Näin tehtiin Kyykkä 2022

Tiistai 1. maaliskuuta, MM-kyykkään 11 päivää.

Täällä tuoksuu valkosipuli.

Olemme TEA-clubin kerhohuoneella Hervannan kampuksen sähkötalon kellarissa. Klubilaiset mutustavat pakastepitsaa ja lojuvat sohvalla puhelimiaan selaillen. Akateemisen kyykän MM-kilpailuihin on vajaat pari viikkoa.

Vuonna 1987 perustettu TEA-club on ollut vastuussa kisojen järjestämisestä siitä asti, kun alun perin kaupungista toiseen siirtynyt opiskelijatapahtuma jäi Tampereelle vuonna 1994.

Nykyään Hervannan kampukselle saapuu joka vuosi 4000–5000 ihmistä ympäri Suomen, Tampereen lisäksi erityisesti Oulusta, Jyväskylästä ja Espoon Otaniemestä.

Vuoden 2021 MM-kyykkä jouduttiin perumaan koronaviruksen takia. Tänäkin vuonna epäselvä koronatilanne on aiheuttanut ylimääräisiä kokouksia ja selvittelyä. Tapahtuma järjestetään tällä kertaa vasta maaliskuussa, eli kuukauden normaalia ajankohtaa myöhemmin. Tapahtuman päävastaava Emma Väreen mukaan nyt on silti selvitty viime vuotta helpommalla.

”Edellistä MM-kyykkää valmistellessa emme saaneet kunnolla tietoa tilanteesta yliopistolta, avilta eikä terveysviranomaisiltakaan. Koko ajan oli fiilis, että kohta joudutaan perumaan. Joulukuussa me sitten päätimme perua tapahtuman hyvissä ajoin.”

Tauon jälkeen into kyykän pykäämiseen on korkealla. Uudistuksiakin on: Erillinen naistensarja ja englanninkielisille osallistujille tarkoitettu ISE-sarja on lopetettu tasapuolisuuden nimissä. Pelikentät, joita on yhteensä 128, on levitetty laajemmin kampusalueelle. Suurimmat yleisömäärät keräävä pääkenttä siirretty pois Hervannan kampuksen päärakennuksen edestä. Tapahtumassa on myös ensimmäistä kertaa käytössä ihka oma mobiilisovellus.

Lisäksi jatkobileiden esiintyjät on valittu uusin perustein. Aiemmilta vuosilta on nihkeitä kokemuksia nimekkäämmistä artisteista, jotka pari hittibiisiään esitettyään lässäyttävät biletunnelman. Takuuvarmoja suosikkeja koko illan soittavat coverbändit hoitavat homman paremmin.

Teekkareiden bilebändejä ei kuulemma edes harkittu; tapahtumaan osallistuvat bändien jäsenet tuskin olisivat enää soittokunnossa lauantai-iltana.

Akateeminen kyykkä on perinteikäs ja tunnettu opiskelijatapahtuma. Intohimoiset lajin harrastajat tulevat viskomaan karttuja, eli kyykäksi kutsuttujen puupalikoiden kaatamiseen käytettäviä mailoja, vielä pitkään valmistumisen jälkeenkin.

Pitkät perinteet näkyvät myös järjestämisessä. TEA-club on yksi yliopiston suljetuista kerhoista, johon otettavat jäsenet valitaan. Kyykkä on kerhon päätapahtuma.

”TEA-clubiin otetaan jäseneksi lähtökohtaisesti tyyppejä, joita kyykkäjutut kiinnostavat, mutta ei se välttämätöntä ole, sillä muitakin hommia riittää. Joka vuosi otetaan 6–8 uutta jäsentä tekemään, koska porukka ei valmistu hirveän nopeasti”, Väre sanoo.

Rahasta ei ole suurempaa stressiä.

”Ensin tulee toki paljon kuluja, mutta sitten tulojakin. Budjetointi tehdään siten, että jatkossakin on resursseja MM-kyykän järjestämiseen.”

⠀

Torstai 10. maaliskuuta, MM-kyykkään 2 päivää.

Puoli seitsemän aikoihin illalla päivän tärkeimmät hommat on tehty. Osallistujille ja tuomareille jaettavat kirjekuoret on lajiteltu. Yhteensä lähemmäs tuhannen kuoren urakka saatiin valmiiksi puolessatoista tunnissa.

Rahastonhoitaja Eevertti Mänty väsää Tetristä muistuttavaa värikästä työvuorolistaa. Viestintähommia paiskiva Suvi Hoppu puolestaan rakentaa someen infopakettia. Instagram ja Facebook ovat kyykkätapahtuman ykköstapa viestiä ajankohtaisista asioista, vaikka joukkueille ja yhteistyökumppaneille kommunikoidaan sähköposteilla.

Huoneeseen tuodaan parin sadan euron edestä juomia vieraiden kestittämiseen. Repusta löytyy kaksi Koskenkorvaa, kaksi Jaloviinaa sekä neljä pulloa minttuviinaa – kuulemma ihan riittävästi.

Kerhohuoneella soi syntikkapop ja pakastepitsan aromi leijuu jälleen ilmassa. Tunnelma on rennon odottava, hieman sähköinen. Nukkumaan ei oikein malta mennä.

Samaan aikaan yläkerrassa valmistellaan tuomareiden seinälle meneviä plansseja, joissa on pelien aikatauluja ja alueen kartta. Plansseihin on jäänyt ylimääräistä tilaa.

”Tähän mahtuisi nyt pari metrin korkuista naamaa inside-läpäksi”, pohtii Aino Horn yhdessä Pekka Moilasen kanssa.

Kyykkähuuma on Hornin mukaan todellinen asia. Se saa panemaan opiskelut, henkilökohtaisen elämän ja harrastukset tauolle.

”Odotus on tietenkin, että tulee olemaan hauskaa, mutta onhan tämä rankkaa ja aikaa vievää.”

Iso printteri alkaa puksuttaa. Tuntia myöhemmin ulos tulevat tuikitärkeiden tietojen lisäksi kyykkätiimiin kuuluvien Ari Oikarin ja Tami Nordströmin massiiviset kasvot.

⠀

Perjantai 11. maaliskuuta, MM-kyykkään 1 päivä.

Hervannan kampuksen päärakennus on tärkeä osa kyykkäoperaatiota. Asiakaspalvelutiski ja kisatoimisto lepotiloineen ja keittiöineen ovat rakennuksen aulassa. Päiväunia voi käydä nukkumassa takahuoneessa, jonne on levitetty kolme patjaa kovaäänisesti hurisevan ilmastointilaitteen alle.

Rakennustalossa sijaitsee tuomaritoimisto, jonne on jonoa jo hyvissä ajoin ennen ovien avaamista. Yksi odottavista tuomareista juo karpalolonkeroa retkituolissa.

Kyykkäpelejä vahtivia ja pisteitä kirjaavia tuomareita on pyydetty hakemaan omat infokuorensa tänään.

”Koska pidetään kuitenkin etkoja, eivätkä kaikki huomenna enää jaksa herätä ajoissa”, toteaa Inka Ruoste.

Tuomareita on ohjeistettu pitämään pelien lisäksi silmällä toistensa hyvinvointia pääpäivän aikana; joka vuosi muutama saa juotua itsensä tuomarointikelvottomaan kuntoon. Ruosteen mukaan suurin osa suorittaa tärkeän tehtävänsä asiallisesti.

Tuomareita piti alun perin olla reilut 160, mutta lopulta heitä saadaan kasaan hieman yli 150.

Lisäksi tapahtumaan tarvitaan apukäsiä hoitamaan valmistelua ja jälkien siivoamista.

”Meille tulee noin neljäkymmentä nakkilaista”, Ruoste kertoo.

Teekkaritapahtumissa sekalaisiin ”nakkihommiin” pestautuvia talkoolaisia kutsutaan perinteisesti nakkilaisiksi. Talkoilijat palkitaan yleensä saunaillalla tarjoiluineen, tai muulla vastaavalla tavalla.

Pölähdämme paikalle juuri kun Lassi Vuotari ja Johannes Martikkala valmistavat kirkkaan punaista maalia, jolla kyykkäkentät merkitään.

Useiden eri kehitysvaiheiden kautta syntynyt maalijauheen resepti on salainen, mutta valmista maalia syntyy sekoittamalla puoli desiä jauhetta puoleentoista litraan vettä.

”Tämä maali tarttuu hyvin jäähän ja näkyy aikaisempia versioita paremmin asfaltilla”, Martikkala kertoo.

Kenttämerkintöjen kanssa on joskus ollut päänvaivaa, kun lumisade on piilottanut punaiset rajaviivat. Tälle kerralle on luvattu hyvää keliä. Tuomarit saavat joka tapauksessa pullolliset punaväriä, jos tarve korjata kentän rajoja ilmaantuu.

”Moro! Maistuisiko Jägermeister?”

Pääkentän sivussa istuu kaksi Blebeiji-kerhon paljun lämmittäjää, Kalle Luotola ja Niilo Santaharju. Homma kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jotta paljun vesi on sopivaa heti aamua varten.

Paljun sijainti pääkentän vieressä on viihtymiselle optimaalinen. Ensin voi hakea makkaraperunat grilliltä, sitten käydä saunassa, ja lopulta rojahtaa paljuun seuraamaan kyykkää isolta screeniltä, kuten Santaharju maalailee.

Pääkentän otteluita esittävä iso videotaulu ja porrastetut katsomot ovat nekin tämän vuoden uutuuksia.

Vuotari, Martikkala ja Eveliina Hämäläinen saapuvat maalaamaan pääkentän rajoja. Avuksi kaksikymmentä metriä pitkän ja viisi metriä leveän kentän mittaamiseen on tuotu lasermitta.

Vehje ei ota toimiakseen valoisassa säässä. Laitteen antama etäisyys heittelee 35:n ja 50 metrin välillä.

”No voi jumalauta”, Hämäläinen kiroaa.

”Mitä jos vain maalattaisiin? Haluaisin nyt päästä maalaamaan näitä kenttiä”, Vuotari tuskailee.

Lopulta Vuotari mittaa jalkavälillä kaksikymmentämetrisen kentän pituuden.

”Onneksi meillä on toimiva lasermittari-Lassi”, toteaa Martikkala.

Iltakuudelta pidetään järjestyksenvalvojien infotilaisuus. Luentosalin ikkunasta näkee olutlaatikoidensa ja kyykkäkelkkojen kanssa marssivaa väkeä.

Järjestyksenvalvojia tapahtumaan tulee noin kolmekymmentä. Hekin ovat vapaaehtoisia. Järjestyksenvalvonnan toisena neuvonantajana toimiva Roope Raisio kertoo turvallisuusjärjestelyistä.

”Vaikka asiakkaat ovat lähtökohtaisesti kännissä, niin vältetään silti kaikkea provosointia ja vittuilua. Yleensä ei voimakeinoja ole tarvinnut käyttää, vaan puhumalla selviää kyllä”, Raisio selostaa.

Akateemisen kyykän MM-kisoissa on joka vuosi noin 2–3 ambulanssitapausta. Tavallisia syitä ovat liukastumiset ja kartuista tulleet kovat kolhut.

Tapahtumassa on myös oma ensiapupiste, jossa hoidetaan lievempiä vammoja ja kovempia kännejä.

Illan lopuksi kyykkätiimi kerääntyy kisakeskuksen pöydän ääreen syömään ranskalaisia ja kananugetteja. Lauantain työpäivä alkaa aamuviiden kokouksella.  

Näin laajan mittakaavan tapahtuman järjestäminen näyttäytyy monimutkaisena operaationa, jossa on valtavasti liikkuvia osia. Ensimmäistä kertaa järjestämiseen osallistuville se voi tulla yllätyksenä.

Koneisto on joka tapauksessa käynnissä jo pitkään ennen kuin h-hetki – tai k-hetki – koittaa, ja todellinen mayhem alkaa.

⠀

Lauantai 12. maaliskuuta, MM-kyykkään 0 päivää.

Pääkentän luona on aamuseitsemän aikoihin kuhinaa.

Talkoolaiset hiekoittavat aluetta ja ripustavat banderolleja. Juuri pystytetystä ruokakojusta saa makkaraperunoiden lisäksi muikkuja, lettuja ja kahvia. Teekkarien vappulehti Tamppia toimittava Blebeiji-kerho on asettanut oman minttukaakaotelttansa paljun taakse.

”Mä-mä-mä-märkää”, ilmoittaa Petri Nygård kajareissa.

Ensimmäiset alkulohkon pelit alkavat aamulla yhdeksältä ja päivän mittaan pelataan yhteensä toistatuhatta kyykkäottelua.

Ensimmäisin kyykkäjoukkueisiin kuuluvat vihreistä Marimekon haalareista tunnetut Luolamiehet ja torvisoittojengi Retuperän WBK. Molemmat porukat ovat Otaniemestä ja tuhdissa humalassa.  

Painavat kartut alkavat sinkoilla. Pelin tunnelma on kevyttä ja showmaista. Leikkiähän tämä vain on.

Yhtäkkiä taustamusiikki, videoscreenin suora lähetys ja Mikko Kempin juonto loppuvat sähköjen katkettua. Ongelma saadaan ratkaistua piakkoin, mutta sähkökatkoja tulee lisää illalla, kun valaistuksen määrää lisätään.

Paljusta trumpetillaan töräytellyt WBK:lainen nousee seisomaan ja alkaa virtsata reunan yli. Hetken päästä sama kylpijä hyppää kentälle heittämään karttua pelkässä vyössä ja palomiehen kypärässä.

”Ei vittu oikeasti”, parkaisee kyykän päävastaava Emma Väre äskeisestä kuullessaan.

Perinteisesti kynnys harmittomaan koheltamiseen puuttumiseen on ollut korkea, mutta osallistujien toivotaan tekevän ilmoitus kaikesta häirinnästä ja sikailusta. Väre toteaa, että sopimatonta käytöstä ei hyväksytä.

Tämän vuoden MM-kyykälle ei ole laadittu turvallisemman tilan suunnitelmaa, mutta ensi vuodelle sellainen on tulossa.

Häirintää tai asiattomuuksia kohdanneita kehotetaan ottamaan yhteyttä tapahtuman järjestäjiin tai Treyn häirintäyhdistyshenkilöihin.

Pelit etenevät ja yleisön määrä kasvaa, kun keskipäivän aurinko jo hellii innokasta kyykkäkansaa. Jalkakäytävien lumi sohjoontuu haalariporukoiden tarpoessa paikasta toiseen.

Väkeä on paljon, mutta tungos ei käy painostavaksi. Tölkit sihahtelevat ja iloinen metakka raikuu joka puolella. Laajalle alueelle levitetty tapahtuma muistuttaa musiikkifestivaalia, jossa joka kulman takana odottaa esiintyjien sijasta mahdollisuus saada puisesta mailasta nilkoilleen.

Kartut lentävät, kyykät kolisevat ja pelin loputtua tulevat seuraavat vuorossa olevat joukkueet kentälle heittämään. Kaikki tuntuu rullaavan itsestään, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Ammattimaiselta näyttävä tilaisuus vaatii jatkuvaa ylläpitoa.

Neljältä alkaa päärakennuksella viimeisten jatkolippujen myynti niille, jotka eivät sellaista ole vielä hankkineet. Jatkopaikkoja on kolme: Ravintolamaailma, Supper Club ja Bricks. Lippujono on luikerrellut Festian portaille asti, kun ensimmäiset pääsevät tiskille.

”Mitä, eikö me mennäkään Ravintolamaailmaan?”

”Odota hetki, mä soitan kaverille ennen kuin ostan liput.”

”Öööh, kerro mikä näistä on paras.”

”Käykö vielä ruplat, hehheh.”

Massiivinen jono sulaa nopeasti käteisrahan käsittelystä ja osin huonossa hapessa olevista asiakkaista huolimatta. Aspassa pyörähtävä Eevertti Mänty naurahtaa yllättyneenä tehokkaalle toiminnalle. Lipunmyynti sujui kuin tanssi.

Pimeyden laskeutuessa alkaa ilmassa olla oikean urheilujuhlan tuntua.

Illan mittaan yleisö kerääntyy pääkentän ympäristöön. Se on tarkoituskin: kolme pakettiautoa on huristellut purkamassa kyykkäkenttiä sitä mukaa, kun niillä pelattavat ottelut ovat päättyneet. Näin säästyy myöhempään siivoamiseen käytettävää aikaa.

Aikataulusta ollaan pro-sarjan finaalin alkaessa ainakin tunti myöhässä. Viivästyksiä ovat aiheuttaneet muun muassa muuttunut turnauskaavio ja epäonnistunut viestintä tuomareille. Korona on vaikeuttanut tuomareiden perehdyttämistä ja rekrytointia.

Osa kyykkäotteluista on myös yksinkertaisesti kestänyt suunniteltua pidempään.  

Pääkentällä pelataan ykkösluokan kyykkää Spinnin tiskijukkien tykitellessä koko äänentoistojärjestelmän kapasiteetilla. Pro-sarjan pelit erottaa jo voiman puolesta. Kartut ja kyykät sinkoutuvat metalliaitoihin, kun jääraudat kenkiinsä pukeneet aktiiviharrastajat laittavat menemään.

Kilpaurheiluskeptikonkin on vaikea olla imeytymättä mukaan peliin.

Pro-sarjan voittajaksi itsensä viskoo lopulta Pirkanmaan Pullo ja PELI (PipPELI), mistä heidät palkitaan mitalien lisäksi kylpylähotelliöillä ja suuren seksivälinekaupan sponsoroimilla lahjoilla. Yleisen sarjan kultaa voittaa TTYMI.

Palkintojenjaon jälkeen valot sammuvat ja kaikki on nopeasti ohi. Alkaa pääkentän purkaminen, joka sujuu tehokkaasti lähes täydessä pimeydessä.  

Ja sitten suihkun kautta jatkoille! Myös hampaiden pesu lähes kahdenkymmenen tunnin valvomisen jälkeen on kova sana. Kaikille järjestämisessä mukana olleille jaetaan reilusti vaaleanpunaisia drinkkilippuja.

TEA-clubin jatkot ovat Ravintolamaailmassa, joka on tupaten täynnä bilettäviä kyykkääjiä. Onneksi MM-kyykän järjestäjille on varattu oma kabinetti.

Juomien äärellä avaudutaan raskaan päivän tuntemuksista. Yksi erityisen harmaita hiuksia aiheuttanut asia on Aalto-yliopiston opiskelijoista koostunut joukkue, joka voitti yleisen sarjan pronssia roimasti yliajalle venyneen ottelun päätteeksi.

Välikaasu-joukkueen ja heidän ison kannattajaporukkansa epäurheilijamaista ja röyhkeää käytöstä olikin ankeaa seurata. Hyvässä hengessä huutelu sopii kyykkämeininkiin, mutta joukkueen ja heidän kannattajiensa tapa haukkua vastustajia ja nipottaa tuomareiden päätöksistä jätti monelle pahan maun suuhun. Kyykän järjestäjät ja Aalto-yliopiston tuotantotalouden kilta Prodeko ry ovat ryhtyneet selvittämään tapahtumia.

Mutta se siitä, nyt on juhlien aika.

Päätämme kuvaajien kanssa jättää seurueen nauttimaan bileillasta kaikessa rauhassa. Päivä on ollut pitkä myös meille, ja haluamme ainoastaan päästä nukkumaan.

⠀

Sunnuntai 13. maaliskuuta, MM-kyykkään 335 päivää.

Täällä tuoksuu paistettu pekoni.

Voipuneet TEA-clubilaiset lojuvat kello kahdentoista aikoihin kisatoimiston pöydän ääressä ja nauttivat runsasta krapulabrunssia. Jatkot kestivät osalla koko yön.

Tunnelma on väsynyt mutta tyytyväinen. Pahimmasta aamukoomasta selvitty. Rasva, suola ja kofeiini tuovat takaisin elävien kirjoihin.  

Vielä yksi tehtävä on edessä: loppusiivous.

”Ja jäljen pitää sitten olla yhtä hyvää kuin toissapäivänä”, Eevertti Mänty kuuluttaa.

Yksi kerrallaan he raahustavat ulos aurinkoon.

Pian jää ja lumi jo sulavat, ja vuorossa on vapun tapahtumiin kuuluva Härwelikisa, josta TEA-club on myös vastuussa. Toukokuuhun mennessä seuraavan MM-kyykän päävastaavat on valittu.

Yhden pääpäivän taustalla on liki vuoden urakka.

Se jos mikä on todellista mayhemiä.

Muokattu 16.3. kello 16.40. Juttuun on päivitetty tapahtuman järjestämiseen liittyviä vastuukuvioita ja täsmennetty yksityiskohtia. Jutun videoiden tiedostomuoto on vaihdettu iOS-yhteensopivaksi ja juttu on julkaistu uudelleen.