Korona vaaransi lopputyön – ”Keskeneräisyyden hyväksyminen oli hankalaa”
Teksti: Eero Jauhiainen
Kuvat: Onni Kalin
Kevään koronakriisi osui Riina Ulkuniemen diplomityön kannalta huonompaan mahdolliseen aikaan. Puolijohdelaserien valmistusprosessivaiheen optimointia ja tasalaatuisuuden parantamista käsittelevän lopputyön valmistuminen meinasi viivästyä, kun yliopistolle ei enää päässyt.
”Ohjaajien kanssa keskusteltiin, että enkö valmistu ajoissa. Aluksi hirvitti, koska aikataulullisesti motivaationa olivat lainahyvitykset.”
Diplomityön ohjaajat kuitenkin kannustivat, koska tilanteelle ei mahtanut mitään. Olosuhteiden takia ei kuitenkaan päästy tekemään ihan kaikkea, mitä oli suunniteltu.
Ulkuniemi toteutti diplomityönsä yhteistyössä työnantajansa laservalmistaja Modulightin kanssa. Sen myötä kaikkia osapuolia palveleva aihe löytyi helposti.
Yhteistyö Modulightin kanssa toimi hyvin ja tutkimustyön tekemistä helpotti yliopiston diplomityön ohjaaja sekä yrityksen sisäinen ohjaaja. Aineistona toimivat Ulkuniemen omat tutkimukset ja niistä tehdyt tilastolliset analyysit.
Vaikeinta työssä oli alkuun pääseminen ja viimeistely.
”Sitä alkaa hinkkaamaan ja lopulta tuntuu, ettei se tule koskaan valmiiksi.”
Ulkuniemen tavoitteena oli kirjoittaa vähintään sivu päivässä, mutta työtahti vaihteli suuresti. Lopulta työ kuitenkin valmistui jopa etuajassa.
Projekti opetti Ulkuniemeä olemaan armollinen itselle, koska aina ei välttämättä pääse omiin tavoitteisiin. Oli vaikea tyytyä siihen, että poikkeusolojen takia tutkimusta ei voinut viimeistellä niin hyvin kuin olisi toivonut.
”Keskeneräisyyden hyväksyminen oli hankalaa. Jossain vaiheessa piti vain päättää, että nyt se on valmis.”
DIPPA
OTSIKKO: Kiekkotason ICP-RIE etsauksen tasalaatuisuus ja toistettavuus puolijohdelasereille
MITAT: 59 sivua
KAUAN KESTI? 4-5 kuukautta
JÄIKÖ TRAUMOJA? Jos aukaisee sen kansiin painetun työn, niin tuntuu, että haluaa laittaa sen takaisin kiinni. On se vielä vähän liian lähellä.
Lue täältä, miltä tuntuu kirjoittaa 365-sivuinen gradu.