Konenäkö tehostaa jätteenpolttoa – Dippa syntyi asettamalla päiväkohtaiset tavoitteet

Jesse Salmen diplomityön aihe, – konenäköön pohjautuvan ohjelmallisen anturin kehittäminen jätettä polttavalle arinakattilalle, – tuli Valmetilta, jossa Salmi aloitti kesätyöt vuonna 2020.

Konenäön parissa työskentely oli Salmelle uutta, mutta opinnoissa aihe oli tullut tutuksi sivuaineen muodossa.

“Konenäkö on tällä hetkellä haluttua teknologiaa, ja sen sovelluskohteet tulevat kasvamaan paljon tulevaisuudessa”, Salmi sanoo.

Todellinen uurastus diplomityön parissa alkoi tämän vuoden tammikuussa. Salmi pääsi tekemään sitä työsuhteessa Valmetilla ja sai suurimman osan työajastaan pyhitettyä diplomityölle.

“Pidin kesällä kuukauden kesälomankin. Työn tekeminen kesti noin 7–8 kuukautta. Hyvä, ettei se jäänyt roikkumaan pidemmäksi aikaa.”

Diplomityön valmistuttua palkkatyöt Valmetilla jatkuivat. Diplomityössään Salmi kehitti pilottiversion, jonka parissa hän nyt tekee jatkokehitystyötä.

“Syksyllä sitä on tuotteistettu enemmän käyttöön.”

Diplomityön empiirisen tutkimuksen päätavoitteena oli kehittää ohjelmallinen anturi liekin alueen ja sijainnin havaitsemiseksi sekä selvittää, kuinka konenäköä voitaisiin hyödyntää kattavammin polton diagnosoinnissa arinakattilaympäristössä. Empiirinen osio sisälsi myös operaattorihaastatteluja.

“Kuvasimme Valmetin kameroilla noin viikon ajan videokuvaa Tammervoiman jätteenpolttolaitokselta. Sen pohjalta luotiin sovellus, joka tunnistaa paloalueen ja liekkirintaman sijainnin arinakattilassa. Se mahdollistaa polton optimoinnin.”

Haastavinta prosessissa oli Salmen mukaan itsensä motivoiminen kirjoittamaan sekä ajankäytön priorisointi. Hän kokeili erilaisia menetelmiä, kuten pomodoro-tekniikkaa rytmittämään työntekoa.

 “Tämä oli periaatteessa yhden henkilön kuusi kuukautta kestävä projekti. Tein exceliin päiväkohtaiset tavoitteet siitä, kuinka paljon pitäisi minäkin päivänä kirjoittaa ja milloin esimerkiksi teoriaosan olisi oltava valmis.”

Aihe ja oman osaamisen syventäminen työssä innostivat, – kuten myös se, että firmalla oli selkeä tarve työlle, ja sen tulokset tulivat käyttöön.

“Kyseessä oli myös ihan uusi tutkimus, sillä tätä aihetta ei ole kukaan tutkinut aiemmin”, Salmi kertoo.

Salmen mukaan diplomityö oli “aika raskas prosessi”.

“Työ oli vahvasti mielessä koko ajan ja tuntui hyvältä, kun työn sai palautettua.”

DIPPA

OTSIKKO: “Developing computer vision-based soft sensor for municipal solid waste burning grate boiler – A practical application for flame front and area detection.”
MITTA: 145 sivua.
ALA: Automaatiotekniikan diplomi-insinöörin tutkinto-ohjelma.
KAUAN KESTI?: Työmäärällisesti noin 7,5 kuukautta.
JÄIKÖ TRAUMOJA?: ”Ei jäänyt. Työ oli hyvä konkreettinen loppu opinnoille.”