Etänäyttelemistä ja aikataulutettua elämää – pandemia pakotti Nätyn uudenlaiseen arkeen
Normaalitilanteessa teatterityön tutkinto-ohjelmassa on tarkka lukujärjestys, jota opiskelijat noudattavat. Kahdeksantuntisiin opiskelupäiviin liittyy niin fyysisiä harjoitteita kuin luento-opetusta. Yhdessäolo ja ryhmässä tekeminen ovat luonnollinen osa arkea, mutta koronapandemian vuoksi myös näyttelijäopiskelijat joutuivat siirtymään etäopetukseen ja sulkeutumaan koteihinsa.
Teksti: Petra Viitanen
”Olihan se iso haaste”
Aino Karlstedt
Aino Karlstedt opiskelee Nätyllä toista vuotta ja on ainejärjestönsä Näty ry:n puheenjohtaja. Hän kertoo, että osa kursseista jouduttiin siirtämään keväältä syksylle ja luento-opetuksen määrä kasvoi. Siirrettyjen kurssien tilalle tuli luentoja ja ryhmätöitä. Myös näyttelemiseen liittyviä harjoituksia opiskelijat pääsivät tekemään vain yksin omassa kodissaan.
”Oli todella erikoista, kun tekee yksin ja miettii, että miksi tekee. Se oli mielekästä hetkittäin, mutta nyt mietin, että mitä niistä opin”, Karlstedt kertoo.
Syksyn myötä opiskelijat pääsivät palaamaan keskustakampuksen Teatterimonttuun, jossa valtaosa opetuksesta järjestetään. Toiminnassa on silti yhä paljon rajoituksia. Teatterityön professori Pauliina Hulkko kertoo, että tälläkin hetkellä lähiopetuksena ovat vain sellaiset kurssit, joita ei voi etänä toteuttaa.
”Olemme tarkasti määritelleet, miten kosketukset vältetään ja tehneet suunnitelman pandemiaryhmälle.”
Rajoitusten puitteissa esimerkiksi kandivaiheen opiskelijat eivät saa olla kontaktissa maisterivaiheen opiskelijoiden kanssa ja yhteisissä tapaamisissa on muistettava maskit ja turvavälit. Kandivaiheen opiskelijat on jaettu kahteen ryhmään teatteriproduktioita varten ja ryhmien on suositeltu olevan etäällä toisistaan.
”Suositus on, ettemme näkisi edes vapaa-ajalla, mutta se toteutuu, miten toteutuu”, Aino Karlstedt sanoo.
Hän huomauttaa, että näyttelijäopiskelijat ovat tiivis ryhmä, jossa on syviä ystävyyssuhteita ja tukiverkkoja.
”Jokainen joutuu tekemään asioita oman harkintansa mukaan.”
Itsenäisyyttä ja selviämistä
Nätyllä opiskeleminen eroaa suuresti valtaosasta muista Tampereen yliopiston aloista. Opiskelijat työskentelevät ryhmänä, päivillä on tarkka aikataulu ja läsnä on oltava. Kun kaikki tekevät töitä ryhmän kanssa ja tuottavat teoksia ryhmälle, vallitsee opiskelijajoukon keskuudessa kurinalaisuus.
”Meillä on sellainen mentaliteetti, että myöhästely on no-no”, Karlstedt sanoo.
Etäopetus tuottikin uudenlaisia haasteita, kun päivittäisen lukujärjestyksen tuomat rutiinit romahtivat ja vastuu tekemisestä jäi opiskelijalle itselleen.
Karlstedt kertoo, että joutui aikatauluttamaan elämänsä kokonaan, jottei vain makaisi viittä päivää viikossa ja jättäisi asioita viimetippaan. Myös muut opiskelijat olivat toimineet samaan tyyliin.
”Minulle kevät oli enemmän opettavainen kuin järkyttävä, sillä pystyin harjoittelemaan ja oppimaan itsenäisyyttä. En kuitenkaan halua, että se on ainoa näkemys mikä tästä jää. Oli paljon huonojakin kokemuksia.”
Sekä Karlstedtin että professori Hulkon puheissa nousee esille se, että moni opiskelija koki kevään eristäytymisen ja etäopiskelun kivuliaaksi ja oireilua näytettiin avoimesti.
Opiskelijoille, jotka ovat tottuneet tekemään ja opiskelemaan ryhmässä, muutos oli kuormittava. Myös opetushenkilökunta joutui venymään miettiessään ratkaisuja muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti. Hulkko kertoo, ettei muista ajanjaksosta paljoakaan, sillä se oli raskasta henkisesti ja fyysisesti.
”Mutta me selvisimme.”