntyä kaikki mahdollinen, mikä on vielä kesken ja pitäisi tehdä, niin vapaa-ajalla, harrastuksissa kuin opinnoissakin.

Pari tuntia tehotonta työtä myöhemmin iskin läppärin kiinni, juoksin kaverin kanssa auringonlaskuun ja saunaan. Sen jälkeen päädyin kirjoittamaan tätä tekstiä hieman ennen kahta lauantai-aamuyöllä.

Loppujen lopuksi käteen jäi tunne, että olin koko päivän painanut kovasti hommia, mutta todellisuudessa ajasta oli pseudo-opiskelua noin puolet.

Kriittinen palaute, itselleni

Esimerkkipäivästä näkyy selkeästi, että priorisointiin ja aikatauluihin täytyy panostaa.

Tehtävät kannattaa tehdä ajoissa, jolloin ei tarvitse tuntea ylimääräistä kiirettä ja jää aikaa vapaapäiville. Nyt rästihommia jäi viikonlopulle.

Ei ole järkevää viilata pientä juttua täydellisyyteen ja jättää isompaa alkutekijöihinsä. ”Ihan hyvä” riittäisi ja aloittaminen on tärkeintä.

Koko päivä olisi mennyt järkevämmin, jos olisin edellisiltana viiden minuutin ajan aikatauluttanut tehtävät tärkeysjärjestykseen. Selkeä päiväsuunnitelma olisi myös ehkäissyt vaihtelua tehtävien välillä, eikä mieli olisi hairahtunut miettimään tekemättömiä.

Jos tuntee olonsa osaamattomaksi, täytyy selvittää, mistä se kumpuaa. Ennen tehtävien yrittämistä pitää tietenkin opiskella aihe.

Käytin keskittymiskyvyn huipun aamulla virkistävään tekemiseen, kun sen tilalla olisi voinut olla työläämpi harjoitustyö. Virkistävä ja kevyt tekeminen sopii siihen hetkeen, kun ei ole terävimmillään.

Päivässä oli paljon hyvääkin. Sain jotain aikaan. On jo saavutus, että vaikeuksia kohdatessaan ei päädy löhöämään sohvalle some-transsiin, niin kuin fuksivuonna oli tapana. Aamut ovat rutiininomaisesti hyviä, sen takaavat kevyt liikunta ja tukeva aamupala. Vitkutteluun vastasin siistiytymällä, asettumalla työmielentilaan.

Useampi kappale tällaisia päiviä vie mehut ennen pitkää. Helpommallakin pääsee.