Tupsulassa vietettiin jo 35. vappua!

Jos nopeasti vilkaisee, pesubetoniseinäinen kerrostalo on samanlainen kuin muutkin annalalaiset talot.

Takapihalla kolataan lunta. Kun tarkemmin katsoo, eroavat talon parvekkeet naapureista koristeluillaan. Pääsiäiskukat ja joulun jäljiltä arkeen jämähtäneet värivalot uupuvat. Autotien puolella alin parveke on autonrenkailla ja reunaparrulla varustettu laivalaituriksi. Pihan puolella talon keskimmäisen parvekkeen lautoihin on naulattu parisenkymmentä teflon-pannua. Yhdeltä parvekkeelta taas liehuvat Suomen, Israelin ja Kekistanin meemivaltion liput. Vuosien saatossa naapureita on ihmetyttäneet täällä ainakin EU:n, Itä-Saksan ja merirosvolaivaston liput. Liput ovat yksittäisten asukkaiden koristeita, mutta paistinpannut ovat koko talon yhteistä kulttuuriperintöä.

Kun kaarramme parkkipaikalle, kävelee joku läheisen kaupan suunnasta kohti määränpäätämme.

”Moi”, kävelijä huikkaa.

Täällä kaikki taitavat tuntea toisensa. Kerromme asiamme ja tulija ohjaa meidät opiskelijatalo Tupsulan pihalle. Tulimme katsomaan, miten täällä valmistaudutaan vappuun.

Pihalla hakataan jäätä. Pyry Puumalainen ja Tomi Palovuori vuorottelevat lekan ja lapion varressa. Parinkymmenen sentin paksuinen jää pirskahtelee ympäri pihaa jokaisella lyönnillä. Väylä saunalta paljulle eli padalle pitää saada auki ennen vappua. Leka iskee kevätjäähän tasaisella tahdilla.

Tumps, tumps, tumps.

Antti Kemppi saapuu jäänhakkuutalkoisiin kädessään lasi, jossa palaa liekki kirkkaassa nesteessä. Pääosin etanolia, kuulemma.

”Ootteko koittanut sulattaa sitä tulella?” Kemppi kysyy.

Ratkaisukeskeistä, vai ihan normaalia toimintaa, kun saman katon alla asuu liki 40 tekniikan alan opiskelijaa.

Hetken perästä kuuluu enne särkyvästä lasista. Astian reuna alkaa sulaa ja Kemppi kiiruhtaa laskemaan sen käsistään jakkaralle. Lopulta lasi menee kappaleiksi, vaikka liekki vielä jää.

Tänä kummallisena vuonna vapun voisi sanoa olevan monella tapaa poikkeuksellinen. Ensinnäkin sääolosuhteet ovat kaukana huhtikuisesta.

”Suomen vappu on pitkä ja vähäluminen”, toteaa Jussi Kekki, yksi Tupsulan asukkaista.

Lisäksi tämä vappu on monelle opiskelijalle se aivan ensimmäinen. Useampi tupsulalaisistakin pääsee vasta nyt viettämään ensi kerran oikeaa opiskelijavappua.

Edellisen kerran opiskelijat viettivät vappua täydessä mittakaavassa vuonna 2019. Tuolloin järjestettiin ensimmäistä kertaa ylioppilaskunta Treyn hallinnoima, yli kaksiviikkoiseksi tapahtumakimaraksi yhdistetty Suomen Suurin Wappu. Spektaakkeli sai alkunsa kun Tampereen yliopistot ja samalla niiden ylioppilaskunnat yhdistyivät.

Alkuvuonna 2020 Suomeen iski pandemia ja vappu muuttui enimmäkseen Zoom-etäjuhliksi. Ylioppilaskunta pyrki järjestämään korvaavan syysvapun syksyllä 2020. Senkin korona söi. Myös viime vuonna jouduttiin tyytymään kelmeään etävappuun. Painetta vapunviettoon on kuin ravistetussa kaljatölkissä.

Tupsula on olennainen ja perinteikäs osa tamperelaista opiskelijavappua. Tupsulan pihalla jo vuodesta 1995 lähtien järjestetty ulkoilmakonsertti on osa teekkarivapun ytimeen kuuluvaa Teemunkierrosta. Siinä opiskelijat keräävät päivittäin leimoja tapahtumista suorittaakseen Emäteemun arvonimen. Nykyään kierros on tarkoitettu kaikille opiskelijoille, ei pelkille teekkareille.

Ulkoilmakonsertissa kuka tahansa talon asukkaista voi esittää lavaksi muunnetulta parvekkeelta periaatteessa minkälaisia ääniteoksia tahansa parhaimmillaan satapäiselle yleisölle.

Nyt tupsulalaiset raahaavat läpimärälle takapihan nurmelle kuormalavoja, jotta vapunviettäjien jalat eivät kastuisi.

”Haluatteko nähdä meidän eeppisen kattoterassin?”, kysyy Olga Teräväinen.

Totta kai. Kiipeämme terassille, joka on rakennettu vanhan bussipysäkin päälle. Joku aiemman polven tupsulalainen laski aikanaan kattoterassin myrskynkestävyyden siten, että päällä on lisäpainona kymmenen koneteekkaria tukemassa massallaan rakennelmaa.

Kattoterassi, eli tuttavallisemmin EKT, ei ole miljöön ainut teekkareita tutkimustoimintaan inspiroinut elementti. Tupsulan paljun eli padan lämmönsiirrosta on tehty kandidaatintyö.

”Siinä ehdotettiin parannuksia paljuun. Sen mukaan palju kannattaisi esimerkiksi eristää. Mitään parannuksista ei ole tehty”, kertoo Eemeli Virkajärvi, joka on vasta muutaman kuukauden asuneena yksi Tupsulan tuoreimmista asukkaista.

Kattoterassi on Jussi Kekin mukaan suosittu kahvittelupaikka. Joku keittää kahvit, huikkaa siitä Tupsulan Telegram-ryhmässä ja vie kahvin kauramaitoineen terassille. Sitten kahvinhimoiset tulevat paikalle omien kuppiensa kanssa. Toisinaan teekkaritalon yhteisöllinen elämä kiinnittää myös muiden Annalassa asuvien huomion. Asukkaiden mukaan ohikulkijat pysähtyvät välillä ottamaan kuvia talosta ja sen ihmisistä arkisienkin askareiden äärellä.

Yli 30 vuotta yhteisöasumista

Teekkarien asuttama talo on ollut paikallaan jo liki 35 vuotta, mutta sen historia ei ole kaikille tuttu. Äkkiseltään ajatus Tupsulan kaltaisen paikan olemassaolosta on kieltämättä kuin toisesta ajasta ja maailmasta.

Tehtäisiinkö vastaavaa enää näinä päivinä? Yhteisöllinen talo, jossa asukkaat saavat itse päättää tulevista seinänaapureistaan ja jonka tunnuslause ”kotiin, ei kämpille” tuntuu individualistisessa ajassamme poikkeukselliselta.

Tupsulan henkinen perustuskivi valettiin vuonna 1976, jolloin perustettiin Tampereen Teekkarisäätiö edistämään tamperelaisten teekkarien asuinolosuhteita. Tuolloin Tupsulasta oli olemassa vasta tontti Annalassa.

Fyysinen peruskivi muurattiin vuonna 1987. Peruskiveen on muurattu muun muassa Alkon hinnasto, V. I. Leninin rintakuvapatsas ja kellopeli. Se soittaa myös internationaalina tunnettua vanhaa saksalaista kansanmelodiaa joka yö puolilta öin aina sadan vuoden ajan, tai näin ainakin Tupsulan nettisivuilla talon historiasta kertovassa osiossa väitetään.

Rakennustyöt viimeisteltiin rivakasti, ja ensimmäiset teekkarit muuttivat taloon huhtikuussa 1988.

Tupsulassa on tilaa 42 asukkaalle. Huhtikuussa 2022 asukkaita oli noin nelisenkymmentä, eli muutama huone on vapaana. Koronavuosien aikana asukashakemuksia on Jussi Kekin mukaan tullut vähemmän kuin yleensä.

”Ei olla päästy tapahtumiin näyttäytymään Tupsula-paidat päällä ja kertomaan, mistä tässä on kyse. Ilman sitä Tupsula näyttäytyy monille vain jonain mystisenä kommuunina, joka on kolmen kilometrin päässä koulusta.”

Hyvä esimerkki Tupsulan konkreettisesta asukasdemokratiasta on talon asukasvalinta. Hakuprosessi asukkaaksi on yksinkertainen: talon asukiksi halajava täyttää nettisivuilla lomakkeen. Perustietojen lisäksi siinä kysytään muun muassa hakijan motiiveja muuttaa Tupsulaan sekä kilta- ja kerhoaktiivisuudesta. Nykyään asukkaaksi hyväksytään muitakin kuin tekniikan alojen opiskelijoita. Tällä hetkellä talon asukkaista kaksi on ei-teekkareita.

Kun asukashakemus on lähetetty, se kilahtaa tiedoksi kaikille nykyisille asukkaille.
Tämän jälkeen hakija kutsutaan Tupsulan Klaanin kokoukseen. Siellä Klaani eli Tupsulan asukkaat haastattelevat hakijaa ja pyrkivät tutustumaan tähän paremmin.

”Se on vähän työhaastattelun kaltainen tilanne, mutta pääpaino on erilaisissa meriiteissä kuin töitä hakiessa. Tärkeintä on tutustua hakijaan paremmin ja selvittää, että hän tietää, mihin on hakemassa. Ei ole kenenkään etu, jos tänne muuttaa joku, joka ei tiedä, mihin on ryhtymässä”, Jussi Kekki sanoo.

Haastattelun jälkeen on hakijan performanssin vuoro. Se voi olla mitä tahansa pasuunasoolosta lemmikkihamsteria koskevaan tarinaan tai pienoisnäytelmään. Yhtäkään hakijaa ei tiettävästi ole hylätty performanssin perusteella.

Haastattelun ja performanssin jälkeen hakija hyväksytään lähes poikkeuksetta asukkaaksi. Vuokrat kerää Tampereen seudun opiskelija-asuntosäätiö TOAS. Viralliseksi Tupsulan Klaanin jäseneksi uusi asukas tulee vasta, kun hän on käynyt läpi Tupsulan kasteen. Kasteen sisältö on ulkopuolisille salaista tietoa: vain sen läpikäyneet tietävät, mitä se pitää sisällään.

”Se on Tupsulan parhaiten pidetty salaisuus”, kertoo Sisu Suominen.

Kasteen jälkeen uuden asukkaan ääni on asukasdemokratiassa samanarvoinen kuin muidenkin. Hierarkioita ei ole.

Serpentiiniä, 20 litraa simaa ja tuhottomasti munkkeja

Vappu on erityisen tärkeä juhla varsinkin opiskelijatoiminnan aktiivisimmille. Siksi olemme Tupsulassa seuraamassa vapunvalmistelutalkoita. Selvittämässä, mistä vapussa ja Tupsulassa oikein on kyse.

Yhteisten jäänhakkaus-, paljunpesu- ja esiintymislavanrakennustalkoiden lisäksi asukkaat ovat kukin valmistautuneet vappuun omalla tavallaan omissa asunnoissaan.

Olga Teräväinen on ostanut 10 kiloa jauhoja ja kolme litraa öljyä munkkeja varten. Osassa kämppiä on käynnissä perusteellinen vappusiivous. Aatos Mickelsson on tehnyt 20 litraa simaa.

Nämä vapun elementit ovat minullekin, amatöörille, tuttuja. Sima, munkit, serpentiini. Juhla, joka taittaa talven selän vihdoin kevääksi. Mutta kun puhun teekkarien kanssa vapusta, herään aika ajoin ajatukseen: minun vappuni kestää päivän, heidän vappunsa kolme viikkoa. Vappukäsitykseni on täysin eri kuin heidän.

Miltä nämä asiat mahtavatkaan tuntua niistä, jotka ovat aloittaneet opintonsa pandemiavuosina ja jääneet vielä ilman kokemusta kunnollisesta opiskelijavapusta?
Mikä oikeastaan on opiskelijavappu, ja miksi erityisesti teekkarit suhtautuvat siihen niin intohimolla? En ulkopuolisena usko löytäväni siihen vastausta tällä nopealla vierailulla.

Tunnen oloni turistiksi, kun kierrämme esittelykierroksella Tupsulassa. Huomion varastavia yksityiskohtia on niin paljon, että tekisi jatkuvasti mieli keskeyttää ja pysähtyä ihmettelemään.

Talon yhteisöllisyys konkretisoituu muun muassa venevajaksi kutsuttuun huoneeseen. Se on hengailutila, jossa asukkaat katsovat yhdessä elokuvia, pelaavat biljardia ja lautapelejä. Huone on saanut nimensä 1-vuotislahjasta, jonka Tupsula sai ylioppilaskunnalta vuonna 1989: monimetrisen soutuveneen. Tarina ei kerro, miksi teekkaritalolle lahjoitettiin vene.

Huoneen seinään on maalattu talon vanha tunnuslause: saunaa, viinaa ja poikkinaintia. Nyttemmin tunnuslause kuuluu kuulemma ”löylyhuoneita, laatuoluita ja sosiaalista kanssakäymistä”.

Jussi Kekki sanoo, että vanha motto lienee enemmänkin yhteisön ulkopuolisten olettama siitä, millainen talon meininki on, ei niinkään tupsulalaisten oma käsitys.

Pelkkää pämppäämistä teekkarielämä tai edes teekkarivappu ei tietenkään ole. Talossa asuu useita asukkaita, jotka eivät juo ollenkaan. Tomi Palovuori on yksi heistä.

”Joillain ihmisillä toleranssi sietää humalaisia on suurempi kuin toisilla. Itse olen yleensä alkuillan menossa mukana, mutta sen jälkeen vetäydyn omiin oloihini.”

Onko vappu Tupsulassa rankempaa aikaa ihmiselle, joka ei ryyppää?

”Ei. Nää on kaikki täällä mun kavereita”, Tomi Palovuori sanoo ja palaa saunaan.

Saman huomaan toistuvan muidenkin puheissa. Ystävät, ison perheen, sen että aina on joku, jonka kanssa kahvitella, pelata tai muuten vain viettää aikaa. Tupsulan koko toimintaidea perustuu yhteisöllisyyden ohella keskinäiseen luottamukseen, Kekki kertoo.

Asuntojen ulko-ovet voi huoletta jättää auki, koska asukkaat tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Jos väliovi on kiinni, se tarkoittaa kämpän asukkaan haluavan yksityisyyttä.

Jussi Kekki muutti Tupsulaan seitsemäntenä opintovuotenaan tammikuussa 2020.

”Ainut asia, joka tänne muutossa harmittaa, on se että muutin tänne niin myöhään”, hän sanoo.

Asukashakemuksen jättäessään hän tunsi jo useita Tupsulan asukkaita. Häntä oli lämmitelty vuositolkulla hakemaan Tupsulan asukkaaksi. Asukkaista Sisu Suominen taas muutti taloon tuntematta ennalta ketään.

”Asuin ensimmäiset kuukaudet fuksivuodesta yksiössä. Pää alkoi hajota, jos en pitkien viikonloppujen aikana nähnyt ketään.”

Tupsulan yhteisöllinen asuminen oli ratkaisu.

Kekki ja Suominen eivät keksi tupsulalaisista mitään yhteistä piirrettä tai ominaisuutta, mitä yhteisöllinen asuminen vaatisi. Kiinnostuksenkohteet, harrastukset, opinalat ja poliittiset näkemykset vaihtelevat. Enää asukkaan ei edes tarvitse olla teekkari. Teekkarihenkisyys riittää, mitä ikinä se tarkoittaakin.’

”Meitä kaikkia yhdistää se, että asumme Tupsulassa”, Kekki tiivistää.

Mutta onhan heissä jotain yhteistä oltava, intän itselleni. Lopulta Kekin tokaisu siitä, että sama asuinpaikka yhdistää kaikkia tupsulalaisia, tiivistää kaiken oleellisen. Muuta yhteistä ei välttämättä tarvita. Pienin jaettu tekijä on tahto asua yhteisöllisessä talossa, jossa pääsee vaikuttamaan siihen, kuka seinän taakse muuttaa, ja koska investoidaan uuteen yhteiseen telkkariin. Toisinaan se riittää.

Ihminen haluaa kuulua johonkin, ja nämä ihmiset ovat päättäneet kuulua Tupsulan Klaaniin.

Paljastan tupsulalaisille, etten ole koskaan viettänyt opiskelijavappua. Mistä olen jäänyt paitsi?

”Oho”, on Kekin ensimmäinen reaktio. Sen jälkeen hän vastaa: ”Paljosta.”

Tupsulalaisten puheissa vappu on useiden päivien mittainen, tasainen virta juhlimista yhden suureellisen juhlapäivän sijaan. Kekki hehkuttaa vapun olevan ”uskomatonta aikaa ja yhteisöllisyyden juhlaa”.

En täysin hahmota, mistä yhteisöllisyys tulee, vai tehdäänkö se, ja ketkä sen tekevät ja kenelle. Se kuitenkin tuntuu olevan sekä teekkarivapun että Tupsulan juju.

Vapun ja Tupsulan, kahden toisiinsa erottamattomasti kietoutuvan ilmiön juuret kiteytyvätkin aihetta tuntemattoman tarkkailijan silmin yhteen tiettyyn hetkeen, johon olimme kuin ulkopuolisina livahtaneet mukaan ilman, että meitä oltaisiin kohdeltu ulkopuolisina.

Pyydämme päästä näkemään Aatos Mickelssonin simoja. Kävelemme huoneeseen Kekin ja Suomisen perässä. Asunnon väliovi kun on auki, eli sisään saa tulla. Mickelsson asettelee simapulloja pöydälle. Sillä välin Kekki ja Suominen ottavat keittiön kaapista lasit ja kaatavat itselleen maistiaiset isännän simasta.

Maku todetaan erinomaiseksi. Kekki ja Suominen ottavat Mickelssonin keittiön astiakaapista minulle ja kuvaajallekin shottilasit ja tarjoavat suulliset Mickelssonin tekemästä juomasta. Simaan on käytetty fariinisokerin lisäksi tavallista valkoista sokeria.

”Vanhat panomiehet epäilivät, mutta hyväähän tästä tuli”, Mickelsson sanoo.

Hiivan haju. Kuulas maku. Kanssamaistajien hyväksyvät maiskaukset. Hetkellinen, jaettu odotus: vappu on pian täällä.