Kommentti: Matematiikan olisi syytä maistua

Visiiri selvitti yliopiston valintatapauudistuksen vaikutuksia. Yksi todistusvalinnan ilmeisiä puolia on, että matematiikka on siinä valtavassa roolissa.

Matematiikkakin on osa yleissivistystä, toistelevat puolustajat, mutta samaa perustelua voidaan käyttää oikeastaan mistä tahansa tieteenhaarasta.

Kaikkea tiedettä ei voi typistää matematiikaksi, kuten hyvin tiedetään. Ihmisen käytös tai yhteiskunnan toiminta taipuu perin huonosti matemaattisiin malleihin.

”Lukiossa kannattaa opiskella aineita, jotka kiinnostavat. On todennäköistä, että oma ala löytyy itseä kiinnostavien aineiden parista.” Nämä rauhoittavat sanat voi lukea opiskelijavalintojen uudistamishankkeen sivuilta.

Ne eivät ole täysin totta. On matemaattisesti todistettavissa oleva fakta, että lähes kaikkien yliopiston alojen ovet aukeavat paljon varmemmin, jos matematiikka sattuu kiinnostamaan yhtään.

Vuosina 2015–2019 kaikkiin Suomen yliopistoihin päässeistä 13,6 prosenttia ei kirjoittanut ollenkaan matematiikkaa. Tampereella osuus oli 10,7 prosenttia.

Tänä keväänä osuus kaikkien yliopistojen aloituspaikoista oli enää 9,4 prosenttia, Tampereella 7,3 prosenttia. Tämä lienee yksi isoimpia tilastollisia muutoksia, joita valintatapauudistuksesta on välittömästi nähtävissä. Tampereella se tarkoittaa useita kymmeniä opiskelupaikkoja, jotka rajautuvat siihen osaan paikoista, joihin voi päästä ilman matematiikkaa.

Nimittäin osalle aloista ei ole asiaa ilman matematiikan arvosanaa, vaikka suoritusvaatimusta ei mihinkään olisi kirjattu. Matematiikasta saa niin paljon valintapisteitä, että ilman sitä moni ovi pysyy kiinni.

Tehdessäni juttua todistusvalinnasta kokeilin, millaisilla arvosanoilla olisin itse päässyt lukemaan vanhaa pääainettani journalistiikkaa. Oikea pahvini ei siihen olisi riittänyt alkuunkaan, joten lähdin kiipeämään pistetaulukossa korottelemalla arvosanojani.

Kirjoitin äidinkielen, englannin, historian, yhteiskuntaopin ja ruotsin. Tarkemmin pisteytystaulukoita ja pisterajoja tutkiessani oli yllätys melkoinen. Edes suoralla rivillä laudatureita en olisi päässyt sisään. Syy oli siinä, että ”ylimääräisenä” kielenä kirjoitetusta ruotsista ei heru yhtä ainutta pistettä. Sen sijaan, jos kuvitteellista L-riviäni olisi rumennettu lyhyen matematiikan lubenturilla, olisi sisään menty niin että heilahtaa. Åh, jäklar!

Sama ilmiö toistuu läpi humanististen ja yhteiskuntatieteellisten hakukohteiden. Surkeastikin kirjoitettu matematiikka on tärkeämpää kuin yhtään englantia laajempi kielitaito.

Lue artikkeli: Viime kevään todistusvalinta käänsi keskiarvot kasvuun.