Dippa: Tarinoita arkkitehtuurissa – ”En ollut ajatellut, että aihe saisi olla näin lennokas ja omakohtainen”

Miten rakennuksesta tulee koti? Voiko arkkitehti suunnitella valmiiksi kodin vai antaako ihminen itse sille merkityksen? Miksi erityisesti vanhat rakennukset viehättävät? 

Näitä kysymyksiä Jesse Kitinoja oli pohtinut jo pitkään ennen diplomityön aloittamista. Arkisissa keskusteluissa hän kiinnitti huomiota ihmisten tapaan puhua rakennuksiin liittyvistä tarinoista. Ajatus tarinoita kertovista rakennuksista auttoi tarkastelemaan arkkitehtuurin laadullisia, ei mitattavissa olevia ominaisuuksia. 

Kitinoja ymmärsi, että tarinallisuuden käsite on hyvä väline tehdä arkkitehtuurin fenomenologiasta ymmärrettävää myös akateemisen yhteisön ulkopuolisille lukijoille. 

Diplomitöitä tehdään usein tilaustöinä, mutta Kitinoja halusi valita omaehtoisen aiheen. Hänen lopputyöstään tuli lähes kaksisataasivuinen kirjaksi painettu teos, jossa on hyvin esseistinen ote. Tekstiä täydentävät arkkitehtuuriin liittyvät kuvat, joita Kitinoja on ottanut vuosien varrella. 

”Oli kiva huomata, kuinka vapaamuotoinen diplomityö saa olla. En ollut ajatellut, että aihe saisi olla näin lennokas ja omakohtainen.” 

Lopputyön tekeminen oli kirjoittamista, huokailua, kirjoittamista ja taas huokailua. Teksti alkoi sujumaan, kun Kitinoja alkoi käyttää pomodoro-tekniikkaa. 

”Taittovaiheessa kuuntelin päivisin ambient-musiikkia ja loppuillasta elektroswingiä tai muuta jäätävää.” 

Mistä rakennuksen henki ja kotoisuus sitten koostuvat? Diplomityössään Kitinoja esittää, että yksi keskeinen syy on rakennusten ajallinen syvyys: materiaalien patina, käytön jäljet sekä ihmisten antamat merkitykset ja muistot. Siksi hän toivoo, että uudet rakennukset suunniteltaisiin kestämään aikaa. 

”Ajallinen syvyys luo tunteen siitä, että oma elämä liittyy itseä suurempaan jatkumoon. Se tuo merkityksellisyyden tuntua elämään.” 

OTSIKKO: Rakennukset kertovat: Ajan ja paikan tarinat arkkitehtuurin tarkastelussa. 
MITTA: 197 sivua. 
ALA: Arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma. 
KAUAN KESTI? Täysipäiväisesti 8 kuukautta, idean hauduttelua ja muistiinpanoja pari vuotta. 
JÄIKÖ TRAUMOJA? ”Vähän tällainen työmaa tämä on ollut. En kyllä itseäni helpolla päästänyt.”