Turvallista ydinjätettä ja epätavallinen diplomityö
Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.
Teksti ja kuvat: Iikka Sorvali
”Välillä mietin, voinko kyseenalaistaa asioita yhteiskuntatieteilijänä” – luonnontieteellisen aiheen tutkiminen gradussa aiheutti huijarisyndroomaa
Sonja Lampinen: “Tein graduni osana WasteMatters -tutkimushanketta, jossa olen töissä tutkimusapulaisena. Kiinnostuin ydinjätteen sijoittamisesta, kun pallottelin ideoita ohjaajani kanssa. Halusin selvittää, miten voidaan varmuudella sanoa, että ydinjätettä on turvallista säilöä satojatuhansia vuosia.
Tutkimusaineistoni oli asiakirja, jossa esitetään pääkohdat Onkalo -hankkeen ydinjätteen säilömisen turvallisuudesta. Valitsin aineistoon sopivia teorioita, jotka lähestyivät epävarmuuksien hallintaa sekä säilömisen ja vuotamisen käsitteitä yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Ne sopivat graduun, koska radionuklidien säilöminen on keskeinen osa Onkalo -hanketta.
Gradussa ei tarvitse eikä voi näyttää kaikkea mitä osaa.
Molemmat ohjaajani olivat aiheen asiantuntijoita, joten sain tosi hyvää ohjausta. Kirjoitusprosessin loppu oli aikamoinen puristus. Tekemistä helpotti se, että olin asettanut itselleni selkeän dediksen.
Vaikeutena minulla oli yleinen huijarisyndrooma. Välillä mietin, voinko kyseenalaistaa asioita yhteiskuntatieteilijänä, koska ydinjäteasiat on kehystetty niin luonnontieteellis-tekniseksi asiaksi. Säännöllisen palautteen saaminen auttoi. Menin seminaareihin epävarmana omasta tekemisestä, mutta palaute auttoi aina. Se oli sellaista aaltoliikettä.
Paras ohjaajiltani saamani neuvo oli, että gradussa ei tarvitse eikä voi näyttää kaikkea mitä osaa. Tuntui että vaikka tämä menisikin huonosti, niin se ei määritä minua ihmisestä.
Olen saanut työstä hyvää palautetta. Sain myös signaalia, että tämä voisi olla aihe, mistä voisi jatkaa väitöskirjaan. Se oli valtava onnistumisen kokemus. Olen haaveillut tutkijuudesta, mutta ei ole ollut mitenkään päivänselvää, että uskaltaisin lähteä siihen.”
GRADU
Otsikko: Onkalon turvallisuus: Ydinjätteen hallittavuuden rakentaminen Onkalon turvallisuusperustelussa
Ala: Sosiologia
Mitta: 76 sivua
Kauan kesti? “Yhteensä vuosi ideointiin ja kirjoittamiseen.”
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? ”3. Tekstin tuottaminen oli nopeaa, mutta editoiminen ja ajatusten yhteen parsiminen oli työlästä.”
Diplomityönkin voi tehdä kvalitatiivisena – ”Kukaan ei oikein osannut sanoa, miten kannattaa lähteä tekemään”
Emma Väre: “Idea dippaani tuli VTT:lta. Hain dippatyöpaikkaa, kun tekniikan alalla
lopputyöt tehdään yleensä toimeksiantona. Aloitin ympäristötekniikalla ja aloin jo kandivaiheessa suuntautua materiaalitekniikan puolelle, koska minua alkoi kiinnostamaan kierrätyspuoli, eikä sitä opetettu ympillä. Kandini oli samanlaisesta aiheesta ja se oli varmasti myös osasyynä siihen, että sain tuon paikan.
Kvalitatiiviset diplomityöt ovat tekniikan alalla aika harvinaisia, joten kukaan ei oikein osannut sanoa, miten sitä kannattaa lähteä tekemään. Siinä oli aluksi vähän hakemista.
Aineiston keräämisessä minua helpotti se, että monet haastateltavat kuuluivat samaan EU-hankkeeseen, johon tämä työ tuli. Koska he olivat valmiiksi hankkeessa mukana, he olivat melkein velvoitettuja osallistumaan haastatteluihin. Silti kaikki eivät suostuneet tai heillä ei riittänyt aika.
Olin ehkä liiankin kiltti siinä ihmisten ajan huomioimisessa. Jos olisin tehnyt haastatteluja jämäkämmin alusta asti, olisin voinut saada ne aikaisemmin valmiiksi.
Ohjaajan neuvo minulle oli, että muista hengittää.
Minulla oli aikaa viisi ja puoli kuukautta, kun aloitin työn tammikuussa, joten keskittyminen täytyi pitää aiheessa. Olen ylpeä siitä, että se onnistui noinkin hyvin. Koska työpaikka oli uusi, piti muutenkin ottaa hommat haltuun alussa.
Dippatyöni ohjaajan neuvo minulle oli, että muista hengittää. On myös tärkeää olla armollinen itselleen. Se on vain lopputyö, ja sen aikana saa oppia ja epäonnistua.
Työ oli aika tasaista suorittamista. Huippuhetki oli se, kun ohjaajat sanoivat, että tämä on valmis ja siitä tulee nelonen.”
DIPPA
Otsikko: Barriers to the Circularity of Single-Use Plastic Food Packaging in the European Union
Ala: Materiaalitekniikka
Mitta: 84 sivua
Kauan kesti? ”Kuusi kuukautta.”
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? “Kyllä se 4 oli. Ei päässyt kauheasti läpsyttelemään.”