Toimittaja vietti kaksi päivää yrittäen ymmärtää, mitä SYL:n liittokokouksessa tapahtuu – Tässä tulokset

Suomen ylioppilaskuntien liiton alaiset ylioppilaskunnat kokoontuvat kerran vuodessa kaksipäiväiseen liittokokoukseen. Päiviin mahtuu uuvuttava ja typerryttävä määrä kokoustamista.

Teksti ja kuvat: Aapo Laakso

Tämä on subjektiivinen näkökulma-artikkeli, joka sisältää kirjoittajan omia havaintoja ja tuntemuksia, joita ei tule lukea lopullisena totuutena asioiden tilasta ylioppilasliikkeessä. Paikoin jutussa on turvauduttu poikkeuksellisiin tiedonhankinnan menetelmiin, jotta tilaisuuden tunnelmia pystytään seuraamaan kuvaavasti. Eri ylioppilaskuntiin liittyviä näkemyksiä ei tule lukea kyseisten ylioppilaskuntien varsinaisena kantana, tai edes enemmistön.

Herään neuvotteluhuoneen sohvalta tuttujen kokousvieraiden tuijotukseen ja virnistelyyn. Miten tähän olen päätynyt? Tunnustelen, onko minulla edes vaatteita päällä. On kai.Yritän puhua, mutta ääntä ei tule. Suuni on täynnä sitkeää marmeladia. Alan hätääntyä ja huoneessa olevien tuijotuksesta aistin, että minun odotetaan tekevän jotakin.

Tajuan nielaista.

Huone räjähtää nauruun. Samalla huomaan, että marmeladia on kaikkien vaatteissa, käsissä ja naamoissa. Alan itsekin nauraa.Herään hotellihuoneeni sängystä oudon energisenä. Painajaismainen uni ei tuntunut painajaiselta. Kello on 3.45 lauantaina. Herätys toiseen kokouspäivää soi viiden tunnin päästä. Tajuan jotakin oleellista liittokokouksesta.

Perjantaiaamuna kello 6.15 keskustakampuksen etupihalla pääosa Tampereen ylioppilaskunnan edustajista nousee liittokokoukseen vievään linja-autoon. Jutun näkökulman vuoksi olen jättänyt taustatyöt enimmäkseen tekemättä, ja saan vasta nyt tietää, ketkä kokoukseen ylipäätään ovat lähdössä.

Kokoukseen suuntaavaa retkikuntaa kutsutaan delegaatioksi. Treyn delegaatio koostuu 18 äänivaltaisesta jäsenestä. Äänimäärä on suoraan johdettu ylioppilaskunnan jäsenmäärästä, yksi ääni per alkava tuhat.

Silmämääräisesti edustajiston valitsema delegaatio koostuu vankoista tekijöistä. Kaikki osallistujat eivät ole istuvia edaattoreita, vaan mukana on kokeneita varaedaattoreita ja ylioppilaskunnan nykyisiä ja entisiä hallituslaisia. Sääntöjä tähän ei paljoa ole. Jokainen ylioppilaskunta saa koota delegaationsa lähes miten huvittaa.

Suomen ylioppilaskuntien liitto on ylioppilaskuntien kattojärjestö, joka toimii yliopisto-opiskelijoiden yhteisenä äänitorvena. Yksi sen pääasiallisista toimista on opiskelijoiden etua edistävien asioiden lobbaaminen päättäjille. Kerran vuodessa ylioppilaskunnat kokoontuvat SYL:n liittokokoukseen. Tänä vuonna, kuten edellisenäkin, liittokokous järjestetään Espoossa Hotelli Korpilammessa.

Kokoushotelli Korpilampi saavutti maineensa 1977 järjestetyssä seminaarissa, jossa Kalevi Sorsan johdolla neuvoteltiin, saunottiin ja ryypättiin Suomen valtiolle yhtenäinen talouspoliittinen suunta.

HYYtistä, yhTYY, JYYstäkää, ISYYsvapaalla, TREYdellistä. Yllättävän kauan läpi kokouksen nämä jaksavat naurattaa yleisöä.

Olen pakannut liittokokoukseen mukaan kolme kauluspaitaa. Yksi hillitty kummallekin kokouspäivälle ja yksi juhlapaita. Lopulta juhlapaita jää käyttämättä.

Kauimmat ylioppilaskunnat ovat saapuneet Korpilammelle jo edellisenä iltana, koska kokous alkaa kello 9.30. Jyväskylä on siinä rajalla, että kannattaisiko. JYY:n delegaatio on lähtenyt matkaan viiden pintaan aamulla. Heidän bussissaan paikalle tulee myös kollegani, Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittaja Oona Komonen, jonka kanssa olemme ilmoittautuneet tilaisuuteen SYL:n tarkkailijoina, joilla on läsnäolo- mutta ei puheoikeutta kokoustilaisuuksissa. Emme siis ole delegaatioiden jäseniä ja molemmille liittokokous on ensimmäinen.

”Hei, mitä kuuluu. Otetaanko yhteiskuva. Monelta lähditte liikkeelle? Monesko kerta?”

Aula velloo täynnä kokousvieraita, tuttuja morjestellaan. Matkatavarat työnnetään matkatavarahuoneeseen, hotellihuoneet saa sitten myöhemmin.

”Mä oon istunut ay-nuorten kokouksessa noilla penkeillä ihan hirveessä krapulassa. Ne on varmaan Suomen kostein poliittisten nuorten tapahtuma”, joku toteaa.

Osa opiskelijapolitiikan vaikuttajista on sellaisia, että heillä on lusikkansa joka purkissa. Osa keskittyy toimimaan pelkästään ylioppilas-, eli jargoniksi y-liikkeessä.

Kokous alkaa melkein heti saapumisen jälkeen hotellin valtavassa auditoriossa. Varaedustajat ja tarkkailijat mukaan lukien salissa on yli 200 kokoustajaa, puheenjohtajina toimivat SYL:n vuoden 2015 puheenjohtaja, Tamy-taustainen Jari Järvenpää, sekä vuoden 2018 varapuheenjohtaja ja saamelaisaktivisti Petra Laiti.

Puheenjohtajiston tuolit ovat samat tai samanlaiset  Yrjö Kukkapuron Plaanot kuin vuonna 1977.

Kokous alkaa nimenhuudolla, joka muodostuu kokouspäivien aikana tutuksi ruljanssiksi. Leimallista on huutaa ”paikalla”-ilmoituksen sijaan joku huumoriversio oman ylioppilaskunnan lyhenteestä. HYYtistä, yhTYY, JYYstäkää, ISYYsvapaalla, TREYdellistä. Yllättävän kauan läpi kokouksen nämä jaksavat naurattaa yleisöä. Kokouksen alun teknisten rituaalien aikana muistutetaan myös, että hotellin käytävillä ei saa meluta, huoneissa ei saa laulaa ja kokoustilanteisiin ei tule osallistua päihtyneenä.

Ja sitten kokoustetaan.

Noin 10 tunnin päästä istumme päätoimittaja Komosen kanssa hotellin aulabaarissa.

Kokous on edennyt työpajavaiheeseen, jossa SYL:n sääntöihin ja toimintasuunnitelmaan ennen liittokokousta jätettyjä toistasataa muutosesitystä käydään läpi neljässä ryhmässä. Ryhmät ovat talous- ja sääntöryhmä, koulutuspolitiikan ryhmä, sosiaalipolitiikan ryhmä sekä kansainvälisyyden ja kestävän kehityksen ryhmä.Päivä suuressa salissa on ollut sinnittelyä sen kanssa, että kokouksen kulusta pysyy edes auttavasti kärryillä. Aamupäivä ja osa iltapäivästä on väännetty ja äänestetty sekä kokouksen työjärjestyksestä että sääntömuutoksista. Jokainen ei-ilmiselvään tulokseen johtava äänestys vie salissa ääntenlaskennan vuoksi 10–15 minuuttia.

Puheenjohtaja, Lotta Leinonen OYY:stä, on saatu valittua, ja joitakin ymmärrettäviä sääntömuutoksia tehtyä, mutta aivan järjenvastainen määrä päivästä on mennyt johonkin ennalta määritellystä kokoustamisjärjestyksestä poikkeavaan säätämiseen, jota ei hyvälläkään tahdolla voi pitää minkäänlaisena vaikuttamisena. Jos oikein ymmärsin, piti työryhmien kestoa lyhentää tämän takia.

Kierrämme Komosen kanssa katsomassa, mitä ryhmien työ on, ja miten se sujuu. Ilmenee, että niissä käydään kohta kohdalta läpi muutosesitysten listoja. Esityksistä kuullaan perustelut ja sitten äänestetään. Ryhmien työn takaraja on kello 22.15. Siinä kohtaa kokoustamista on ruokataukoineen kestänyt 12 tuntia 45 minuuttia.

Ryhmien jälkeen SYL:n hallitus kokoontuu vielä yökokoukseen, jossa kaikki hyväksytyt muutosesitykset valmistellaan huomiselle äänestyksiä varten.

Päivä suuressa salissa on ollut sinnittelyä sen kanssa, että kokouksen kulusta pysyy edes auttavasti kärryillä.

Jotkut ryhmistä etenevät työssään nopeasti, osassa äänestetään jostakin yksittäisistä sanamuodoista. Osa ylioppilaskunnista on tehnyt ison määrän muutosesityksiä, Trey vain muutaman.

Tähän on syy, johon palaan myöhemmin.

Taas kerran yhdestä ”pitäisikö tässä lukea tiede- vai tiede- ja taideyhteisö”-muutoksesta äänestettäessä mietin, että tämä on niin vitun tyhmää kuin edustuksellinen demokratia voi pahimmillaan olla. Valtaosa muutoksista tuntuu niin marginaalisilta, että ne pitäisi tehdä jossain ihan muualla kuin yleiskokouksessa. Osa esityksistä taas on niin monimutkaisia, että niihin perehtyminen vaatisi kunnollisen tausta-aineiston ja mahdollisesti asiantuntijoiden lausuntoja.

Työn alla oleva toimintasuunnitelma ohjaa SYL:n käytännön toimintaa. Pilkunpaikoilla ei uskoisi olevan kovin suurta merkitystä siinä.

Pitkin liittokokousta kuulen jyrkempiäkin näkemyksiä.

”Eihän tässä ole mitään järkeä käydä jotain toimintasuunnitelman kirjauksia työryhmissä läpi tällaisella tarkkuudella, kun ei sillä paperilla ole oikeastaan yhtään mitään vitun väliä”, toteaa yhden Tampereen pohjoispuolisen ylioppilaskunnan edustaja.

Useammasta lähteestä saan käsityksen, että muutostulva tähän asiakirjaan on oikeastaan melko turhaa teatteria, sillä tämän vuoden liittokokouksessa ei käsitellä SYL:n linjapaperia, joka määrää liiton isompia poliittisia periaatteita.

Siksi energia on kanavoitunut toimintasuunnitelman kanssa nyhräämiseen, ja toisaalta osassa muutosesityksiä toimintasuunnitelmaan yritetään viedä asioita, jotka luonteeltaan kuuluisivat linjapaperiin.

Yksi SYL:n keskeisistä vaikuttamisen tavoista on vaalien aikaan kampanjointi ja ehdokkaisiin vaikuttaminen.  Yksi Trey-taustainen SYL-aktiivi toteaakin, että linjapaperilla ei ole juurikaan merkitystä, mikäli SYL-mieliset ehdokkaat eivät menesty vaaleissa. SYL:n eduskuntavaaliohjelma julkaistiin jo huhtikuussa 2022. Sekin
asettaa kaikkea tätä ähräystä perspektiiviin.

Liittokokous kuulostaa jo sanana tapahtumalta, jossa on railakkaat iltabileet. Kellon lähestyessä työryhmien loppua olemme seuraamassa sääntö- ja taloustyöryhmää. Se on työryhmistä tällä kertaa ehkä arvovaltaisin ja riitaisin. Hämärässä tilassa väännetään SYL:n umpisurkean vaalikoneen lisenssioston korvaamisesta itse tuotetulla ohjelmistolla ja siirtovaalitavan matemaattisista nyansseista.

Kaikille ei neuvottelutilassa riitä edes tuoleja ja Treyn delegaatiosta ryhmään osallistuvat röhnöttävät takaseinustalla äänestäen muutosesityksiä kumoon. Kaikki työryhmän osallistujat vaikuttavat väsyneiltä, kyllästyneiltä ja jopa pahantuulisilta. Pöydillä on jonkin verran tyhjiä tuoppeja, mutta olutta nautitaan lähinnä siksi, että kahvin taika lienee kadonnut jo kymmenen kuppia sitten.

Kaiken valvomisen ja keskittymisen takia olen itsekin ollut jo tuntikausia ihan loppu. Kuulemma liittokokousta on useasti yritetty muuttaa kolmepäiväiseksi, jotta päivät eivät olisi näin järjettömän pitkiä. Kuulemma kolmipäiväisyys ei käy, koska se haittaisi ainakin lääkisopiskelijoiden aikatauluja.

Puolenyön lähestyessä aulabaarissa parveilee zombeja. Kukaan ei jaksa oikein puhua enää muille kuin tutuille. Kukaan ei myöskään ole silminnähden humalassa.

”Mun mielestä avaussemmassa on parhaat bileet. Voi ryypätä vapautuneesti, kun kukaan ei tunne ketään. Sitten liittokokouksessa kaikki tuntee jo toisensa ja kukaan ei oikein ryyppää, kun ne on jotenkin liian kuumottuneita”, ääneen ajattelee Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustaja olutta jonottaessaan. 

Olen nukkumassa vartin yli puolenyön, vain herätäkseni marmeladipainajaiseen.

Paluubussin kaartaessa Tampereelle vievälle moottoritielle avataan pari pulloa kuohuviiniä. Delegaation yhteinen väsyneen riehakas tunnelma on, että Trey on selvinnyt liittokokouksesta voittajana.

Treyllä ei ollut ehdokkaita puheenjohtaja- eikä hallitusvaaleissa. Treyllä oli vain muutamia muutosesityksiä käsiteltyihin asiakirjoihin. Trey ei jättänyt edes yhtään ponsiesitystä seuraavalle liittokokoukselle.

Trey kuulemma voitti liittokokouksen jo ennen kuin se alkoi. Kyselen ja kuuntelen ja lopulta lähes kolme vuotta Treytä läheltä seuranneessa päässäni säkenöi.

Palataan vaikka marmeladipainajaiseen.

SYL:n tekemä opiskelijoiden asioiden poliittinen edistäminen itsessään on marmeladia, linjapaperi on marmeladin resepti. Siihen ei tällä kertaa kajottu. Toimintasuunnitelman kirjauksilla voidaan hillokkeesen sujauttaa vähän lisää ensanssia, mutta isoihin kuvioihin se ei vaikuta. Myös etiketin kirjoitusasusta voi tapella loputtomasti sisällön siitä muuttumatta.

Tärkeä oivallus on myös se, että toimintasuunnitelmaa ei kirjoiteta liittokokouksessa, vaan se tuodaan hyväksyttäväksi. Ja läpi se menee, vaikka mahdollisesti lukuisin, mutta pääosin triviaalein muutoksin. Ennen liittokokousta on jo valmistelevissa työryhmissä moneen kertaan pohdittu, millaisia toimenpiteitä aiotaan käyttää, jotta marmeladi päätyy loppuasiakkaiden eli SYL:n lobbaustyön tapauksessa yleensä poliitikkojen suihin. Tähän valmistelevaan työhön Trey osallistuu äärimmäisen aktiivisesti.

Treyssä käytetään valtavasti resursseja SYL:ssä vaikuttamiseen. Liiton päätöksenteon tavat tunnetaan läpikotaisin ja tiedetään, mihin aikaan mistäkin narusta pitää vetää. Tässä on nähtävissä vahva hallintotieteellinen kädenjälki ja ymmärrystä päätöksenteon valmistelu- ja esittelyvallasta.

Henkilöstön osalta Treyn ja SYL:n välillä tuntuu olevan pyöröovi, ja se varmasti parantaa tiedonkulkua, kun oman ylioppilaskunnan väkeä on vastuutehtävissä ja töissä kattojärjestössä. SYL kuulemma hoitaa oman tiedotuksensa tasapuolisesti kaikkia ylioppilaskuntia kohtaan, mutta tiedonkulku usein sakkaa pahasti ylioppilaskuntien sisällä.

Kahden päivän aikana kokoustamista oli yhteensä lähes 25 tuntia. Siinä ei ole mitään järkeä, vaikka jonakin vuonna onkin päästy vähän helpommalla kuin tällä kertaa.

Treylle jo muotoutuneet vaikuttamisen perinteet näki myös delegaatiosta, jossa eri tieteenalojen, kampusten ja jopa poliittisten ryhmien edustajat äänestivät pitkälti yhteisen linjan mukaan. Ensikertalaiset perehdytetään kunnolla ja liittokokoukseen ei lähdetä riitelemään keskenään.

”Ketään teistä ei taaskaan tarvinnut hävetä”, toteaa joku helpottuneena paluubussissa.

Samaa ei voi sanoa kaikista ylioppilaskunnista. Kokouksessa pidetystä työjärjestyspuheenvuorojen määrästä voi jo itsessään päätellä, että päätösten valmistelu ja kattojärjestön toimintatavat ovat monille hepreaa. Vielä isompi ongelma on kuitenkin kokouspäivien kesto ja sen vaikutus päätöksenteon laatuun. Lauantaina kokous saatiin pakettiin 4 tuntia aikataulusta myöhässä, ja loppua kohti asioita nuijittiin läpi aivan turbotahdilla ilman keskustelua. Kahden päivän aikana kokoustamista oli yhteensä lähes 25 tuntia. Siinä ei ole mitään järkeä, vaikka jonakin vuonna onkin päästy vähän helpommalla kuin tällä kertaa.

Joka tapauksessa Trey osaa pelata järjestelmää nykyisillä säännöillä erittäin hyvin. Kun viimein pääsen liittokokouskuplasta ulos ja saan pestyä marmeladin päältäni, pohdin muutamaa asiaa. Onko suuri valta ylioppilaskuntaliikkeessä Treyn sisällä jaettu itseisarvo? Käytetäänkö resursseja jo liikaakin valtakunnalliseen vaikuttamiseen? Onko opiskelijoilla siksi vaikeuksia löytää Treystä kulmaa, johon samastua?

Ja viimeisenä: Onko SYL ylipäätään järjestö, joka nykyisellään voi saada aikaan suuria muutoksia? Sillä mikäli vastaus on ei, on syytä katsoa, mitkä tahot SYL:n sisällä linjoja vetävät.

SYL:N HALLITUS VUODELLE 2023

Puheenjohtaja Lotta Leinonen (OYY)

Hallitus
Senni Suutari (JYY)
Pauliina Ryökäs (ISYY)
Sonja Naalisvaara (HYY)
Roosa Grönberg (LTKY)
Antti Regelin (AYY)
Jenny Kasongo (HYY/Vasop)