Ei tohtoreita amk:sta – Tamkin uusi rehtori on ratkaisukeskeinen extreme-matkailija, joka kaipaa win–win -yhteistyötä

Tapio Kujala, olette monia asioita, muun muassa Lähi-idän tuntija. Osaatteko sanoa arabiaksi ”minä toimin rehtori-toimitusjohtajana säätiöyliopistomuotoisen Tampereen yliopiston sataprosenttisesti omistamassa Tampereen ammattikorkeakoulu -osakeyhtiössä, joka on osa Tampereen korkeakouluyhteisöä”?

”En osaa, voin tunnustaa heti. Arabiaksi pystyn seuraamaan keskustelua ja sanomaan tietyt fraasit, mutta tuossa oltiin jo niin pitkällä, että aloin heti miettiä, ettei esimerkiksi ammattikorkeakoulu-sanalle löytyisi ihan heti edes arabiankielistä vastinetta. ”

Aiemmin toimitte Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtorina. Millaisia tuliaisia teillä on mukananne, aletaanko Tamkissa esimerkiksi pitää hartauksia?

”Ei aleta. Ennemminkin toimintakulttuurista tuon muutamia asioista. Diak on varsin tehokas ammattikorkeakoulu ja pärjää ammattikorkeakoulujen välisessä kilpailussa. Diakissa oltiin ylpeästi ammattikorkeakoululaisia. Sitä tarvitaan Tamkiin myöskin, ettei meidän tarvitse hävetä yliopiston rinnalla, vaan olemme omalla alallamme erittäin vahva, hyvä ja laadukas toimija. Se vaatii itsetunnon palautusta tamkilaisille. ”

Koetteko, että Tamkissa on huono itsetunto?

”Sen havaitsee sellaisena, että viime aikoina on puhuttu aika paljon vain ja ainoastaan yliopistosta. Korkeakouluyhteisö myös näyttäytyy välillä pelkästään yliopistona. Se on ollut viestini, kun minut on tähän tehtävään valittu, että korkeakoulujen välisen yhteistyön pitää olla win–win -yhteistyötä. Jotta sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu menestyvät, täytyy kunnioittaa molempia osapuolia.

Olette tunnettu muutosjohtajana, joka palkataan tekemään uudistuksia, joita muut eivät halua tehdä. Alkaako Tamkissa pian niin sanottu ”toiminnan sopeuttaminen”?

”Ei sopeuttaminen, mutta kehittäminen alkaa minun johdollani. Katsotaan, mitä voisi tehdä toisin, ja mitä voisi tehdä enemmän yhdessä. Olen saanut palautetta siitä, että koulutusohjelmat tekevät liian paljon yksin asioita, eli on tämmöistä siilomaisuutta. Toisaalta pitäisi etsiä, miten korkeakoulujen ydintoiminnassa voisi tehdä yhdessä asioita. Yhdistetyt hallinnot eivät sinänsä vielä ole yhteistyötä, vaan sitä pitäisi tehdä opetuksessa ja tutkimuksessa. Kun en esimerkiksi rehtorina kuulu siihen ammattikorkeakoulujen rehtorien kaartiin, joiden mielestä tohtoritutkinto pitäisi voida suorittaa myös ammattikorkeakoulussa, niin kyllä minua Tampereella kiinnostaisi näyttää esimerkkiä siitä, kuinka ammattikorkeakoulusta voi jatkaa aina [yliopiston puolelle] tohtoritutkintoon saakka. Ja tähän meillä on ainutlaatuinen tilaisuus tässä korkeakouluyhteisössä.”

Edeltäjänne Markku Lahtinen toimi Tamkin rehtorina yli 22 vuotta ja luopui pestistä pari vuotta ennen eläkeikää. Olette nyt 56-vuotias, aiotteko jatkaa päätyyn asti?

[Naurua] ”Mä en ole koskaan suunnitellut työuraani noin. Enempikin kyse on siitä, että haluan olla kehittämässä ja luomassa uutta. Siihen olen tässä sitoutunut ja toimin niin kauan kuin se tuntuu mielekkäältä ja niin kauan kuin työn[1]antaja sitä haluaa. En osaa nähdä itseäni tällaisella 22 vuoden uralla, vaan kuten aikaisemminkin, olen tehnyt sellaisia sopivan mittaisia pätkiä. Rehellisesti sanottuna en ole miettinyt tuota loppuun saakka ollenkaan. Tuntuisi itselleni jotenkin vieraalta ajatukselta miettiä sitä. ”

Yksi harrastuksenne on extreme-matkailu. Mikä on pelottavin tilanne, johon olette joutunut?

”Se on ollut semmoinen, kun israelilaissotilas on M16-rynnäkkökivääristä ottanut varmistimen pois ja osoittanut sillä otsaani Betlehemin checkpointilla toisen intifadan [palestiinalaisten kansannousun] aikana. Silloin opin kriisistä ja konfliktista hyvin paljon. Muun muassa sen, että rauhallisuus on valttia.”

Vuonna 2016 Dino-lehdelle antamassanne haastattelussa…

”Mille?”

Dino-lehdelle. Dee ii än oo. Dino!

”Aa, en muistakaan.”

… nostitte Suomea vaivaavana ongelmana esiin näköalattomuuden. Onko Suomi löytänyt viime vuosien aikana näköalaa, vai onko laput painettu yhä tiukemmin silmille?

”Aaaaaa. Kun muistaisin, mihin se haastattelu liittyi, niin olisi helpompi sanoa. Kyllä meillä ehkä vähän vaivaa semmoinen edelleenkin. Ehkä osittain toisista syistä. Koronakriisi on ajanut keskustelun hyvin tiettyyn ja samaan asiaan. Meidän on ehkä vaikea nähdä, mitä se uusi normaali tai meidän tulevaisuus tästä olisi, kun ihmisten mielessä on keskeisemmin joku muu ongelma. Tavallaan itse uskon siihen, että pitää proaktiivisesti viedä asioita eteenpäin ja itse rakentaa sitä tulevaa, ei sitä kukaan tee meidän puolesta. Avaimet ovat meillä.”

Haastattelussa tosiaan puhuttiin siitä, kuinka julkinen keskustelu tiivistyy talouskriisi-sanan alle.

”Aijaa, joo joo, okei. No se on totta edelleenkin kyllä. Se näköalattomuus on valitettavaa. Ympäristökysymykset ovat nousseet nyt, että sillä tavalla keskustelu on muuttunut, mutta jos itseisarvo on vain talous, se rajaa kovasti sitä ajattelua. Kyllä meihin esimerkiksi kulttuuri vaikuttaa edelleen. Miten me jaksetaan ja voidaan, ja miten tästä eteenpäin mennään. Voisi sanoa, että olisi mielenkiintoista nähdä, kun valtiovarainministeriön kansliapäällikkö puhuisi kulttuurista hyvinvoinnin ja suomalaisen yhteiskunnan rakentajana. Se on aika tyypillistä suomalaisessa keskustelussa, että meillä on vain ja ainoastaan yksi agenda kerrallaan. Hyvin usein se on talous.”

Asutte nykyään osa-aikaisesti Kalevassa. Oletteko kuullut drinkistä nimeltä Kalevan Corona?

[Hämmästynyt] ”En!”

Kyseessä on Karhu Tosi Vahva (8,0 til-%), joka tarjoillaan lime-siivun kanssa.

”Siis niinku oluessa? Mä oon huono oluenjuoja, tunnustan heti. Mutta siis olen maistanut mustaamakkaraa ja puolukkahilloa. Kun sanoin tästä tamperelaiselle ystävälleni, hän sanoi, että et ole vielä tamperelainen, kun et ole käynyt Pyynikin Panimossa. Nyt sinä toit taas yhden asian lisää, joka pitäisi hoitaa pois sitten…”

Näin se valitettavasti menee. Se on pitkä tie, tamperelaistua.

Olette postannut Twitteriin kuvan ilmeisesti kotonanne olevasta taulusta, jossa lukee ’Make Hummus, Not Walls’. Millaiset välit teillä on Mari Wallsin kanssa?

”Aaaa, hyvät. Meillä on samanlaisia ajatuksia tulevaisuudesta ja siitä, miten korkeakouluyhteisöä voisi kehittää. Me olemme myös rehtoreina pysähtyneet tämän yhteistyön ää relle katsomaan, miten tätä yhteistyötä toteutetaan. Itse en usko siihen, että pakotetaan yhteistyöhön, vaan siihen, että kun ihmiset löytävät toisensa, niin voi syntyä jotakin hienoa ja uutta. Minä olen kauhean tällainen ratkaisukeskeinen, olen pahoillani.”

Korkeakouluyhteisön tiedotteessa kerrotte, että Tamkilla on hyvät eväät löytää uusia keinoja opiskelijoiden tukemiseen. Millaiset eväät teillä on tänään?

”Mulla on banaani repussa, kelpaako se?”

Kyllä se kelpaa, mutta vähällä on lähdetty liikkeelle.

”Tuohon liittyen olen aika iloinen siitä, että mehän saimme koronatukea melkein puoli miljoonaa tällaiseen hankkeeseen, jossa tuettaisiin opiskelijoiden ja henkilöstön jaksamista tässä tilanteessa. Se oli suurimpia hanketukia, joita opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi. Pari viikkoa sitten saatiin päätös.”

Millaisen Palestiina-hankkeen aiotte käynnistää Tamkissa?

”Meillä itseasiassa on jo vaihtoyliopistona Al-Qudzin yliopisto, jossa on ollut meiltä media-alan opiskelijoita. Olen heihin törmännyt Jerusalemissa aikaisemmin. Uskon, että Lähi-itä on lähivuosina tärkeä alueena. Meidän kannattaa olla siellä. Minulla on ratkaisukeskeisenä ihmisenä vahva usko siihen, että, tämän Yhdysvaltojen hallituksen aikana voivat eräät rauhanprosessit edetä. Ja jos ne etenevät, niin sitten kysytään, kuka pystyisi olemaan uudelleenrakentamassa maata. Uudelleenrakennuksessa koulutus on yksi keskeisistä välineistä. Silloin tarvitaan alueen tuntemusta ja sitä meillä on. Meillä on yliopistolla TAPRI:n Välimeren-verkosto ja kaikki nämä. Tampereella on hyvää osaamista. Onhan se mahdollista, että joskus syntyy sellainenkin projekti.”