Mistä nipistää, mistä höllätä? Huippuyksikkö tuottaa tietoa veroista
Tampereen yliopistossa on aloittanut toimintansa verotutkimuksen huippuyksikkö, jonka julkistilaisuutta vietetään syyskuun alussa. Rahoitus yksikölle tulee Suomen Akatemialta, ja se toimii yhteistyössä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen sekä Helsingin yliopiston kanssa. Huippuyksikössä keskitytään tutkimaan verojärjestelmää kokonaisuutena. Se kokoaa yhteen suuren osan suomalaisista verotutkimukseen perehtyneistä taloustieteen tutkijoista. Rahoitus yksikölle on vuosiksi 2022–2029.
Teksti: Kristiina Baltzar
Kuvitus: Pauliina Lindell
Suomen Akatemian huippuyksiköiden tarkoitus on kerätä yhteen alan asiantuntijoita sekä uudistaa ja kehittää tutkimusympäristöjä. Huippuyksiköt ovat oman alansa kansainvälistä kärkeä. Tällä kertaa Suomen Akatemia valitsi yhteensä 11 huippuyksikköä eri tieteenaloilta, joille kullekin myönnettiin miljoonien rahoitusavustukset tutkimuksen tekoon omalla kentällään. Yksi näistä huippuyksiköistä osui Tampereen yliopistoon, ja sitä johtaa taloustieteen ja julkistalouden professori Kaisa Kotakorpi.
”Läpäisyprosentti hakemuksissa oli kuusi. Kun näin tämän prosentin, niin vasta silloin ymmärsin kuinka poikkeuksellista se, on, että me saimme suhteellisen pienellä ryhmällämme yhden näistä yhdestätoista, kun miettii, kuinka paljon tässä maassa on yliopistoja ja tutkimusryhmiä”, kertoo Kotakorpi
Verotutkimuksen huippuyksikkö työllistää noin 30 tutkijaa, jotka työskentelevät joko Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa, Helsingin yliopistossa tai Tampereen yliopistossa. Tutkimusprojekteja on monia, ja niiden tarkoituksena on tuottaa tuloksia, jotka voivat kertoa siitä, miten verojärjestelmää tulisi uudistaa.
”Yhtenä johtoajatuksena on se, että pyrimme mieltämään verojärjestelmän yhtenä isona kokonaisuutena. Emme siis pyri tutkimaan vain yksittäisten verojen vaikutusta, vaan monien eri verolajien ja sääntelyn vaikutuksia. Kolikon toisen puolena taas pyrimme tutkimaan eri tukien vaikutuksia”, sanoo Kotakorpi.
Suurin vaikutus huippuyksiköksi pääsemisellä on tutkimuksen
rahoitukseen. Kotakorven mukaan yliopistolla on aina vähemmän ja vähemmän aikaa ja mahdollisuuksia tutkimuksen tekoon ja resurssit ovat niukassa. Verotutkimus vaatii
kuitenkin pitkäjänteistä tutkimusta ja jatkuva rahoituksen hakeminen on työläs prosessi.
”Onhan sillä rahoituksella ihan massiivinen vaikutus siihen, että pystymme keskittymään tutkimuksen tekoon”, Kotakorpi toteaa.
Ei pelkkää taloustiedettä
Verotus on julkisen talouden keskeisin asia ja verotutkimus on julkisen talouden tutkimusta. Kyse ei ole pelkästään verotuksesta, vaan myös siitä, mitä verotuksella tehdään. Yhteiskunnallisesti se on iso kysymys, sillä Suomessa kerätään veroja ja
pakollisia sosiaaliturvamaksuja yhteensä noin 100 miljardia euroa vuodessa.
Verojärjestelmään liittyy paljon muutakin kuin pelkät verot, ja verotuksessa on omat hyötynsä ja haittansa. Kummatkin tulisi tunnistaa voidaksemme luoda parempaa verojärjestelmää.
”Me osaamme tehdä sellaisia tutkimusasetelmia, joiden avulla pystytään luotettavasti arvioimaan syy–seuraussuhteita. Esimerkiksi jos veropolitiikkaa muutetaan ja
sen seurauksena yritykset alkavat vähentää investointeja, niin se on silloin haittavaikutus. Mutta toisaalta yritysten investointikäyttäytymiseen vaikuttavat monet muutkin asiat, joita taloudessa ja yhteiskunnassa tapahtuu, ja siksi
meidän pitää pystyä erottamaan verotuksen vaikutukset kaikista niistä tuhannesta muusta asiasta”, selittää Kotakorpi.
Kotakorven mukaan verojärjestelmään liittyy myös paljon erilaisia sääntöjä
ja byrokratiaa. Puhutaan byrokratiakustannuksista, joiden vaikutukset
saattavat olla isompi asia ihmisille ja yrityksille kuin rahallinen vero itsessään.
”Tällaisia tekijöitä pyritään tutkimuksessa ottamaan huomioon. Verotus on paljon muutakin kuin pelkästään se rahallinen veroprosentti.”
Huippuyksikön tutkimus on jaettu neljään suureen kokonaisuuteen, jotka liittyvät verotuksen tavoitteisiin ja hyötyihin.
Ensimmäinen työpaketti käsittelee eriarvoisuutta, ja sen mittaamista, mikä on todellinen eriarvoisuuden taso tai määrä Suomessa tällä hetkellä. Lisäksi se käsittelee eriarvoisuuden lievittämistä sekä sitä, miten vero- ja tukijärjestelmämme vaikuttavat eriarvioisuuden kehittymiseen.
Toinen työpaketti käsittelee verotuksen suhdetta ympäristöön ja terveyteen, eli muun muassa sitä, miten verotuksella ja sääntelyllä voidaan ohjata päätöksiä ympäristöystävällisempään suuntaan.
Kaksi jälkimmäistä työpakettia puolestaan käsittelevät verotuksen haittavaikutuksia tutkimalla verotuksen kustannuksia ja sitä, miten verotusvaikuttaa yrityksiin ja yrittäjyyteen.
Jälkimmäisestä aiheesta on ollut paljonkin keskustelua poliittisella
kentällä. Argumenttina on usein esitetty esimerkiksi väitettä siitä, että
Suomen korkean verotuksen vuoksi hyvätuloiset muuttavat täältä edullisemman verotuksen maihin. Kotakorven mukaan väite ei kuitenkaan näyttäisi pitävän paikkaansa.
”Tästä ollaan julkaisemassa tutkimus, jonka mukaan verotus ei vaikuta
kauheasti ihmisten muuttopäätöksiin. Ihmisiä kyllä muuttaa pois, mutta heitä muuttaa sekä matalan että korkean verotuksen maihin. Verotuksella ei näytä olevan vaikutusta asiaan, mikä on linjassa myös aikaisempien kansainvälisten
tutkimusten kanssa.”
Verotuksessa pyritään oikeudenmukaisuuteen
Klassisen utilitarismin mukaan poliittisten instituutioiden toiminta on oikeutettua vain siinä määrin, kun se edistää yhteiskunnan kansalaisten yhteenlaskettua hyvinvointia. Tämän mukaan verorasitus tulee jakaa niin, että siitä aiheutuisi mahdollisimman pieni uhraus kansalaiselle. Samasta syystä ansiotuloverotuksemme on progressiivinen,
eli verot kasvavat tulojen kasvaessa. Verotuksella on Suomessa pyritty pääsääntöisesti tuloerojen tasaamiseen.
Yhden ongelman verotuksen oikeudenmukaisuudessa muodostavat verolakeihin muodostuneet porsaanreiät ja verokikkailu. Suomessa siirryttiin 1990-luvulla yhtenäisestä tuloverojärjestelmästä eriytettyyn tuloverojärjestelmään. Uudistuksessa tulot jaettiin ansio- ja pääomatuloihin, joissa ensimmäisessä on progressiivinen verotus ja jälkimmäisessä suhteellinen verotus. Pääomatuloista joutuu maksamaan veroja enintään 34 prosenttia, kun taas ansiotuloverotus oli viime vuonna 0–31,25
prosenttia. Tähän kun kuitenkin laskee päälle kunnallisveroprosentin, joka oli vuonna 2021 16,5–23,50 prosenttia, nousee ansiotuloverotus reilusti pääomaverotuksen yli riippuen henkilön tulotasosta. Yrittäjät voivat tietyin rajoittein muuntaa ansiotulojaan pääomatuloiksi ja näin veroprosentti voi jäädä ansiotuloverotusta pienemmäksi.
Ansiotulojen verotus pitää sisällään noin 30 prosenttia valtion kaikesta verotuksesta. Loput verot tulevat esimerkiksi pääoma-, osinko- ja yritysverojen lisäksi niin sanotuista kulutusveroista. Näihin kuuluvat esimerkiksi arvonlisävero sekä hyödykeverot, joita kaikki maksavat yhtä paljon tuloista riippumatta. Arvonlisäveron nähdään iskevän koviten juuri pienituloisten lompakkoon, sillä heidän rahoistaan prosentuaalisesti suurin osa menee kulutukseen.
”Varsinkin poliittisessa keskustelussa on paineita jatkuvasti sille,
että verotusta ja varsinkin tuloverotusta pitäisi alentaa. Ja tuloverotusta
onkin alennettu vuosien saatossa. Mutta uudistukset, joissa hyödykeverotusta korotetaan ja tuloveroa alennetaan, tuppaavat toimimaan siihen suuntaan, että tulonjakovaikutus on pienempi”, kertoo Kotakorpi.
Hän ei kuitenkaan usko, että arvonlisäveron alennus hyödyttäisi
pienituloisia pidemmän päälle, sillä veronalennuksesta suurin rahallinen hyöty menisi suurituloisille, jotka käyttävät määrällisesti enemmän rahaa kulutukseen. Erityisesti keskustelu on ollut aktiivista ruoan arvonlisäveroon liittyen, jotta ruoka olisi halvempaa, mutta siinäkin suurin hyöty tulisi isotuloisille ja samalla valtion
verotulot pienenisivät.
”Jos halutaan auttaa pelkästään pienituloisia, niin silloin on järkevämpää säätää tulonsiirtoja, jotka kohdistuvat pienituloisiin. Ansiotulo- ja tulonsiirtojärjestelmän kautta on parempi hoitaa tulonjakoon liittyviä kysymyksiä”, sanoo Kotakorpi.
Syntiverojen tarkoituksena terveyshaittojen ehkäiseminen
Kulutusverojen alle kuuluvat myös haittaverot, joiden tarkoituksena on vähentää tuotteesta yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Näitä ovat esimerkiksi tupakka-, alkoholi- ja makeisvero. Alkoholijuomavero tuotti Suomen valtiolle 1,5 miljardia euroa verotuloja vuonna 2021.
Yleinen, myös syntiveroiksi kutsuttuja haittaveroja vastustava argumentti on, että ne ovat tulonjaollisesti epäoikeudenmukaista. Esimerkiksi alkoholivero kohdistuu eniten
ihmisiin, jotka ovat pienituloisia ja kuluttavat alkoholia paljon. Pahimmassa tapauksessa ihminen ei lakkaa juomasta, vaikka alkoholi on kallista, vaan juo sitten vaikka asunnon altaan. Kotakorven mielessä tähänkin pitäisi vaikuttaa muilla keinoilla kuin veroja alentamalla
”Oikea reitti tai tapa auttaa ei ole varmasti se, että tarjotaan tällaiselle ihmiselle halvempaa alkoholia.”
Polttoainevero on puhuttanut suomalaisia viime aikoina bensan hinnan noustua huippulukemiin. Polttoainevero on ympäristöveron muoto, jonka tarkoituksena on ympäristöongelmien pienentäminen ja ehkäiseminen. Vaatimukset julkisuudessa veron alentamiselle ovat olleet suuret, mutta senkin kohdalla Kotakorpi noudattaa samaa logiikkaa. On parempi kohdentaa ihmisille tukia muussa muodossa kuin alentamalla verotusta, jonka tarkoituksena on suojella ympäristöä.
Loppujen lopuksi verotuspäätökset ovat arvokysymyksinä poliittisia päätöksiä, johon verotutkijoilla ei ole vaikutusvaltaa. Se, millainen tulonjako yhteiskunnassamme on,
päätetään vaaleissa äänestämällä, muistuttaa Kotakorpi.
”Tutkijat voivat vain pyrkiä kertomaan erilaisten politiikkatoimenpiteiden hyvistä ja huonoista puolista joidenkin tavoitteiden saavuttamisessa. Se on sitten tietenkin eri kysymys, että otetaanko ne huomioon vai ei.”