Lopputyön sankarit: Writer’s block ja liika nysvääminen – apua dipan ja gradun ongelmiin
Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.
Teksti: Sakri Pölönen
Kuvat: Sankareiden kotialbumit
JOONAS YLI-HUHTALA: Ohjaajien neuvot auttoivat writer’s blockiin
”Pallottelimme diplomityön aihetta yhdessä sen rahoittaneen rakennusyhtiö YIT:n kanssa, kunnes muotoutui sellainen dippa-aihe, joka tuntui järkevältä.
Kun aihe oli selvillä, ryhdyin aluksi miettimään dipan rakennetta ja sitten keräämään lähdemateriaalia. Tein myös haastatteluita YIT:llä erilaisissa hankkeissa olleiden ihmisten kanssa.
Diplomityöni käsittelee sitä, miten rakennusurakoitsijan kannattaa toimia hankkeiden eri osapuolien kanssa ja hallita niitä. Suunnittelu on tärkeää jo varhaisessa vaiheessa, samoin erilaisten ongelmakohtien arvioiminen. Osapuolet täytyy tunnistaa ja luokitella sen mukaan, miten vaikuttavia ne ovat hankkeen kannalta.
Tutkimushaastatteluiden koordinoimisessa oli omat haasteensa. Vaikein työvaihe oli kuitenkin kirjallisuuskatsauksen tekeminen, joka alkoi jossain vaiheessa vain junnata paikallaan. Koin writer’s blockin enkä saanut kirjoitettua mitään. Onneksi ohjaajilta löytyi käytännönläheistä apua ja pääsin lopulta työssä eteenpäin.
Kirjoitushommia tein enimmäkseen kirjastossa tai tietokoneluokassa, koska niissä pystyi keskittymään parhaiten. Usein menimme myös ystävieni kanssa esimerkiksi kahvilaan tekemään töitä. Työn loppuun vetäminen tapahtui parin kuukauden rutistuksessa, kun kirjoitin kotona töiden jälkeen.
Dippaprosessi oli hyvä kohta opetella itse itsensä johtamista. Pidin myös siitä, että sain kunnolla syventyä kiinnostaviin asioihin.
Itse valmistuminen tuntui siltä, kuin olisi saanut pianon pois harteiltaan. Se taakan keventyminen oli hieno tunne.”
DIPPA:
Otsikko: Rakennushankkeen osapuolten sitouttaminen urakoitsijan näkökulmasta
Ala: Rakennustekniikka
Mitta: 55 sivua
Kauan kesti? 1,5 vuotta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? ”Viisi, koska työn loppurutistus laittoi todella koville.”
ANU SALMINEN: Vähemmän nysväämistä, enemmän tekemistä
”Kuulin jo kandivaiheessa älykkäästä sopeutumisesta, samoin gradussani keskeisellä käsitteestä supistuva kaupunki (shrinking city). Aiheesta on melko vähän suomenkielistä teoriakirjallisuutta, joten se tuntui kiinnostavalta graduaiheelta.
Se, miten kunnat sopeutuvat pieneneviin väkilukuihin ja asukkaiden ikääntymiseen on todella ajankohtainen kysymys. Kuntien voi kuitenkin olla haastavaa myöntää, että väkiluku vähenee; sitä saatetaan pitää luovuttamisena. Älykäs sopeutuminen tarkoittaa muutoksen hyväksymistä ja uusien toimintamallien kehittämistä.
Haastattelin graduuni kunnanjohtajia, jotka kertoivat käytännön ajatuksia väestön vähentymisestä ja ikääntymisestä. Haastatteluiden tekeminen oli työn mieluisin vaihe, enkä pitänyt sitä mitenkään stressaavana. Olin valmistautunut kunnanjohtajien haastatteluihin hyvillä kysymyksillä.
Vielä graduseminaarissa näytti siltä, että valmistuisin ajoissa. Tahti alkoi kuitenkin hidastua, kun tuli varsinaisen kirjoittamisen aika. Sain lisäksi seminaarisyksynä kokoaikaisen työpaikan, ja minulla on perhettäkin, joten lopulta gradun tekemiseen meni yhteensä kaksi vuotta.
Kun sain gradun vihdoin palautettua, olo tuntui ensin aika tyhjältä: ”Tässäkö tämä oli?” Jos voisin tehdä kaiken uusiksi, niin nysväisin vähemmän ja tekisin vain.
Oman työni kannalta graduaihe oli hyvä valinta, koska siinä sai lisäymmärrystä suomalaisten kuntien nykytilaan ja tulevaisuuteen. Samalla kävi selväksi, että myös kasvukuntien täytyy tehdä älykkäitä ratkaisuja siinä missä supistuvienkin kuntien.”
GRADU
Otsikko: Kuntien älykäs sopeutuminen: kunnanjohtajien näkemyksiä älykkään sopeutumisen mahdollisuuksista
Ala: Hallintotieteet
Mitta: 68 sivua
Kauan kesti? ”Yhteensä kaksi vuotta”
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? ”Sanotaan kaksi tai kolme, koska annoin itselleni niin paljon siimaa.”