Kolumni: Olisinpa aikuispelin pistehai

Tammikuussa opinnot alkavat uudenvuodenlupausten puhtaaksi kiillottamalta pöydältä. Olen yli kaksi vuotta harjoitellut lukutekniikoita ja ajanhallintaa, jotta opiskelutahti pysyisi yllä ja vailla ikenien välistä tirskuvaa verenmakua. Treeni on kannattanut. Nyt minulla on enemmän vapaa-aikaa, joka kuluu sohvalla maatessa saamatta aikaan mitään järkevää.

Noheva ote opiskeluun ei nimittäin automaattisesti ulotu muiden asioiden hoitamiseen. Kun opiskelun päälle pitäisi hankkia uusi verokortti, palauttaa parit tukikuukaudet ja hakea kesäksi töitä, on monen kaverin suusta päässyt huokaus: aikuisuus on perseestä.

Aikaansaaminen tuntuu nollasummapeliltä. Jos esseet edistyvät, arjen askareet laahaavat. Tai jos hoitaa juoksevia asioita, leijonanosa opiskelutehtävistä jää seuraaville päiville. On saavutus siivota ja kokata samana päivänä. En voi käsittää tuttaviani, joilla on jo lapsia, mutta jotka siitä huolimatta ehtivät opiskella, käydä töissä ja harrastaa liikuntalajeja, eikä kotikaan näytä siivooja-Aurin videoiden kuvauspaikalta.

Koen olevani verrattain tarmokas ihminen. Olen kotonamme se, joka häätää hyönteiset, kokoaa huonekalut ja tiputtaa lumet katolta. Ongelmani on siinä, että en kerrassaan tapaa hahmottaa kaikkia asioita, jotka tulisi hoitaa jo ennen kuin ne osuvat tuulettimeen.

Omaatuntoa puristi, kun luin Eeva Jokisen kirjaa Aikuisten arki. Siinä kerrottiin käsitteestä pelin taju. Termi juontuu taidosta ennakoida toisten pelaajien liikkeitä kentällä niin hyvin, että pelaaminen näyttää sujuvan helposti ja luontevasti. Kentäksi soveltuu myös muun muassa arjen hoitaminen. Jokisen mukaan ”arki koostuu mitättömistä ja elintärkeistä ennakoinneista, tulevaisuuteen suuntautumisista.” Aikuispisteitä haaliva arjenhallintamestari osaa siis sujuvasti ennakoida vakuutusmaksut ja varata aikaa sähkösopparin kilpailuttamiseen.

Teoksessa Jokinen lohduttaa, että paremmaksi pelaajaksi oppii pelaamalla paljon. Googlesta löytyy enemmän opiskelutekniikoita kuin aikuistekniikoita, mutta toivoa on. Löysin vuoden ensimmäisenä päivänä päästäni kymmenen vanhuksenvalkoista hiusta. Tervetuloa kypsyys ja zen.