Hitaan opiskelun manifesti
Lukija lähetti Visiirille runon, jossa ruoditaan opiskelijoiden paineita. Runon voi myös kuunnella.
Tämä on hitaan opiskelun manifesti.
Ylistys, kannustus, ehdotus, vaatimus, korjausliike, vihainen viesti, vilpitön rakkaudenosoitus.
Väsyneille, uponneille, uupuneille, Sisun syövereihin eksyneille, närkästyneille, merkityksen menettäneille, Kelan painostukseen kadonneille, ystäville, opettajille, opinto-ohjaajille, kanssaopiskelijoille. Nuorille ja vanhoille, kyseenalaistajille, niille kuuluisille tulevaisuudentekijöille.
Mikä sinä olet? Mitä me olemme?
Harmaita robotteja opintopisteiden kiilto silmissä? Väsyneitä puurtajia, joiden unissa kolisevat Sisun opintojen rakenne ja tietokoneen 40 välilehteä? Luennolle sisään, luennolta ulos, opintopisteet sisään, yliopistosta ulos.
Pidä kiirettä, kiirettä, kalenteri huutaa ja huohottaa! Juokset kursseja läpi kuin juoksupyörän hätääntynyt hamsteri! Vedä itsesi piippuun, kurssille sisään ja opintopisteet ulos! Äkkiä, niin Kela hyvittää opintolainan! Mene töihin! Ole kone! Maksa opintolaina! Tuli hännän alla työelämään, ei ehdi edes elämään! Suorita lisää! Kuuntele isää, sekin hiihti kouluun kesät talvet! Hiellä, räällä ja tehokkuudella on tämä yhteiskunta rakennettu! Tehkää nyt saatana se tulevaisuus ja äkkiä tehkääkin!
Kuka välittäisi korkeakouluopiskelijasta? Eihän meistä ole uupuneita kuin yli puolet vasta.
Ota kädestä, systeemi näyttää kyllä tien. 3 vuotta kandia, 2 vuotta maisteria, 50 vuotta työelämää.
Äläkä vaan lepää.
Ole tuottava. Kapitalismille ei riitä tuttava – se haluaa sinusta rakastajan. Orjan, uranuurtajan ja puurtajan. Väsymättömän taistelijan, joka suorittaa päivisin kursseja ja iltaisin tekee pikkuista sivuduunia. Kesät se on töissä ja tammikuussa sijoittaa
terveyteensä maksamalla YTHS-maksun. Öisin se ratkaisee ilmastokriisin – nuorissa on tulevaisuus! Jos ei jaksa, niin koittakaa vaa jaksaa!
Älä suostu!
On oltava tottelematon. Yritä oppia, älä kerätä noppia. Ihmettele, odota, herkisty. Tutki, hämmästele, äimisty. Unelmoi, kokeile, hidastele, pysähdy. Ketä varten opiskelet, ja miksi? Miltä opiskelu tuntuu, ja miksi?
Onko se kiirettä, kireyttä ja painoa hartioilla, yhteen puristetut hampaat ja vatsassa painava stressi?
Onko se värinää, lämpöä ja intoa, hymyä, ihmettelyä, kevyitä olkapäitä, levänneitä päitä, uteliaita mieliä ja kysyviä kieliä?
On huomattava, että on muutettava paljon enemmän kuin oma mielentila. Jos opiskelua ohjaa tehokkuus, talous ja nopeus, ei korkeakouluista valmistu tutkivia tulevaisuuden tekijöitä vaan suorittamiseen koulutettuja tulevaisuuden väsyneitä.
Enkä vielä tiedä miten tämä kaikki tehdään. Miten taistellaan vastaan ihmisiä tuhoavaa systeemiä? Miten taistellaan systeemiä vastaan yliopistossa, joka on osa systeemiä?
Miten murretaan kilpailun, suorittamisen, tehokkuuden, arvosanojen ja opintopisteiden loukko? Miten yksilönä taistellaan kiirettä ja suorittamista vastaan ja opiskellaan hitaasti, kun yksilöä siitä rangaistaan? Miten tehdään lempeämpi maailma, jossa ehtii hengittää? En vielä tiedä miten tämä kaikki tehdään. Siksi minä olen yliopistossa.
Korkeakoulu ei ole tuotantolaitos – tai ainakaan sen ei pitäisi olla. Eikä yksilö voi yksin sitä terveemmäksi tekohengittää.
Kaikkien alojen opiskelijat,
liittykää yhteen!
Villi