Konekäännökset tulevat – vieläkö kieliä kannattaa opiskella?
Kieli sekä yhdistää että erottaa. Parhaimmillaan se on silta uuteen maailmaan, pahimmillaan tiiliseinä. Vaikka konekäännösten aikakaudella kielimuureja voidaan murtaa uusilla tavoilla, tarvitaan ihmistä kulttuuristen merkitysten tulkitsijana yhä. Visiiri selvitti, miltä näyttää tulevaisuus, jossa käännösohjelmien käyttö lisääntyy ja kielten opiskelu vähenee.
Teksti: Vilja Vainio
Kuvitus: Pauliina Lindell
Ensimmäiset konekääntimet luotiin 50-luvulla. Aluksi ne olivat sääntöpohjaisia, eli jokainen sana ja kielioppiasia täytyi opettaa niille erikseen. 90-luvulta alkaen käytössä oli tilastollisia ohjelmia, jotka oppivat suuresta määrästä dataa, miten tuotetaan todennäköisesti parhain käännös. Nämä ohjelmistot ottivat huomioon myös käännettävän sanan ympärillä olevia sanoja. Viime vuosikymmenen puolivälistä alkaen alkoivat yleistyä neuroverkkoihin perustuvat käännösohjelmat. Ne huomioivat jo kokonaisia lauseita.
Seuraavaksi ohjelmistot oppivat tarkastelemaan konteksteina kokonaisia dokumentteja.
”Se on toiveissa ja tulossa”, konekääntämistä Tampereen yliopistossa tutkiva yliopisto-opettaja Mary Nurminen toteaa.
Konekääntymistä tarkastellaan kielipareina. Onnistumiseen vaikuttaa eniten se, kuinka paljon käännöksiä kahden kielen välillä on olemassa. Myös kielen omat ominaisuudet ja kielisukulaisuus voivat vaikuttaa käännösten laatuun. Ruotsi konekääntyy todennäköisesti paremmin englanniksi kuin suomeksi, koska ruotsi ja englanti ovat samaa germaanista kieliryhmää. Kielten erilaisuutta voi kuitenkin kompensoida datan määrällä.
”Esimerkiksi kiina ja englanti kääntyvät toisikseen suhteellisen hyvin, koska on olemassa iso tietomassa, jolla koulutetaan koneita”, Nurminen huomauttaa. Nurminen pitää konekäännösten hyvänä puolena sitä, että niiden avulla voi ymmärtää vieraskielisiä tekstejä ja esimerkiksi jutella viestejä kääntävissä chat-palveluissa ihmisille, joiden kanssa ei ole yhteistä kieltä. Laajemmin käytettynä konekäännökset voisivatkin jopa tasa-arvoistaa tieteen tekemistä.
”Jos ihmiset tottuvat siihen, että tekstejä voi lukea raakakonekäännöksinä, niin artikkeleita voisi julkaista tulevaisuudessa enemmän omalla kielellä”, Nurminen pohtii.
Kääntymätön kulttuuri
Sen sijaan esimerkiksi turvallisuuteen ja terveyteen liittyvissä asioissa konekäännöksiä tulisi Mary Nurmisen mukaan välttää. Hänestä on hälyttävää, jos esimerkiksi sairaaloissa potilaan kanssa kommunikointiin aletaan käyttää ihmistulkkien sijaan konekääntimiä.
”Vaikka kone osaisikin lukea tekstin kontekstia, niin tulkit osaavat lukea ihmistä”, Nurminen miettii.
”Ihmistulkit osaavat huomioida kulttuuriset asiat siinä, miten ihminen kertoo vaivoista ja muusta.”
Koneiden kykyjen vajavaisuus tuleekin esiin juuri siinä, etteivät ne osaa ottaa huomioon kulttuuria, vaikka se on erottamaton osa kieltä.
”Kielten opiskelu ei ole koskaan vain kielen opiskelua”, Tampereen yliopiston suomen kielen professori Johanna Vaattovaara huomauttaa, ”Se kasvattaa myös kulttuurisensitiivisyyttä, sivistystä ja ymmärrystä erilaisista toimintatavoista.”
Kulttuuriset merkitykset eivät välttämättä käännykään sanojen mukana.
”Kaikissa kielissä on aina sisäänrakennettuna omanlainen maailmankuva”, Vaattovaara kiteyttää.
Kulttuurin heijastumia
Toisaalta kulttuuri saattaa heijastua käännöksistä myös odottamattomilla tavoilla. Esimerkki tästä on hiljattain sosiaalisessa mediassa kiertänyt Google-kääntäjästä otettu kuva ammatteihin liittyvistä stereotyyppisistä käännöksistä.
”Kääntäjäohjelmien tekijät ovat olleet tietoisia tästä ongelmasta jo muutaman vuoden”, Mary Nurminen toteaa.
Hän kertoo, että yhtenä ratkaisuna on ollut lisätä käännöksen oheen huomautus ”Käännökset ovat sukupuolikohtaisia” ja ”Lue lisää”-painike, josta pääsee tutustumaan tarkemmin käännöksen taustaan. Lauseille annetaan myös useampia käännösvaihtoehtoja, esimerkiksi sekä she että he -pronominit, lauseen ”Hän on sairaanhoitaja” englanninnokseen.
”Sukupuolineutraalia versiota tässä ei kuitenkaan ole, vaikka voisi olla vielä ’They are a nurse’”, Nurminen huomauttaa tarkastellessaan käännöstä näytöltään. Hänen mukaansa tällä tavoin kierretään ongelma, johon ei ole helppoa ratkaisua.
”Käännökset pohjautuvat dataan, joten jos halutaan muuttaa käännöksiä, pitäisi muuttaa dataa ja yhteiskuntaa, jossa se on tuotettu.”
Virheettömyydestä ymmärrettävyyteen
Yhteiskunnan ilmapiiri vaikuttaa kielenkäyttöön muillakin tavoin. Sekä Johanna Vaattovaara että WordDiven kieliasiantuntija Essi Pohto ovat sitä mieltä, että Suomessa on vallalla kummallinen kielitaitoon ja vieraiden kielten käyttöön liittyvä häpeä.
”Pitäisi vain olla rohkea. Olen monesti kuullut ulkomailla, että suomalaisista sanotaan, että he osaavat kieltä täydellisesti, vaikka itse väittävätkin, etteivät osaa mitään”, Pohto nauraa.
Korkeakoulujen kielten opetuksessa tällaisesta ajattelutavasta yritetään päästä eroon. Virheettömyyden sijaan pyritään ymmärrettävyyteen.
”Ei kannata ajatella, että kielistä on hyötyä vain, jos niitä osaa ihan sairaan hyvin. Tiedetään, että esimerkiksi työelämän neuvottelutilanteissa auttavastakin kielitaidosta voi olla merkittävää hyötyä”, Vaattovaraa toteaa.
Painopisteenä tulisikin olla oikean elämän tilanteista selviäminen.
”Ei välttämättä ole niin fataalia tekeekö jonkin kielioppivirheen, koska voi olla, että sinut edelleen ymmärretään”, Essi Pohto huomauttaa.
”Sehän on kuitenkin pääpointti kommunikaatiossa.”
Opiskelu romahtanut lukiossa
Kielitaitohäpeästä huolimatta soluttautuvat englannin kielen ilmaisut samaan aikaan yhä enemmän osaksi suomen kieltä. Aihetta tutkinut Johanna Vaattovaara ei näe ilmiötä uhkana, sillä suomea käytetään edelleen kaikilla elämän osa-alueilla.
”Huomattavasti suurempi uhka on se ajattelutapa, että englanti riittää, eikä muita vieraita kieliä tarvita”, Vaattovaara toteaa. Huoli on ajankohtainen, sillä lukioissa vapaaehtoisten kielten opiskelijamäärä on romahtanut. Kuitenkaan ainakaan aikuisten osalta ei WordDivella ole näkyvissä opiskeluinnon laantumista.
”Luulen, että joitain harmittaa, ettei ole lukiossa jatkanut jotain kieltä ja he haluavat sitten yliopiston kielikeskuksen tai jonkin tällaisen palvelun kautta jatkaa”, Pohto miettii.
Kielten opiskelu lukiossa ei välttämättä motivoikaan käytännön syistä, sillä korkeakoulujen todistusvalinnoissa matemaattisilla aineilla kerätään parhaat pisteet.
”Näkisin, että siinä on tehty vähän lyhytnäköisiä päätöksiä. Edes kieliin hakiessa ei ole mitään kovin erityistä etua siitä, että on opiskellut kieliä”, Tampereen yliopiston kielten tutkinto-ohjelman johtajana toimiva Vaattovaara miettii.
”Tätä täytyisi muuttaa, koska opetus- ja kulttuuriministeriön tekemien selvitysten perusteella kielivarantoa tulisi Suomessa laajentaa. Sitä ei kokonaan maahanmuutto ratkaise.”
Korvaako kone ihmisen?
Vaikka kääntäjäohjelmia käytetään yhä enemmän, ei Mary Nurminen usko, että ne tulevat muuttamaan ihmisten käyttämää kieltä. Kieli kun on jo nyt erilaista eri yhteyksissä.
”Ihmiset ovat tottuneita näkemään kirjoitettuna esimerkiksi PowerPoint-esityksiä tai ranskalaisia viivoja, joissa ei noudateta kielioppia” Nurminen huomauttaa.
”Samalla lailla, vaikka ihmiset näkisivät ja tulevaisuudessa kuulisivat jotain konekäännöskieltä, he eivät välttämättä alkaisi puhua sitä.”
Tällä hetkellä koneilla käännetään pääasiassa tekstejä, joita ei edes tulisi ihmiselle käännettäväksi. Kone ei siis yleensä korvaa ihmistä, vaan tiedonpuutteen.
Entä voiko kone joskus syrjäyttää ihmisen käännöstyössä kokonaan? Nurmiselta vastaus tulee empimättä:
”Sitä päivää ei tule.”