Visiiri testasi Toasin laina-auton – Sähkö-Pösön käyttö maksaa alle kympin tunti

Kahdeksankymmenen osallistujan sitsit tulossa. Melkoinen määrä ruokaa ja juomaa pitäisi saada juhlapaikalle, mutta millä ne kuljettaa? Pulma lienee tuttu kaikille opiskelijatapahtumien järjestäjille. 

Yksi ratkaisu on käden ulottuvissa, mikäli joku järjestäjistä sattuu olemaan kirjoilla Toasin asunnossa. Opiskelija-asuntosäätiöltä saa nimittäin autoa lainaan.

Päätimme testata. 

Autoja on kolme ja ne kaikki ovat Peugeotin sähköautoja, tarkemmalta malliltaan e-208. Mistään varsinaisesta tila-autosta ei ole kyse, mutta takapenkitkin löytyvät ja niille on jopa omat ovet.

Auton vuokraaminen aloitetaan rekisteröitymällä kotimaisen autoleasingyrityksen Secton sivuille. Rekisteröitymisen yhteydessä täytyy antaa maksukortin tiedot ja vakuuttaa omistavansa henkilöauton ajokortin. Toasilla asumista ei varmistettu missään vaiheessa varausprosessia, mikä herätti hieman ihmetystä. Ajo-oikeuden todisteeksi riitti niin ikään rasti ruudussa. 

Auton varaaminen onnistuu älypuhelimella tai tietokoneella. Auton käyttö vaatii älypuhelimen, sillä auton ovet pitää avata ja sulkea selaimessa toimivan Secton palvelun kautta.

Varasimme neljä tuntia ajoaikaa, joka kustansi 25 euroa. Alle tunnin keikka maksaa 8 euroa, kaksi tuntia huristelee 15 eurolla. 

Hinta vaikuttaa oikein kohtuulliselta, kun ottaa huomioon, ettei autoa tarvitse tankata. Auton lataus Toasin pihassa on ilmaista, mutta jos autoa lataa muualla, on se maksettava omasta pussista. 

Omaksi ostettuna vastaava Peugeot e-208 Allure Pack -varustelutasolla kustantaa 33 520 euroa, mikä vastaa noin 1340:tä neljän tunnin ajopätkää. Näillä hinnoilla ei ihan heti kiinnosta autokauppaan lähteä. 

Kolhoosin traktori

Yhteiskäyttöautot eivät ole Toasin asukkaille aivan uusia. Ensimmäiset sähköautot tulivat asukkaiden käyttöön elokuussa 2018 jolloin ratin takana sai ohjata Renaultin Zoe sähköautoa. Ranskattarien kolmen vuoden leasing- sopimus päättyi vuodenvaihteessa, jolloin ne vaihtuivat nykyisiin Peugeoteihin. 

Uudet autot sijaitsevat vanhoilla paikoillaan, eli Iidesrannassa (Toasin toimisto), Kalevassa (Kalevan Keihäs) sekä Hervannassa (Tuulanhovi). Varaushetkellä oli vapaana ainoastaan Kalevan Keihään auto.

Kalevassa odotti Toasin uusiin väreihin teipattu valkoinen auto, joskin alkuperäistä sävyä sai likakerroksen alta hieman arvailla. 

Auton oikeassa kyljessä oli myös melko huomattava lommo, joka oli saanut maalipinnan lohkeilemaan. Aluksi myös luulin vasemmassa takakulmassa pilkottavia reikiä joksikin design-kikaksi, kunnes tajusin, että sama kuviointi ei toistu auton kolmessa muussa nurkassa. Lokasuojasta oli irronnut joku muoviosa, ja vain reikiä oli jäänyt jäljelle.

Ennen ajoon lähtöä kuljettajan täytyy tarkistaa auton ulkoiset vauriot, kuten vuokra-autojen kanssa on tavallista. Autosovelluksen nettisivulla kyseisen auton vikalista oli 18 kohtaa pitkä. 

Listasta oli vaikea saada selvää, sillä viat merkitään pallolla autoa esittäviin kuviin. Kuvissa pallot jäävät toistensa alle. Grafiikasta on myös hankala ottaa selvää, mitä vikaa mikäkin pallo kuvaa. Toivottavasti kolhuja välillä myös paikkaillaan ja palloja poistellaan sovelluksesta, sillä nähtävästi vanha sanonta pitää paikkansa: kolhoosin traktoria ei rakasta kukaan. 

Hiljaa hyvä tulee

Kolmen hengen sitsijärjestysseurueemme matkasuunnitelma kulki Kalevasta keskustakampuksen kautta Kissanmaalle, sieltä Kalevan Prismaan ja lopulta Ikean kautta Hatanpään soutupaviljongille. Täydellä akulla autolla pystyy ajamaan 300 kilometriä. Autoa noudettaessa akku oli täyteen ladattu. 

Auton ovien avaaminen ja lukitseminen onnistuu puhelimen kanssa helposti. Pienessä autossa on tilaa yleisesti melko vähän, mutta kanssamatkustajani kommentoivat tilojen olevan riittävät. Kuljettajan ajoasento on luontevan tuntuinen ja penkin saa asetettua melko alas, mutta yli 180-senttisellä kuskilla polvet ovat koukussa läpi ajon. 

Sitten autolla pitäisi ajaa. Vaikka allekirjoittaneella on ajokilometrejä alla varsin mittavasti, ei sähköautolla ole tullut aiemmin huristeltua. Aluksi auto tuli vahingossa laitettua pois päältä, kun ohjaamossa ei ollutkaan tuttua moottorin hurinaa auton ollessa ”käynnissä”. 

Kun starttinappia on painettu ja oikea vaihde valittu, tuntuu äänettömän auton liikkeellelähtö aavemaiselta. Ajoon päästessä auto ilmoitti myös, että rengaspaineet pitäisi tarkistaa. Silmämääräisesti katsottua renkaissa oli kuitenkin ilmaa riittävästi. Ei muuta kuin matkaan.

Autosta löytyy kolme eri ajotilaa, jotka ovat eco, normal ja sport. 

Ero eco- ja normal-toimintojen välillä on huomattava, sillä normal-tilassa kaasua painaessa auto kiihtyy napakammin. Sähkönsäästötilassa kaasupoljin tuntuu kuin se olisi tehty toffeesta. Vaikka auton moottori ei pidä oikeastaan ääntä, on renkaista kumuava melu huomattava, mutta ei sietämätön. Jarrutuntuma on kaiken kaikkiaan hyvä, ei liian pitkä tai liian hätäinen. Sähköautoja kuuluu monesti kritisoitavan niiden tottumattomalle kuskille oudosta jarrutustuntumasta, mutta tässä moista ei huomaa.

Romppeet takapenkille

Sitsien ostoslistalla oli muun muassa kertakäyttöastioita, 10 kiloa perunaa, 10 isoa pussia ruisleipää ja 90 tölkkiä juomia. Vaikka auto on pieni, upposi toista ostoskärryllistä sitsitarpeita autoon pienellä sovittelulla, mutta ilman suurempaa änkeämistä. 

Takakontin aukko on tilava ja sopivan muotoinen, mikä helpottaa lastaamista, mutta kontissa oli ennestään rompetta: toinen latausjohto, kantokassi, huomioliivi sekä irronnut takakontin hattuhylly. Tarvikkeet piti nostaa takapenkille, jotta sitsieväät saatiin mahtumaan kyytiin. 

Yksi ruokakassi joutui kuitenkin takapenkille latausjohtojen kanssa. Takapenkit voi myös halutessaan kääntää alas, jolloin tila kasvaa suuremmaksi. Huonekaluja emme silti lähtisi tällä autolla kuljettamaan. 

Moottoritiellä kohti Ikeaa aukesi myös tilaisuus kokeilla auton sport-ajotilaa. Urheiluasennossa auto lähtee liikkeelle tuntuvasti muita ajotiloja rivakammin. Sporttivaihteella myös auton ohjaustehostin jäykistää ohjaustuntumaa, mutta se ei sinällään lisää tuntumaa kuljettajan ja renkaiden välillä. 

Autossa on monelle kuskille tuntematonta uutuusteknologiaa. Se esimerkiksi osaa ohjata itsensä takaisin kaistalle, mikäli kuljettaja antaa auton valua kaistan reunaviivan lähelle. Kaistantunnistusohjelman lisäksi auto tunnistaa liikennemerkkejä, jolloin näyttöön ilmestyy nopeusrajoitus jota noudattaa. Tämä ominaisuus ei toimi aina, joten kuljettajan on itse oltava valpas liikennemerkeistä. Turvallisuusominaisuuksiin ei kannata muutenkaan tuudittautua liikaa, vaan kuljettajan on aina muistettava olla itse valppaana. 

Yhteiskäyttöauto on monelle joustava ratkaisu 

Toas-autolla ajelu oli kirjoittajalle paitsi ensimmäinen sähköautokokemus, myös ensimmäinen kerta yhteiskäyttöauton ratin takana. Sähköautolla ajaminen tuntuu kaupunkikäyttöön hyvältä ratkaisulta ja sen akussa riittää kantamaa siihen mainiosti. Tavallisista autoista poiketen se ei myöskään ruplata tyhjäkäynnillä liikennevaloissa seistessä. Toiseen kertaan jää vielä tutustua siihen, millaista on suunnitella sähköautolla pidempää ajomatkaa, kun huomioon täytyy ottaa auton lataukset.

Yhteiskäyttöauto oli oikein toimiva ratkaisu sitsiruokien ja -juomien kuskaamiseen kolmen hengen voimin. Isompia juhlia järjestäessä auton tilat voivat tulla melko nopeasti vastaan ja takapenkit pitäisi ainakin kaataa nopeasti alas, jolloin kyytiin mahtuu kuljettajan lisäksi vain yksi kantoapulainen.

Ehdottomasti suurin etu Toasin palvelussa on halpa hinta. Vastaava neljän tunnin varaus kaupallisella vuokra-autoyrityksellä maksaisi vähintään kympin-pari enemmän ja lisäksi autoa pitäisi tankata. Sähköautoja on vuokralle saatavissa vielä heikosti. 

Yhteiskäyttöauton vuokraaminen on myös hyvä tapa tutustua alati muuttuvaan autokantaan, ja päästä ensimmäistä kertaa sähköauton ratin taakse. Kokeilun perusteella palvelua voi suositella lämpimästi, mikäli kantti kestää kerätä kylillä katseita lommoisella ja Toasin logoilla kuorrutetulla pikkuautolla.