Tulevaisuudet jännittävät ja pelottavat, mutta niistä tulisi silti puhua – Futurismit kilpailevat ihmisten huomiosta

Ihmisen ajattelu suuntautuu tulevaisuuteen. Se on tapamme olla olemassa maailmassa, niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Tulevaisuusajattelu tarkoittaa varautumista ja vaikuttamista tulevaan. Tietysti silloin tällöin satunnainen haave tai unimaisema saattaa viedä tajuntamme huomion. Kuitenkin se tapa, jolla suhtaudumme tulevaan vaikuttaa valintoihimme tässä hetkessä. Lisäksi ihmisen ohjelmointiin vaikuttaa se, minkälaisia tulevaisuuden näkymiä heille esitetään. Ne ehdollistavat toimimaan tietyin tavoin. Ymmärrykseen tulevaisuudesta vaikuttavat kognitiivisten kykyjen lisäksi myös yhteiskunnan rakenteet. Tulevaisuuslukutaitoa voi kuitenkin kehittää.

Eräs lähtökohta on tiedostaa, että puhuminen pelkästään tulevaisuudesta on harhaanjohtavaa. Futurologien kuten dosentti Osmo Kuusen mukaan ei ole olemassa vain yhtä erillistä tulevaisuutta, vaan mahdollisia tulevaisuuksia on aina useampi avoinna. Tulevaisuudentutkimuksen professori Toni Ahlqvist on lisäksi ehdottanut, että on olemassa erilaisia tulevaisuuskimppuja, joilla on toisistaan poikkeavaa sisältöä ja keskeisiä ristiriitoja sekä jännitteitä. Täten tulisi aina mieluummin keskustella tulevaisuuden sijaan tulevaisuuksista.

Oli kyse sitten kolmannesta maailmansodasta, tekoälyn maailmanherruudesta, taivaan valtakunnan tai kommunismin tulemisesta, on vain yhden vääjäämättömän tulevaisuuden esittäminen aina pyrkimys valtaan. Se on yritys tuottaa aksioomeja, eli perusolettamuksia ja itsestäänselvyyksiä. Teleologioilla, eli asioiden selittämisellä niiden vääjäämättömällä tarkoituksenmukaisuudella, vastustetaan elämän hallitsematonta luonnetta sekä maailman tulkinnallisia mahdollisuuksia. 

On tärkeää ymmärtää, että tulevaisuuskuvien takana piilee erilaisia olettamuksia ja motivaatiota. Eroja löytyy esimerkiksi siinä, millaisena nähdään ihmisen mahdollisuus vaikuttaa tulevaan.

Ihmisen toiminnalla on tulevaisuuksien kannalta merkitystä. On kuitenkin olemassa myös ilmiöitä, joista emme voi tietää – unknown unknowns – kuten tiedustelualalla tavataan sanoa. Lähes kaikella ihmisen toiminnalla on aina ennustamattomia sivuvaikutuksia, vaikka toiminnan tietoinen pyrkimys kohdistuisikin vain yhteen asiaan.

Lisäksi ihmistoiminnasta riippumattomat kosmiset ilmiöt voivat pyyhkiä taulun puhtaaksi minä hetkenä tahansa. Esimerkiksi maapalloon törmäävää suurta asteroidia vastaan ihmiskunta on käytännössä aseeton, vaikka Armageddon-elokuvan juonen kaltaisia toimenpiteitä onkin pohdittu.

Tulevaisuudet ovat tulkinnanvaraisia ja epävarmoja. Ne ovat avoimia projekteja, joihin myös ihmisen toiminnalla on vaikutusta. Sosiologilegenda Anthony Giddensin mukaan ihmisen vastuualueet ovat itse asiassa laajentuneet entisestään ihmiskunnan kasvaessa ja kehittyessä. Maapallon tulevaisuudet ovat yhä riippuvaisempia siitä, mitä ihminen ajallaan tekee. Tuorein kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n arvio korostaa ympäristötilanteen välittömyyttä ja ihmisen toiminnan ratkaisevaa asemaa systeemissä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. 

Koska tulevaisuudet eivät ole ennalta määrättyjä, niiden välillä vallitsee kilpailu. Siksi futurismien eli tulevaisuuskuvien tuottajia ja levittäjiä tulisi kyseenalaistaa. Keitä he ovat ja mikä on heidän agendansa? Tulevaisuudet eivät nimittäin ole politiikasta tai ideologiasta vapaita. Melkein mikä tahansa futurismi voidaan liittää yhtä paljon politiikkaan ja talouteen kuin tieteeseen ja tutkimukseenkin.

Suosituimpia futurismeja yhdistää näkemys epookeista, eli ne olettavat, että olemme uuden aikakauden kynnyksellä. Teknologistit kuten Googlen tekninen johtaja Raymond Kurzweil julistavat singulariteettia eli tilannetta, josta ei ole paluuta enää sen jälkeen kun tekoäly pystyy kehittämään itse itseään. Teknologisen evoluution seurauksena syntyy uusi elämänmuoto, joka levittäytyy koko universumiin. Lähitulevaisuudessa häämöttää metaversumi, eli pysyvästi internetissä jatkuva virtuaalinen elämän- ja maailmankokemus, johon suuryritykset Epic Games, Facebook ja Microsoft panostavat jo miljardeja dollareita.

Kaikki eivät näe kehityksen kietoutuvan ainoastaan teknologian, vaan myös inhimillisyyden riemukulun ympärille. Avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan ja kognitiotieteilijä-psykologi Steven Pinkerin mukaan elämästä maapallolla on tullut absoluuttisesti laadukkaampaa ja rauhaisampaa kuin koskaan ennen. Futuristi Noah Harari on päätellyt, että sivistys voittaa lopulta köyhyyden, nälän ja sodat. Hänen mukaansa kuolemasta tulee tekninen ongelma, joka sekin lopulta ratkaistaan ja syntyy homo deus – kreikkalaisen jumalan kaltainen äärimmäisen voimakas mutta inhimillinen olento.

On olemassa myös vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia, jotka sisältävät kirjavia ja ekologisia näkemyksiä, ja jotka pyrkivät luomaan inklusiivisia ja monimuotoisia  maailmoja. Erilaiset planetaariset näkemykset ovatkin tarpeellinen vastapaino erityisesti yhteiskuntatieteissä yhä yleisemmin vaikuttavalle apokalyptiselle ja pessimistiselle teemalle.

Tulevaisuudet ovat lopulta liian tärkeitä jätettäväksi vain valtioiden, suuryritysten tai tutkijoiden haltuun. Niitä pyritäänkin valtavirtaistamaan ja demokratisoimaan. Osallistavien tulevaisuuksien alalla tutkitaan ja kehitetään kollektiivisia tulevaisuuskuvia erilaisia metodeja hyödyntäen. Työpajojen, foorumeiden ja muiden projektien tarkoitus on voimaannuttaa sitä yhteisöä, jonka tulevaisuuksista on kyse. Niissä korostetaan kvartaaliajattelua pidempää tähtäintä sekä ääniä, jotka muuten sivuutettaisiin – esimerkiksi nuorten tai alkuperäisväestön käsityksiä.

Tulevaisuustutkimuksen emeritaprofessori Sirkka Heinosen mukaan vaihtoehtoisuus on tärkeää, jotta voimme päästä tulevaisuusdialogiin ja sen kannalta oleelliseen keskusteluun arvoista. Myös utopioista on hyötyä, sillä täydellisyytensä kautta ne paljastavat nyky-yhteiskuntien rajoittuneisuutta.

Tulevaisuuksien täyttäminen millä tahansa ei kuitenkaan ole kestävää, eikä mitään tulevaisuuskuvaa tulisi ottaa itsestäänselvyytenä. Niitä pitää tarkastella ja rikkoa. Tulee kysyä millä ja kenen arvoilla tulevaisuuksia rakennetaan. Mikä muuttuu, kuka hyötyy ja kuka häviää?

Voidaan esimerkiksi kiinnittää huomiota siihen, minkälaisena koronanjälkeinen aika esitetään ja kenen toimesta. Onko kyseessä vaikkapa vihreän siirtymän mahdollisuus tai uudenkaltainen tilaisuus järjestäytyä kestävämmin aina kansainvälisellä tasolla asti? Vai onko yhteiskunta ottanut peruuttamattoman askeleen kohti yksilönvapauden rajoittamista, tai joudummeko omistautumaan hamaan tulevaisuuteen saakka ainoastaan menetettyjen vuosien taloudellisen vahingon korjaamiseen?

On suuri haaste kyetä aktiivisesti ymmärtämään eri tulevaisuuksien kehityskulkuja ja niiden välisiä ristiriitoja. Pohjimmiltaan tulevaisuusajattelussa tulisi kuitenkin olla kyse vastuullisuudesta sekä valmiudesta vastata ongelmiin, jotta voimme kehittää kunnollisia tapoja elää yhä pienemmäksi käyvällä planeetalla.