Käyttö yleistyy, mutta huumepolitiikka junnaa Suomessa kahdessa ristiriitaisessa päälinjassa – Miksi tiede ei ohjaa sitä?

Jos Suomen huumepolitiikkaa lähtee hahmottamaan ylätasolta alkaen, sen voi nähdä jakautuvan kahteen päälinjaan: kokonaiskieltopolitiikkaan ja haittoja vähentävään politiikkaan. 

Kokonaiskieltopolitiikan taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että huumausaineiden käytön laittomuus pitää yllä huumeiden vastaisia asenteita. Kielteisen asenneilmapiirin ja rangaistusten pelon uskotaan voivan yhdessä vähentää huumeiden käyttöä ja tarjontaa. 

Tästä huolimatta sekä huumeiden viihde- että ongelmakäyttö yleistyvät jatkuvasti. Esimerkiksi opioidien ongelmakäyttäjien määrän arvioidaan kaksinkertaistuneen viime vuosikymmenen aikana.

Päihde- ja mielenterveystyötä tekevän A-klinikkasäätiön mukaan yleisimmin käytettyjä huumeita on kuitenkin jo niin helppo hankkia, että käytännön hyötyä rangaistavuudella ei juurikaan ole.

Kokonaiskieltopolitiikan rinnalla toinen huumausainepolitiikan pääsuuntaus on haittoja vähentävä politiikka. Suuntauksessa tunnistetaan se tosiseikka, että huumeita ostetaan, myydään ja käytetään niiden rangaistavuudesta huolimatta. Haittoja vähentävässä huumepolitiikassa pyritään pitämään huumeiden käytöstä syntyvät haitat yksilölle ja yhteiskunnalle mahdollisimman pieninä. 

Haittoja vähentävää politiikkaa ajava kansalaisyhdistys Humaania päihdepolitiikka ry on sitä mieltä, että suomalainen huumepolitiikka ei ole onnistunutta, koska kieltomentaliteetista huolimatta huumeiden käyttö ja siitä aiheutuvat ongelmat ovat lisääntyneet.

”Kahden raiteen politiikka on myöntymistä tutkitun tiedon tärkeyteen ilman, että siitä olisi tehty ensisijainen tapa hoitaa asioita”, todetaan HPP ry:stä.

Suomessa arvioidaan olevan 30 000–45 000 amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttävää ihmistä. Luku vastaa noin prosenttia koko maan työikäisestä väestöstä. 

Vuonna 2018 suomalaisille 15–69-vuotiaille tehdyn kyselyn mukaan 24 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeilleensa jotakin huumetta ainakin kerran elämässään. Kun lukuja katsotaan 25–34-vuotiaiden osalta, vastasi 45 prosenttia ainakin kokeilleensa huumausainetta.

Kaiken ikäisistä vastaajista 42 prosenttia on sitä mieltä, että kannabiksen käytöstä ei tulisi rankaista ollenkaan. Mitä alemmaksi ikäluokissa mennään, sitä sallivampaan suuntaan huumeita koskevat asenteet muuttuvat.

Asiantuntijoiden lausunnoista ja julkisesta mielipiteestä huolimatta suomalaiset päättäjät pitäytyvät valituissa asemissaan. Ylen viimevuotisen kyselyn mukaan eduskunnan selkeä enemmistö haluaa, että huumeiden käytöstä rangaistaan jatkossakin. 

Rangaistavuus leimaa käyttäjiä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa väestön terveyttä edistävän osaston johtajana toimiva Mika Salminen otti syyskuun alussa kantaa huumeiden käytön rangaistavuuteen.

”Rangaistukset eivät estä käyttöä, vaan sysäävät ihmiset vain entistä pahemmin syrjään. Virkavallan resurssit kannattaa käyttää ammattimaisten rikollisten ja myyjäorganisaatioiden pysäyttämiseen”, kirjoittaa Salminen THL:n blogissa.

Suomessa arvioidaan olevan 30 000–45 000 amfetamiinia ja opioideja ongelmallisesti käyttävää ihmistä. Luku vastaa noin prosenttia koko maan työikäisestä väestöstä. 

Vuonna 2020 Suomessa kirjattiin 23 800 huumausaineen käyttörikosta, joka oli 12,9 prosenttia enemmän kuin edellisvuotena. Huumausaineen käyttörikoksesta selviää useimmiten sakoilla. Lisäksi narahduksesta seuraa merkintä poliisiasiain tietojärjestelmään, eli niin kutsuttu H-merkintä. Jos tapaus ei mene syyttäjän ratkaistavaksi, säilyy merkintä rekisterissä viisi vuotta. Syyttäjälle menevissä tapauksissa merkintä poistuu vasta kymmenen vuoden kuluttua.

Rangaistustoimenpiteet harvemmin lisäävät hoitoon hakeutumista. Huumeongelmien vuoksi avo- tai laitoshoitoon hakeutui poliisin, oikeuslaitoksen tai vankilan hoitoonohjauksen kautta vain seitsemän prosenttia ongelmakäyttäjistä.

”Jos käytön rangaistavuus poistettaisiin ja ihmiset uskaltaisivat tulla ulos kaapista huumeiden käyttönsä suhteen, nähtäisiin että huumeita käyttävät ovatkin ihan tavallisia ihmisiä ja näin motivaatiota hoidon resurssointiin voisi löytyä ihan toisella tapaa. Sillä että lain edessä ei kohdella rikollisena, on valtava merkitys yksilölle ja hänen suhteelleen muuhun yhteiskuntaan”, todetaan Humaania päihdepolitiikkaa ry:stä. 

Huumeiden käytön rangaistavuus leimaa huumeita käyttäviä ihmisiä monin eri tavoin. Merkintä rikosrekisterissä johtaa helposti huonompaan kohteluun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, kerrotaan A-klinikalta. Lisäksi päihdekuntoutukseen hakeutuminen ja muiden terveysongelmien hoitaminen joko estyy tai viivästyy. Yhteiskunnasta syrjäytyminen syvenee käytön rangaistavuuden myötä myös siten, että rekisterimerkintä käyttörikoksesta voi haitata työ- tai opiskelupaikan saamista.

Huumekuolemat kasvussa

Suomessa kuoli huumeisiin vuonna 2020 yhteensä 258 henkilöä, josta alle 25-vuotiaita oli 76 henkilöä. Nuorten osuus yliannostuksista on noussut hälyttävästi viime vuosina. Vain vuosien 2019–2020 aikana alle 25-vuotiaiden huumekuolemat lisääntyivät 35 prosentilla. Vuonna 2020 Suomessa huumeisiin kuolleiden keski-ikä oli noin 32 vuotta. Kaiken kaikkiaan huumekuolemien määrä on lisääntynyt kymmenessä vuodessa 27 prosentilla.   

THL on julkaissut tänä vuonna toimenpidemallin, jonka avulla huumekuolemia voitaisiin ehkäistä. Malli pitää sisällään ehdotuksen erillislain säätämisestä, joka mahdollistaisi huumeiden käyttöhuoneiden kokeilun.   

Ensimmäiset huumeiden käyttöhuoneet perustettiin 1980-luvulla Sveitsissä vähentämään suonensisäisten huumeiden käytön haittoja, kuten HIV:n ja aidsin leviämistä. Nykyään huoneita on Sveitsin lisäksi seitsemässä Euroopan maassa: Hollannissa, Saksassa, Espanjassa, Tanskassa, Kreikassa, Ranskassa, Norjassa ja Luxemburgissa. Muualla maailma huoneita on otettu käyttöön ainakin Kanadassa ja Australiassa.

Huoneiden on todettu vetävän puoleensa syrjäytyneitä ja vaikeasti tavoitettavissa olevia käyttäjiä sekä vähentävän yliannostuksia ja veriteitse tarttuvien tautien määriä. Käyttöhuoneiden yhteydessä tarjotaan usein myös sosiaali- ja terveyspalveluita.  

Nuorten osuus yliannostuksista on noussut hälyttävästi viime vuosina.

Vaikka Suomessa tapahtuu nykyään paljon huumekuolemia, eroavat ne muista maista siten, että Suomessa yliannostus on yleensä seurausta buprenorfiinin ja rauhoittavien päihteiden yhteisvaikutuksesta. Muualla maailmassa kuollaan useimmiten heroiinin ja synteettisten opioidien, kuten oksikodonin ja fentanyylijohdannaisten yliannostuksiin. Suomessa suosittu buprenorfiini on alun perin tullut markkinoille korvaushoitolääkkeenä, mutta sen käyttö päihteenä on opiaattiriippuvaisten keskuudessa yleistä.

THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailannon mukaan buprenorfiini ja rauhoittavat toimivat sen verran hitaasti, että yliannostukset tapahtuisivat luultavasti vasta käyttöhuoneesta poistumisen jälkeen. THL kuitenkin muistuttaa, että huumetilanne Suomessa voi muuttua äkistikin, ja huumeiden pitkäaikaiskäytöstä johtuvat kuolemat saataisiin mahdollisesti laskemaan, kun ihmiset saisivat käyttöhuoneissa entistä aikaisemmin terveydellistä apua.   

Myös C-hepatiitin leviämistä voitaisiin käyttöhuoneiden avulla hillitä. C-hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa maksakirroosin ja maksasolusyövän. Hoitamattomana tartunta voi johtaa kuolemaan. C-hepatiitti löytyy jopa 75 prosentilla suonensisäisten huumeiden käyttäjistä. THL:n seurantutkimuksen mukaan Suomessa C-hepatiittiin sairastuneiden kuolleisuus on 8,5-kertainen valtaväestöön verrattuna.

Käyttötilakokeilua ajava kansalaisaloite sai heinäkuussa täyteen 50 000 allekirjoitusta ja etenee näin ollen eduskunnan käsittelyyn. Uutissuomalaisen tämän vuoden elokuussa teettämästä gallupista käy ilmi, että jopa 40 prosenttia suomalaisista on huumeiden käyttöhuoneiden perustamisen puolella.

C-hepatiitti löytyy jopa 75 prosentilla suonensisäisten huumeiden käyttäjistä.

Perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén kuitenkin totesi elokuussa Helsingin Sanomien haastattelussa, että kokeilun mahdollistavaa lainsäädäntöä ei luultavasti saada aikaiseksi ennen kevään eduskuntavaaleja.

Palikat järjestykseen ennen dekriminalisointia

Huumeongelmien kasvun myötä on Suomessa alettu vähitellen heräämään siihen, että vuosikymmenten ajan toteutettu huumeiden vastainen voimapolitiikka ei koskaan pysty saavuttamaan sille asetettuja tavoitteita. Käytännössä huumeiden vastainen sota hävittiin jo ennen sen alkua, ja nyt on löydettävä muita tapoja päihdehaittojen ehkäisemiseksi.

Klassisin esimerkki maailmalta on Portugali, jossa luovuttiin huumeiden käytön rangaistavuudesta jo vuonna 2001. Samalla huumeiden käyttöön puututtiin poliisin sijaan sosiaalitoimen kautta. Taustalla oli maassa tuhoa niittänyt mittava heroiiniongelma, ja politiikan suunnan käännyttyä huumekuolemat laskivat merkittävästi. Tällä hetkellä huumeet on dekriminalisoitu yli 30 maassa.

THL:n erityisasiantuntija Sanna Kailanto haluaa tuoda ilmi, että tutkimukset dekriminalisoinnin vaikutuksista voivat olla ristiriitaisia. Dekriminalisointia ei ole tehty missään maassa yksinomaan ainoana huumepoliittisena toimenpiteenä, joten suoria syy-yhteyksiä on mahdoton löytää. Maissa, joissa huumeet on dekriminalisoitu, on samalla panostettu päihdepalvelujen saatavuuteen ja ehkäisevään päihdetyöhön.  

Asiantuntijoiden mukaan eri maista saatujen kokemusten perusteella ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että dekriminalisoinnilla olisi negatiivisia kokonaisvaikutuksia.

Myös A-klinikkasäätiön asiantuntijat kertovat, että huumeiden dekriminalisoinnin vaikutusten mittaaminen on hankalaa, koska muut samanaikaisesti tapahtuneet muutokset pitää ottaa huomioon. Asiantuntijoiden mukaan eri maista saatujen kokemusten perusteella ei ole kuitenkaan syytä olettaa, että dekriminalisoinnilla olisi negatiivisia kokonaisvaikutuksia.

Sekä THL:ssä että A-klinikkasäätiössä ollaan sitä mieltä, että käytön rangaistavuudesta luopuminen pitäisi tehdä osana laajempaa remonttia, jossa hoitojärjestelmää ja palveluiden saatavuutta parannetaan.

”Huumeiden dekriminalisoinnin tarkoitus ei ole viihdekäyttäjien aseman parantaminen, vaan se, että huumeongelmien kanssa kamppailevat pääsisivät aikaisempaa varhaisemmin palvelujen piiriin. THL:n ajatus dekriminalisoinnin taustalla on, että sen pitää tähdätä vaikeimmassa asemassa olevien riippuvaisten auttamiseen”, kertoo THL:n Kailanto.  

Humaania päihdepolitiikkaa ry:ssä ollaan kuitenkin eri mieltä siitä, missä järjestyksessä asiat pitäisi tehdä. Yhdistyksen mielestä dekriminalisoinnin voi tehdä myös itsenäisenä toimenpiteenä, ja muita toimenpiteitä tarkastella myöhemmin erikseen.  

”Jos sanomme, että rangaistavuudesta ei voida luopua, ellei hoitoja ensin paranneta, se on kuin sanoisi, että on sopivaa rangaista ihmisiä huumeiden käytöstä siksi, että hoitojärjestelmä ei ole juuri nyt kunnossa.”

Kustannukset yhteiskunnalle kovia

Laajasti Suomessakin uutisoitu Global Drug Survey pani vuonna 2017 huumeita järjestykseen sen mukaan, kuinka paljon sairaalakäyntejä mikäkin aine on aiheuttanut. Tutkimuksen mukaan psilosybiiniä sisältävät sienet vaikuttivat olevan kaikista turvallisin huume, toisiksi turvallisin oli kannabis. Eniten sairaalakäyntejä puolestaan aiheutti synteettinen kannabis sekä amfetamiini. Alkoholi löytyi kolmannelta sijalta. THL:n erityisasiantuntija
Sanna Kailannon mukaan tällainen vertailu ei ole kuitenkaan hedelmällistä.    

”Jos päihteitä haluaa lähteä vertailemaan, niin täytyy ensinnäkin miettiä, mitä vertaa. Vertaako esimerkiksi niiden riippuvuutta aiheuttavaa potentiaalia, niiden terveyshaittoja vai haittoja yhteiskunnalle, koska jokaisessa yhdisteessä on omat haittansa ja haasteensa.”   

Huumeiden käyttö aiheutti yhteiskunnalle vuonna 2016 arviolta 299–370 miljoonaa euron kustannukset, selviää THL:n Huumetilanne Suomessa 2020 -raportista. Summasta 156 miljoonaa euroa meni sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin. Järjestys- ja turvallisuuskustannukset sekä oikeus- ja vankeinhoitokustannukset lohkaisivat valtion kassasta yhteensä 163 miljoonaa euroa. Samana vuonna alkoholista johtuvat haittakustannukset olivat 700 miljoonan ja miljardin euron välillä. 

Humaania päihdepolitiikkaa ry:n mukaan Suomessa pitäisi keskustella siitä, millaisia lisähaittoja huumeiden laittomuus tuo mukanaan. Kun asiaa tarkastellaan alkoholin historiasta käsin, niin Suomessa alkoholin kieltolain seurauksena käyttötavat muuttuivat. Markkinoille tulivat vahvemmat ja vaarallisemmat aineet, joiden sisällöstä ei aina ollut tietoa. Myrkytykset, väkivaltarikokset ja kuolemat lisääntyivät. Talous kärsi, kun valtiolle kuuluvia verotuloja ei saatu kerättyä ja lainvalvonnan kustannukset lisääntyivät. 

Huumeiden käyttö aiheutti yhteiskunnalle vuonna 2016 arviolta 299–370 miljoonaa euron kustannukset, selviää THL:n Huumetilanne Suomessa 2020 -raportista.

Kansanterveydellisesti sillä ei ole periaatteessa eroa, onko kyse huumeista vai alkoholista. Mitä enemmän jotakin ainetta käytetään, sitä enemmän siitä tulee haittoja. Kysymys kuuluukin, että millainen huumausaine- ja päihdepolitiikka aiheuttaa vähiten haittoja niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin. 

Humaania päihdepolitiikkaa -ry:lle dekriminalisoinnissa on kyse myös yksilönvapaudesta.

“Meillä ei ole varaa henkilökohtaisten moraalisten syiden varjolla tuomita osaa kansasta rikollisiksi ja evätä heiltä oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisesti. Yleinen moraalitaju vetoaa sen puolesta, että ihmisiä tulisi kohdella tasavertaisesti, ja että ihmisellä on oikeus tehdä itselleen niin kuin hän itse haluaa – olipa se sitten syödä tai juoda epäterveellisesti tai jotain muuta. Pohjimmiltaan dekriminalisoinnissa on kysymys ihmisoikeuksista ja ihmisarvosta.”

Yhteiskunta joutuu kuitenkin maksamaan huumeista johtuvat kustannukset, ja rahan siihen on tultava jostain. Päihde- ja mielenterveystyötä tekevän A-klinikan mukaan käytön rangaistavuudesta luopuminen antaisi ainakin mahdollisuuden kohdistaa poliisin ja sisäisen turvallisuuden voimavarat toisella tavalla.

Artikkelissa on käytetty lähteinä muun muassa seuraavia julkaisuja:

Päihdetilastollinen vuosikirja 2018: Alkoholi ja huumeet (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet: Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018 (THL, 2020), Huumetilanne Suomessa 2020 (THL), Rikos- ja pakkokeinotilasto 2020, tietoon tullut rikollisuus (Tilastokeskus, 2021)

Lisäksi juttuun on haastateltu A-klinikkasäätiön edustajina tutkimuspäällikkö Jouni Tourusta ja tutkija Teemu Kaskelaa. Humaania Päihdepolitiikkaa ry:stä haluttiin vastata kysymyksiin yhdistyksen nimissä yksilöimättä vastaajien henkilöllisyyksiä.