”Tyypilliset kirjanystävät ovat sekakäyttäjiä” – Äänikirja kukoistaa, mutta buumi tuskin on ikuinen
Mihin kirja on matkalla? Juuri nyt mainostetaan ja ennen kaikkea kuunnellaan äänikirjoja, mutta miten äänikirjan aikakaudelle on päädytty ja mitä seuraavaksi?
Teksti: Vilja Vainio
Kuvitus: Pauliina Lindell
Nykyistä äänikirjabuumia edelsi kaksi pienempää villitystä. Ensimmäinen niistä sijoittui 80-luvulle, jolloin kirjoja kuunneltiin kaseteilta. Toinen taas 2000-luvun alkuun, jolloin teoksia julkaistiin CD-levyinä.
”Yhdysvalloissa ensimmäinen buumi oli huomattavasti voimakkaampi kuin muualla. Siellä oli sellainen erikoispiirre, että tyypillisesti kauppamatkustajat ajoivat yksityisautolla pitkiä matkoja ja kuuntelivat self help -oppaita”, Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho kertoo.
Suomessa äänikirjabuumin voi katsoa alkaneen vuonna 2018. Silloin niiden markkinat olivat arvoltaan 5 miljoonaa euroa ja ovat sen jälkeen tuplaantuneet joka vuosi. Vauhdittaja äänikirjojen jo valmiiksi kasvaneelle suosiolle saatiin vielä pandemiasta, jota Laiho kuvaa alan kannalta ”aivan erityiseksi onnenpotkuksi”.
Muiksi äänikirjojen suosion syiksi Laiho listaa esimerkiksi päätelaitteiden määrän kasvun, mainostuksen sekä vertaissuosittelun. Äänikirjabuumi on leimallisesti pohjoismainen, Ruotsista lähtöisin oleva ilmiö. Muualla maailmassa ne eivät ole lyöneet samalla tavalla läpi.
”Ne eivät ole ehkä lyöneet vielä läpi”, Laiho huomauttaa.
Syyksi tähän Laiho arvelee sen, että äänikirjakustannuksessa tarvitaan uskallusta sijoittaa täysin uudenlaiseen infrastruktuuriin. Kirjankustannusalalla kun menestys ei muutenkaan ole helposti ennustettavissa, vaan perustuu pitkälti luottamukseen kirjailijaa ja tämän teosta kohtaan.
”Tämä on tällaista vedonlyöntibisnestä”, Laiho kiteyttää.
Kirjojenkäytön porttiteoria
Suurin osa äänikirjoista, kaikkiaan 88 prosenttia kuunnellaan lukuaikapalveluissa, joista maksetaan kuukausimaksua. Sakari Laihon mukaan äänikirjojen kuluttajatyyppejä on kolme: ihmiset, jotka eivät ole aiemmin käytännössä koskeneet kirjoihin lainkaan, ”Pitäisi lukea, mutta ei ole aikaa” -tyypit sekä kirjallisuudenystävät, jotka ovat saaneet vielä yhden keinon nauttia harrastuksestaan.
Laiho näkeekin, että äänikirjat voivat innostaa ihmisiä myös paperikirjallisuuden pariin.
”Kyllä tässä varmaan tämä huumekauppiaan porttiteoria toimii”, Laiho toteaa.
Hänen mukaansa eri formaatit ennen kaikkea täydentävät toisiaan.
”Tyypilliset kirjallisuudenystävät ovat aika lailla sekakäyttäjiä. Ei se ole mikään nollasummapeli, että kun kuuntelin äänikirjaa, niin en enää ikinä lue kirjaa, vaan useimmiten se tulee siihen päälle.”
Ekologista lokeroa etsimässä
Äänikirjat kamppailevat ihmisten vapaa-ajasta esimerkiksi suoratoistopalvelujen kanssa. Joiltain ominaisuuksiltaan äänikirjat ovat kuitenkin voittamattomia.
”Niillä on myös oma ekologinen lokeronsa”, Sakari Laiho huomauttaa,
”Et voi katsoa Netflixiä samalla kun lenkkeilet.”
Suoratoistopalveluista tuttu sarjojen ahmiminen on soluttautunut myös osaksi äänikirjojen kuluttamista. Toisaalta äänikirjoihin liittyy Laihon mukaan myös erityislaatuinen piirre.
”Meillä on kehittynyt uusi taidemuoto, äänikirjan lukeminen. On ihmisiä, jotka ovat jonkun lukijan faneja eli he valitsevat äänikirjansa lukijan perusteella. Se on uusi elementti siinä, mitä diggaillaan.”
Formaattien rajankäyntiä
Jo nyt Suomessa ilmestyy kirjoja, jotka julkaistaan, ainakin ensin, vain äänikirjamuodossa. Tällainen on esimerkiksi keväällä julkaistava Katleena Kortesuon teos Rikospaikkana Vastaamo, joka yhdistää äänikirjaa ja haastattelumuotoista podcastia.
Tammen kustannusjohtaja Outi Mäkisen mukaan formaatin valintaan vaikutti aika.
”Aihe on vielä niin tuore, että siitä olisi mahdotonta tyhjentävästi kirjoittaa tietokirjaa”, Mäkinen toteaa.
Suoraan äänikirjoiksi teoksia on julkaistu aiemmin myös esimerkiksi Storytel Original -sarjassa.
”Siinä sovitaan etukäteen kirjailijan kanssa sisällöstä ja konseptista ja tehdään ikään kuin tilattu jakso. Tällaiset produktiot alkavatkin jo muistuttaa aika paljon audiovisuaalisen viihteen tuottamista”, kirjallisuustieteestä parhaillaan väitöskirjaa kirjoittava Noora Vaakanainen kuvaa.
Sakari Laiho huomauttaakin, että äänikirjojen osalta on ollut ja tulee olemaan vaikeuksia vetää rajaa eri formaattien välille, kun tietokirjallisuuden puolella lähestytään podcastia ja kaunokirjallisuudessa kuunnelmaa.
”Pitää ratkoa kysymyksiä siitä, milloin taidemuoto vaihtuu. Se ei ole kuitenkaan kuluttajan ongelma, vaan lähinnä hallinnollinen ja verotuksellinen kysymys”, Laiho toteaa.
Uusia tuulia
Nykyinen äänikirja ei ole kehityksen päätepiste. Sakari Laiho kertoo olleensa jo viisi vuotta sitten kansainvälisessä konferenssissa, jossa merirosvoista kertovaan e-kirjaan oli tehty äänitehosteiksi esimerkiksi tykkien jylinää ja myrskyn ääntä.
Laiho pohtiikin, milloin äänikirjoihin voitaisiin tehdä samanlaisia tehosteita esimerkiksi siten, että kuuntelija voi itse valita, haluaako tarinaan taustaäänet vai ei. Jotain vielä scifimpääkin on tulossa.
”Nyt odotetaan, että milloin tulee se päivä, jona voi valita Tauno Palon lukemaan kirjaa, kun kone alkaa simuloida ihmisääntä niin hyvin”, Laiho toteaa.
Vastatuuleen
Toisaalta kirjallisuuden parissa on nähtävissä myös vastabuumi äänikirjoille: 2010-luvulla yleistynyt visuaalinen ja äänteellinen kokeilevuus, joiden ilmenemistä suomenkielisessä kirjallisuudessa Noora Vaakanainen tutkii työn alla olevassa väitöskirjassaan.
Visuaalinen kokeilevuus voi olla vaikkapa tekstin epätyypillistä asettelua tai fontin vaihtelua siten, että se vaikuttaa kerrontaan. Esimerkkinä Vaakanainen mainitsee Anu Kaajan teoksen Katie-Kate (2020).
”Siinä visuaalisilla keinoilla luodaan illuusioita erilaisten tekstityyppien vuotamisesta osaksi kerrontaa niin, että lukukokemus rinnastuu ikään kuin Pornhubin kategorioiden selaamiseen.”
Vaakanaisen mukaan tällaiset teokset eivät toimikaan samalla tavalla äänikirjoina.
”Esimerkiksi niin yksinkertaisen keinon kuin kursiivin voi tulkita hyvin monella tavalla. Se voi olla ironista, alleviivaavaa tai sivuäänen esittämistä. Mutta kun se luetaan äänikirjaan, niin lukija joutuu tekemään ehkä aika nopeastikin tulkinnan siitä, mitä sillä keinolla halutaan sanoa”, Vaakanainen huomauttaa.
Tulevaisuus on avoin kirja
Äänikirjojen buumi tulee Sakari Laihon mukaan menemään ohi, mutta formaattina se on tullut jäädäkseen. Noora Vaakanaisestakin äänikirjat tulevat muuttamaan perustavanlaatuisesti sekä kustannusalaa että kirjallisuuden kenttää.
”Voidaan olla tulevaisuudessa siinä pisteessä, että kun ajatellaan kirjallisuutta, meillä ei tulekaan välttämättä ensimmäisenä mieleen painettu kirja, vaan se voi olla jota[1]kin muuta”, Vaakanainen toteaa.
”En pidä sitä mitenkään mahdottomana, mutta ei ehkä aivan heti kuitenkaan olla tässä pisteessä.”
Kirjan jatkuva kriisi
Sekä Sakari Laiho että Outi Mäkinen huomauttavat, että kirjalla menee itse asiassa julkaisumääriä katsottaessa nyt paremmin kuin pitkään aikaan. Kirjoja sekä julkaistaan että luetaan paljon ja useissa eri formaateissa. Kirjan mahdollisia haastajia on kuitenkin väläytelty historiassa useaan otteeseen.
”Eräs kaikkein hauskimmista oli The Timesin uutinen noin vuodelta 1900 siitä, että kukaan ei enää lue, kun kaikki alkavat ajaa polkupyörää”, Laiho kertoo nauraen.
”Sitten ovat olleet elokuvat ja videot ja muut, jotka on tappaneet kirjaa aina säännöllisesti. Ei se mihinkään kuole.”
Huoli kirjan kriisistä onkin Laihon mukaan ikiaikainen.
”Alalla tunnettu anekdootti on, että Gutenbergin kirjapainon ensimmäinen painettu kirja oli Raamattu, mutta toinen teos käsitteli sitä tematiikkaa, että kirjallisuus on kriisissä”, Laiho kertoo.
”Luulen, että niin kauan kuin on ihmisyyttä, niin tämä taidemuotokin elää ja voi hyvin.”