Eriävät harjoittelutukikäytännöt asettavat opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan

Työharjoittelu osana opintoja on pakollista useille yliopisto-opiskelijoille. Se on myös hyvä mahdollisuus kerryttää työkokemusta ja saada jalkaansa oven väliin. Yliopistot maksavat työnantajille harjoittelutukea tarkoituksenaan tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia laadukkaiden ja monipuolisten harjoittelupaikkojen löytämiseen. Tuki on työnantajalle kannuste opiskelijan palkkaamiseen, ja usein sillä katetaan harjoittelun ohjauksesta mahdollisesti syntyvät kulut.

”Ne opiskelijat, jotka saavat yliopistoltaan helpommin harjoittelutukea, ovat monesti etulyöntiasemassa hakiessaan harjoittelupaikkaa”, kertoo Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen Elina Kuula.

Harjoittelutukikäytänteet vaihtelevat yliopistoittain ja alakohtaisesti. Joissain yliopistoissa tukea tarjotaan kaikille opiskelijoille, mutta useimmiten yliopistolla on vain tietty könttäsumma jaettavana vuosittain. Kilpailu tuen saamisesta on suurta ja jako tapahtuu usein nopeusjärjestyksessä. Hakukriteerit vaihtelevat tai tuen saajat voidaan jopa arpoa, tulee ilmi SYL:n selvityksestä.

Joissain tapauksissa osa harjoittelutuista saattaa olla jäänyt jakamatta vähäisen hakijamäärän vuoksi. Tämä voi johtua tuen hakemisen monimutkaisuudesta. Myös hakujärjestelyt voivat asettaa opiskelijat eri asemaan, sillä jossain yliopistossa tukea haetaan ennen harjoittelupaikan etsimistä, ja jossain taas vasta harjoittelupaikan varmistuttua.

”Ensinnäkin tutkinto-ohjelmittain on eroja, kuuluuko opintoihin pakollista harjoittelua vai ei. Toisaalta useat harjoittelupaikat edellyttävät valituksi tulemiselle jo olemassa olevaa takausta yliopiston myöntämästä harjoittelutuesta”, kertoo Tampereen ylioppilaskunta Treyn hallituksen jäsen Mirva Pekkola.

Treyn mielestä yliopistojen olisi syytä tarkastella harjoittelukäytäntöjä uudelleen. He näkevät eriävissä harjoittelutukikäytännöissä ongelmia tasa-arvon kannalta.

Tampereella harjoittelutukea yritetty yhtenäistää

Tampereen yliopistossa harjoittelutukia on varattu vuosittain koko yliopiston tasolla noin 500 opiskelijan harjoitteluihin. Tuen määrä puolestaan riippuu tutkinto-ohjelmasta, mutta se on pääsääntöisesti 1800 euroa per harjoittelu, paitsi journalistiikan toimitusharjoittelussa, jossa tuki on noin 1300 euroa. Yliopiston tukeman harjoittelun yleisten ehtojen mukaan harjoittelutuki on tarkoitettu vain niille opiskelijoille, joilla ei ole vielä ollut mahdollisuutta kerryttää opiskelemaansa alaan liittyvää työkokemusta. Tukea myönnetään tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmaan kuuluvaan tutkintoon.

”Kaikki harjoittelupaikat eivät tarvitse tukea, mutta osalle työnantajista harjoittelutuki on tärkeä ja yksittäiselle opiskelijalle harjoittelupaikan saannissa tuki voi olla hyvin suuri asia”, kertoo Tampereen yliopiston opettajien ja ohjauksen palvelujen asiantuntija Reeta Lehmusoksa.

Kotimaan harjoittelutukien edellytyksenä on, että työnantaja maksaa harjoittelijalle vähintään Kelan työssäoloehdon täyttävää vähimmäispalkkaa harjoittelun ajalta, joka on tällä hetkellä 1283 euroa kuukaudelta. Harjoittelutuki on tarkoitettu yleensä vain kotimaan harjoittelua varten, ja se maksetaan suoraan työnantajalle harjoittelun loputtua.

”Harjoittelutuen käytäntöjä on kehitetty vuosien varrella. Esimerkiksi joitain vuosia sitten yhteen harjoitteluun myönnettävän harjoittelutuen summaa yhtenäistettiin koko yliopiston tasolla niin, että nykyään se on yhtenevä kaikkien opiskelijoiden harjoitteluiden osalta, eli enimmäkseen 1800 euroa harjoittelulta.”, kertoo Lehmusoksa.

Harjoittelutukien lisäksi eroja löytyy harjoittelukäytännöistä, sillä harjoittelut ovat osa tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmaa. Lehmusoksan mukaan harjoittelutuen myöntämisen käytäntöjä pyritään kehittämään tasapuolisemmiksi ja selkeämmiksi koko yliopiston tasolla.

”Tavoitteena kehittämistyössä esimerkiksi on, että opiskelija voisi hakea tukea joustavasti vuoden ympäri siinä vaiheessa, kun hän sitä tarvitsee.”

Samaa alaa opiskelevilla erilaiset harjoittelutukikäytännöt

Erilaiset harjoittelutukikäytännöt voivat myös luoda kinkkisiä tilanteita työmarkkinoille. Tampereen yliopiston journalistiikan opiskelijat saavat opintoihin kuuluvaa neljän kuukauden harjoittelua varten 1300 euron harjoittelutuen, mutta Jyväskylän yliopistossa samaa alaa opiskelevat eivät saa tukea lainkaan.

Jyväskylän yliopiston journalistiikan harjoittelusta vastaavan yliopisto-opettajan Panu Uotilan mukaan periaatteellisella tasolla Tampereen ja Jyväskylän toimittajaopiskelijoiden harjoittelujärjestelmät eivät ole tasapuoliset. Käytännössä kuitenkaan harjoittelutuen puuttuminen ei ole näkynyt siinä, miten Jyväskylässä opiskelevat saavat toimitusharjoittelupaikkoja.

Uotila silti myöntää, että pienten toimitusten kohdalla Tampereen ja Jyväskylän yliopiston opiskelijat voivat olla eriarvoisessa asemassa, mikäli samaan paikkaa tavoittelee kaksi yhtä pätevää hakijaa. Hänen näkemyksensä kuitenkin on, että yleensä noin tuhannen euron harjoittelutuki on sen verran pieni raha, että isojen toimitusten ei kannata pienentää hakijapohjaansa pelkän harjoittelutuen vuoksi.

”Kokemuksemme on, että opiskelijoiden työpanos kompensoi harjoittelutuen puuttumisen, eikä se ole vaikuttanut rekrytointiin.”

Syynä harjoittelutuen uupumiseen Jyväskylästä Uotila mainitsee yliopistojen pienenevän rahoituspohjan ja sen, että oppiaineen opetukseen saama rahamäärä ei ole mahdollistanut tuen maksamista. Harjoittelutuen sijaan rahat käytetään esimerkiksi vierailijaluentoihin.

”Opiskelija hyötyy enemmän tuosta rahasta monipuolisten vierailijaluentojen kautta kuin mediayrityksille maksettuina erillisinä palkkioina”, hän summaa.

Ministeriö ei näe aiheelliseksi puuttua yliopistojen käytäntöihin

SYL toivoo, että harjoittelukäytännöt ja -kriteerit yhdenmukaistettaisiin valtakunnallisesti. Heidän suosituksenansa harjoittelutukikäytäntöjen muuttamiseksi pitää sisällään sen, että jokainen opiskelija olisi oikeutettu tukeen ja että se voitaisiin myöntää, vaikka opintoihin ei kuuluisikaan pakollista harjoittelua SYL toivoo myös, että harjoittelutukien hakeminen helpottuisi keskittämällä haku yhteen ja samaan paikkaan yliopistossa, ja että tukea voisi hakea joustavasti opintojen eri vaiheissa. Opiskelijan tulisi myös saada itse valita harjoittelupaikkansa, johon tukea myönnetään.

Opetusneuvos Maarit Palonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo sähköpostitse, että yliopistot päättävät itsenäisesti harjoittelun tukemisesta. Palosen mukaan asia on yliopistojen sisäiseen päätöksentekoon liittyvä, eikä siihen puuttumista nähdä aiheelliseksi.

”Olennaista on, että yliopistoilla on halukkuus tukea harjoittelupaikkojen löytymistä opiskelijoille, ja tätä kautta tukea opintoja edistävää ja niihin soveltuvaa harjoittelua”, Palonen kertoo.

Tampereen yliopiston asiantuntijan Reeta Lehmusoksan mukaan harjoittelutuesta käydään keskustelua myös valtakunnallisesti eri yliopistojen välillä. Esimerkiksi harjoittelutuen suuruus on pyritty saamaan samalle tasolla kaikkien yliopistojen kesken, jotta erilaiset tukisummat eivät asettaisi opiskelijoita epätasa-arvoiseen asemaan.

”Opiskelijoiden yhdenvertaisuuden mahdollistaminen myös harjoittelutuen osalta on yksi tärkeä lähtökohta tukikäytäntöjen kehittämiseen.”

HARJOITTELUTUKI YLIOPISTOITTAIN

Helsingin yliopisto: 1800 e 2–3 kk

Itä-Suomen yliopisto: 1800 e vähintään 2–3 kuukauden harjoittelusta

Jyväskylän yliopisto: Kaikilla laitoksilla ei tuettua harjoittelua, tuen laajuus ja suuruus laitoksittain

Oulun yliopisto: 1600 e vähintään 2 kk harjoittelusta

Tampereen yliopisto: enintään 1800 e per harjoittelija, kaikki opiskelijat eivät oikeutettuja harjoittelutukeen

Aalto yliopisto, Aalto yliopiston kauppakorkeakoulu, Aalto yliopiston tekniikan korkeakoulu. Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu: 1800 euroa 3 kk harjoittelusta ja 1200 euroa 2 kk harjoittelusta

Hanken Svenska handelshögskolan: Kandidaatin tutkintoa suorittaville 2000 e ja maisterin tutkintoa suorittaville 1060-1770 e, annetaan vain ulkomaanharjoittelua varten

Åbo Akademi: 1300 e 3 kk harjoittelusta tai 900 e 2 kk harjoittelusta (valtiotyönantajille vastaavasti 1800 ja 1200 e)

Lähde: Yliopistojen työ- ja urapalveluverkosto Aarresaari