”Ei voi sanoa, että joku persoonallisuustyyppi tekisi toista paremmaksi johtajaksi” – Myers-Briggs-tulokset ovat bisnesmaailman horoskooppeja

Ennen kuin voi puhua tavoista mitata tai kartoittaa persoonallisuutta, on pohdittava, onko koko persoonaa ylipäätään olemassa.

Ajatus persoonasta tai persoonallisuudesta on varsin uusi. Käsitteenä se on omaksuttu käyttöön vasta 1900-luvulla. Sitä ennen ihmisen tietoisuutta määriteltiin luonteen käsitteellä, johon liittyi moraalinen ulottuvuus.

Jos persoonan oletetaan olevan olemassa, liittyy toinen kysymys siihen, onko siinä mitattavia ominaisuuksia. Vielä ennen maailmansotia ajateltiin, että persoona olisi liian laaja kokonaisuus käsitettäväksi testeillä. Niiden sijaan tulisi sen selvittämiseksi keskustella ihmisten kanssa.

Voikin ajatella, että modernit persoonallisuustestit ovat itse osittain luoneet kohteen, jota ne tutkivat.

”Sitä on selitetty sillä, että moderni teollinen yhteiskunta vaati toimijoita, jotka uskoivat, että heillä on persoonallisuus ja se on mitattavissa. Se ei ole mitenkään itsestään selvää”, kertoo sosiologian akatemiatutkija Virve Peteri Tampereen yliopistosta.

Persoonallisuustestien tekeminen yleistyi 1990-luvulla. Syitä tähän on ainakin kaksi: internet ja uusliberalistisen yksilökäsityksen nousu.

”Testit sopivat hyvin yhteen uusliberalismin kanssa. Sen eetoksen mukaan yksilö on oman onnensa seppä ja kaikki on kiinni yksilön ominaisuuksista.”

Juuri tähän liittyy persoonallisuustestien yksi vaarallisimmista vääristä tulkintamahdollisuuksista, eli se, että yksilö alkaa nähdä kaikkien epäonnistumistensa johtuvan ainoastaan hänen persoonaansa liittyvistä syistä.

Testit piilottavatkin yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia ja epätasa-arvoa, jotka voivat todellisuudessa johtua esimerkiksi henkilön yhteiskuntaluokasta, sukupuolesta tai etnisestä taustasta.

”Testit yksilöllistävät selityksiä eivätkä huomioi sitä, että kaikki ihmiset eivät lähde samasta pisteestä”, Peteri toteaa.

Huolestuttavaa on se, jos ihmisiä aletaan jaotella testitulosten mukaan tai jos he alkavat itse rajata elämänvalintojaan niiden perusteella.

Toisaalta tulos voi Peterin mukaan vaikuttaa myös päinvastaisesti, tuoda hyvän mielen ja vapauttaa ihmisen olemaan sellainen kuin on.

Persoonallisuus testissä

Nykyään persoonallisuutta voi mitata kirjavalla joukolla eri testejä, joiden tieteellisyys vaihtelee.

Kenties tunnetuin ja samalla kyseenalaisin näistä on yhdysvaltalaisen äiti-tytär-kaksikon Katherine Cook Briggsin ja Isabel Briggs Myersin kehittämä Myers-Briggsin itsearviointimenetelmä eli tyyppi-indikaattori, josta käytetään lyhennettä MBTI.

Menetelmä perustuu enimmäkseen Carl Gurstav Jungin vuonna 1921 kirjoittamaan ja pari vuotta myöhemmin englanniksi käännettyyn teokseen Psykologiset tyypit.

Briggs oli ollut kiinnostunut persoonallisuuden teorioista jo ennen teoksen ilmestymistä. Varsinaisen indikaattorin kehittämisen Briggs ja Myers aloittivat 1940-luvun alussa. Kummallakaan ei ollut psykologian tai psykiatrian koulutusta.

Tieteellisestä näkökulmasta MBTI-menetelmän perusta on vähintäänkin hutera ja myös sen pohjana olevat teoriat auttamatta vanhentuneita. Sen sijaan sen suosio on vakaa.

Yksi testin suosiota selittävistä seikoista on internet. Lukuisilla sivustoilla erilaisia MBTI-menetelmään pohjautuvia testejä voi tehdä helposti ja ilmaiseksi. Esimerkiksi työnhakusivustot voivat tarjota jotain näistä testeistä. Ajatuksena on, että persoonallisuustesti lisää itseymmärrystä ja auttaa sopivan työpaikan löytämisessä.

Toinen suosiota selittävä tekijä on se, ettei testistä voi saada huonoa tulosta. Testin tuloksena on joku 16 erilaisesta persoonallisuustyypistä, mutta tulokset ovat tasa-arvoisia siinä mielessä, että niistä jokaista kuvaillaan ylettömän positiivisesti.

”Sitä on kutsuttu joskus bisnesmaailman horoskoopiksi”, akatemiatutkija Virve Peteri kertoo.

Tieteellisyys on samaa luokkaa. Silti testiä saatetaan teettää esimerkiksi työpaikkojen koulutuspäivissä. Se on Peteristä arveluttavaa ja pahimmillaan vääränlaista vallankäyttöä.

”Mielestäni voisi olla reilumpaa teettää horoskoppikarttoja, koska niihin ei kukaan kuitenkaan usko samalla lailla”, Peteri sanoo.

Persoonallisuustesteistä on haluttu tehdä suosittuja senkin vuoksi, että ne ovat iso bisnes. Esimerkiksi alkuperäisen MBTI-testin oikeudet omistava The Myers-Briggs Company pyörii kymmenien miljoonien dollarien liikevaihdolla.

Rekrytointifirmat ovat kehittäneet testejä myös itse. Jotkin yritykset voivat pyrkiä erottumaan sillä, että ne käyttävät testien luomisessa apunaan vain psykologeja yrittäen näin tuoda testaamiseen tieteellisempää otetta.

Usein kaupallisiin persoonallisuustesteihin liittyy koulutus ja rajoitus siitä, että tietyn testin voi tehdä toisille vain sertifikaatin saanut henkilö.

”Voi ajatella, että se kouluttaa myös myötämieliseksi testiä kohtaan, koska maksat siitä, että saat teettää sitä”, Peteri kertoo.

Ei pysyviä tuloksia

Jo 1940-luvulla testiin liittyivät neljän kirjaimen lyhenteillä nimetyt persoonallisuustyypit.

Joissakin kaupallisissa sovelluksissa testitulokset kirjainlyhenteet on muutettu helposti muistettaviksi ja erotettaviksi ammattinimikkeiksi, joita ovat muun muassa ”seikkailija”, ”arkkitehti”, ”viihdyttäjä” ja niin edelleen.

Joidenkin persoonien on esimerkiksi sanottu olevan toisia parempia johtajia.

”Tällaista väitettä ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan. On todettu, että ei voi yksiselitteisesti sanoa, että jonkun tyyppinen ihminen olisi parempi johtaja kuin toisen tyyppinen”, kertoo Virve Peteri.

Ongelmallista testissä on myös se tutkimuksissa huomattu seikka, että ihmisten persoonallisuustestitulokset vaihtelevat sen mukaan, missä mielentilassa ja olosuhteissa he testiä täyttävät. Tulokset eivät myöskään ennusta ihmisten käytöstä erilaisissa tilanteissa.

Lisäksi henkilön oma arviointi esimerkiksi siitä, miten harkitsevainen tai sosiaalinen hän on, riippuu pitkälti vertailukohdasta.

Toisin sanoen testi kertoo lähinnä siitä, millainen vastaaja on tietyiltä ominaisuuksiltaan, kun hän vertaa itseään omaan lähipiiriinsä.

Arvo tieteellisyyden ulkopuolella

Äiti ja tytär loivat menetelmän ensimmäisen version toisen maailmansodan aikana. Yksi testin luomisen motiivi oli kehittää keino, jolla naisille löytyisi heille sopivia työtehtäviä kotirintamalla. Monet naiset olivat ensimmäistä kertaa elämäänsä tilanteessa, jossa heidät määritti muut seikat kuin rooli vaimona ja kotiäitinä.

Vaikka MBTI-itsearviointimenetelmällä ei olisikaan etenkään nykypäivänä tieteellistä kompetenssia, voi sen kehityksellä nähdä historiallista arvoa.

Eikä testin luomista voi sivuuttaa pelkästään kouluttamattomien harrastelijoiden puuhasteluna. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä se herätti laajaa kiinnostusta Yhdysvaltain akateemisissa piireissä, ennen kuin sitä 1970- ja 1980-lukujen myötä alettiin pitää vääjäämättömän valuvikaisena.

Menetelmän luomiseen liittyi olennaisesti ajatus siitä, että myös naisella voi olla oma persoonansa, eikä tämä ole määritettävissä ainoastaan perheroolinsa kautta.

”Ei 1940-luvulla ajateltu, että nainen voisi ylipäätään olla kehittämässä jotain tämän tyyppisiä välineitä. Aikamoinen saavutus, riippumatta siitä pitääkö sitä miten validina. Voi ajatella, että testin kehittämisellä on ollut alkujaan hyvinkin vapauttavia päämääriä”, Virve Peteri toteaa.

Virve Peteri johtaa viime elokuussa alkanutta tutkimushanketta ”Testaamisen sosiologia: persoonallisuustestit työelämän ideaalisubjektia rakentamassa”, jonka tutkimusaineiston keruu on käynnissä.

Tutkimuksessa kerätään kokemuksia persoonallisuustestien täyttämisestä ja niiden tuloksien vaikutuksista elämäänsä. Haastatteluun voi ilmoittautua tai kokemuksistaan kirjoittaa osoitteessa testaamisen@sosiologia.net.