Salailua, suhmurointia, huutamista, uhkailua – Opiskelijaedustajat kertovat konsistorin hämmentävästä työskentelystä

Nykyisen Tampereen yliopiston hallinnosta ja johtamisjärjestelmästä on uutisoitu koko sen olemassaolon ajan melko säännöllisesti. Sävy on harvoin ollut kovin mairitteleva. Kuluvan vuoden aikana tapetilla on ollut muun muassa se, kuka yliopistossa käyttää valtaa ja millaisia jakolinjoja yliopiston sisältä löytyy.

Lisää kierroksia keskusteluihin ovat tuoneet yliopiston tilasäästötoimet ja tukipalvelujen yt-neuvottelut, ja erityisesti niiden valmisteluun liittyvät epämääräisyydet.

Yksi keskustelujen polttopiste on ollut konsistori. Se on yliopiston päätöksenteon elin, joka pitää yliopistossa korkeinta akateemista valtaa. Se koostuu professoreista, opetus-, tutkimus- ja muusta henkilökunnasta.

Ensimmäisen konsistorin jäsenten kausi päättyy vuoden 2021 loppuessa. Konsistorivaali järjestettiin marraskuun lopulla. Nyt tehtävänsä jättävät konsistorin jäsenet ovat hoitaneet tehtäviään vuodesta 2018 asti, eli jo ennen yliopistojen yhdistymistä.

Professorien ja henkilökunnan lisäksi konsistorissa mukana on kerrallaan viisi opiskelijajäsentä. Muista konsistorin jäsenistä poiketen heidän kautensa kestää kaksi vuotta.

Yliopiston myllerryksistä uutisoidessa opiskelijaedustajilta ei ole mediassa juuri näkemyksiä kyselty.

Koska enemmistö konsistorin kokoonpanosta on vaalien myötä vaihtumassa, on aika korkata matopurkki. Millaista konsistorissa työskentely on ollut opiskelijaedustajien näkövinkkelistä, ja miten asiat ihan oikeasti ovat?

Ehkä laillinen elin

Palataan uuden yliopiston alkua edeltäneeseen aikaan. Nykyinen konsistori aloitti toimintansa vuoden 2018 huhtikuussa. Tuolloin yliopistossa valtaa piti ja yhdistymistä valmisteli niin sanottu siirtymäkauden hallitus, joka koostui yliopistosäätiön perustajien edustajista.

Siirtymäkauden hallitukseen ei kuulunut ylipistoyhteisön edustajia ja varsinaisen hallituksen valinta oli vielä edessä.

Siirtymäkauden hallituksen valintaan liittyi epäselvyyksiä. Ensimmäisen konsistorin opiskelijaedustajat kertovat, että hallituksen laillinen asema herätti kysymyksiä ja se myös pyrki käyttämään valtaa toimivaltuuksiensa äärirajoilla. Siirtymäkauden hallitus valmisteli yliopiston johtosääntöä hyvin omapäisesti ja helmikuussa 2018 vanhan Tampereen yliopiston väki järjesti ulosmarssin.

Siirtymäkauden hallituksen vallankäyttö kohdistui myös yliopiston varsinaisen hallituksen valintaan, jonka oli määrä olla konsistorin ensimmäisen toimintavuoden isoimpia asioita. Toukokuussa 2018 konsistorin oli tarkoitus aloittaa toimet varsinaisen hallituksen valitsemiseksi. Yliopiston lakimies kuitenkin ilmoitti, että siirtymäkauden hallituksen toimikaudesta on olemassa kassakaappisopimus, jonka vuoksi konsistori ei voi valita uutta hallitusta. Tilanteeseen liittyi rikosoikeudellisella vastuulla uhkailua. Lopulta konsistori totesi lähes yksimielisesti, että minkäänlaisella salaisella sopimuksella ei voi olla painoarvoa hallituksen valinnassa.

Myös konsistorin oma laillinen asema oli sekava.

”Aloitimme tilanteessa, jossa yliopisto rakentui ja ei ollut toimivaa johtoa. Kaiken kaikkiaan tilanne oli sekavaa settiä, koska pohdimme, olemmeko edes laillisessa vai laittomassa tilassa”, kertoo ensimmäisiin opiskelijaedustajiin kuulunut Tiina Mikkonen.

Ensimmäinen konsistori koottiin siten, että mukana oli yhtä monta professorien ja henkilökunnan edustajaa kummastakin yliopistosta.

Lisäksi konsistorin puheenjohtajana toimi siirtymäkauden hallitukselle myötämielinen dekaani Antti Lönnqvist.

Vanhan Tampereen yliopiston konsistoriedustajat tekivät hallinto-oikeuteen ja myös korkeimpaan hallinto-oikeuteen valituksen siitä, että konsistorin äänivaltaisena puheenjohtajana toimii henkilö, joka ei ole konsistorin jäsen. Valitukset torpattiin yliopistojen autonomiaan vedoten.

Lönnqvistin asema oli merkittävä, sillä tasatilanteeseen päättyneissä äänestyksissä konsistorin puheenjohtajan ääni ratkaisi äänestyksen. Opiskelijaedustajien mukaan juuri nämä tasaäänestykset leimasivat alkuvaiheen konsistorityöskentelyä ja valta-asetelmaa on kuvailtu muun muassa ”absurdiksi”.

Suomeksi kyseessä oli pattitilanne, joka on leimannut konsistorin koko toimikautta näihin päiviin asti.

Hannulan rintama

Taustaa varten täytyy piipahtaa hakemaan vielä kauempaa menneisyydestä. Yliopistojen yhdistyessä uudeksi säätiöyliopistoksi oli vanha Tampereen yliopisto (tekstissä myös lyhenteenä Uta) hallintomuodoltaan julkisoikeudellinen, niin sanotusti ”tavallinen” yliopisto, TTY puolestaan valmiiksi jo säätiöyliopisto.

TTY:n hallintomallissa yliopistosäätiötä johti hallitus, johon ei kuulunut yliopiston edustajia. Konsistori puolestaan toimi siten, että sen puheenjohtajana oli rehtori. Malli oli TTY:ssa yleisesti toimivana pidetty ja esimerkiksi ylioppilaskunnan kannattama. TTY:n johdossa oli halu saada malli myös uuteen yliopistoon.

”TTY:n rehtori Mika Hannula aloitti usein kokoukset puhumalla siitä, kuinka Utan väki koettaa luikerrella irti säätiömallista ja ’yhteisestä sopimuksesta'”, kertoo sekä TTY:n että uuden Tampereen yliopiston konsistorissa istunut Juha Köykkä.

”Yhteisellä sopimuksella” viitattiin yliopiston perustamisasiakirjaan, jonka TTY:lla tulkittiin tarkoittavan sitä, että uusi säätiöyliopisto perustetaan toimimaan samanlaisella pohjalla kuin jo olemassa olleet säätiöyliopistot, eli Aalto-yliopisto ja TTY. Näitä yhdistää strateginen johtamisjärjestelmä, jossa yliopiston hallitukseen kuuluu vain yliopiston ulkopuolisia toimijoita ja esimerkiksi hallituksen nimityspäätökset konsistorille valmistelee erillinen toimielin, eli nimityskomitea.

”Kaikki konsistorin jäsenet eivät suinkaan nähneet asioita samalla tavalla kuin Hannula, mutta keskustelua oli vaikea viedä vastakkaiseen suuntaan. Tähän vaikutti myös Hervannan kampuksen konsensushakuisempi kulttuuri, jossa konflikteja vältettiin”, Köykkä jatkaa.

Siirtymäkauden hallitus ei toiveista huolimatta päätynyt estämään yliopiston sisäisten jäsenten pääsyä yliopiston hallitukseen. Tämä olisi vaatinut, että nimityskomitean puheenjohtajuus olisi annettu yliopiston perustajatahoille, mutta nyt se annettiin yhteisön jäsenille.

Hannulan kanssa samanmieliset halusivat estää sisäisten jäsenten läpimenon muilla keinoin.

Pelkona oli, että yliopistoyhteisön sisältä valitut jäsenet harrastaisivat hallituksessa väistämättä kotiinpäin vetämistä ja oman tieteenalansa suosimista, eivätkä kykenisi toimimaan aidosti yliopiston parhaan nimissä.

Niinpä uuden yliopiston konsistoria muodostettaessa Hervannan puolelta konsistoriin hakeutui erityisesti TTY:n hallinnossa aktiivisesti toimineita edustajia, jotka pyrkivät säilyttämään TTY:n mallia noudattavan johtamisjärjestelmän.

Jälkiviisaana tämän voi katsoa onnistuneen, sillä TTY:n henkilökunnan kiinnostus hallintotehtäviä kohtaan oli perinteisesti ollut melko laimeaa. Konsistorivaalissa läpimenoon riitti vaatimatonkin äänisaalis.

Proffien huutokonsertti

Vastavuoroisesti Utan puolelta uuden konsistorin jäsenillä oli vakaa halu saada yhteisön edustajia läpi hallitukseen. Keskustakampuksella yliopiston hallinto oli perustunut yliopistodemokratialle eli sille, että ylin valta yliopistoa koskevissa asioissa on yhteisöllä. Ylhäältä johdettua linjaorganisaatiomallia vastustettiin henkeen ja vereen.

Näkemyserojen yhteentörmäys oli väkevä ja taustalla kuumotti aikapaine, sillä konsistorin perustamisesta uuden yliopiston avajaisiin oli vain yhdeksän kuukautta aikaa. Konsistorille periytyi läjäpäin päätettävää.

”Kaikki yhdistymisvaiheessa myöhemmälle ajalle lykätyt vaikeat päätökset ja kiistanalaiset kysymykset tulivat lopulta kuitenkin konsistorin pöydälle, ja sieltä niitä ei voinut enää minnekään muualle siirtää.

Monet yliopiston perustamisen kannalta aivan olennaisista asioista tuotiin päätettäväksi kiireellä valmisteltuina”, kertoo konsistorissa opiskelijajäsenenä toiminut Janne Kajander.

Syvät jakolinjat ja isot päätettävät asiat näkyivät konsistorin työssä selvästi.

”Konsistorin ilmapiiri oli erityisesti vuonna 2018 aivan karsea. Osa konsistorilaisista suhtautui yliopiston johtoon puolijumalina, osa taas itse saatanoina”, toteaa opiskelijajäsenenä toiminut Ilona Taubert.

”Jokainen kokous oli koetus, koska luvassa oli vääntöä ja kaikesta tästä tuli ahdistusta. Johtamisjärjestelmään liittyvät asiat saivat paljon huomiota, koska kukaan muu ei ollut linjannut niistä ennen meitä. Konsistorin piti ratkaista monia asioista, joita olisi voitu pohtia ja sopia yhteisesti jo aiemmin”, jatkaa Tiina Mikkonen.

Välillä tilanteet kiristyivät äärimmilleen.

”Kokouksissa huudettiin puheenvuorojen päälle ja vastapuolta saatettiin silmät kirkkaina syyttää valehtelijaksi. Voi kuulostaa erikoiselta, että akateemista päätösvaltaa käyttävässä toimielimessä professorit huutavat toistensa kanssa kilpaa, mutta erikoista aikaa se olikin”, kertoo Juha Köykkä.

Tulehtunut ilmapiiri johtui ajoittain vainoharhaiset mittasuhteet saavuttaneesta pelosta, että toinen yliopisto yrittää ujuttaa uuteen yliopistoon omia pyrkimyksiään ja pelata etua omille tieteenaloilleen. Esimerkiksi hallitusvalinnan yhteydessä Utan edustajien keskuudessa liikkui väärinkäsitys, että TTY:n edustajat aikoisivat ehdottaa siirtymäkauden hallitusta sellaisenaan uudeksi hallitukseksi. Todellisuudessa myös TTY:n piirissä oltiin hyvin tyytymättömiä siirtymäkauden hallituksen toimintaan. Kommunikaatiota osapuolten välillä ei ollut.

”Siirtymäkauden hallituksen mielivaltainen toiminta ja niukka tiedotuspolitiikka ruokki eri kampusten epäluottamusta sekä hankkeeseen että toisiinsa, ja avasi oven kaikenlaisille salaliittoteorioille. Konsistorissa vallitsi sairaalloisen epäluulon ilmapiiri”, Köykkä toteaa.

Oman osansa opiskelijaedustajilta saa myös opetus- ja kulttuuriministeriö.

”Selvää oli, että molempien yliopistojen johdoilla oli täysin eriävät näkemykset siitä, minkälainen uudesta yliopistosta pitäisi tulla hallinnollisesti, mutta tämä hyväksyttiin vasta kun oli liian myöhäistä, jonka jälkeen ministeriö käytännössä pakotti yhdistymisen loppuun hinnalla millä hyvänsä”, sanoo Janne Kajander.

Missä menee jakolinjat?

Opiskelijaedustajien näkemyksistä käy toistuvasti ilmi, että eri hallintotapoja kannattavien välisen jakolinjan ei nähdä kulkevan yliopiston kampusten välillä, vaikka esimerkiksi mediassa asia oli erityisesti yhdistymisen aikaan niin kehystetty.

”Erimielisyydet olivat hyvin pitkälti vanhojen yliopistojen johtojen ja hallitusten välisiä, ja molemmat yliopistoyhteisöt ovat selvästi enemmän samanmielisiä kuin ajateltiin. Selvästi suurin osa yliopistoyhteisöstä haluaisi yliopistosta demokraattisemman kaikilla hallinnon tasoilla”, sanoo Janne Kajander.

Useat edustajat viittaavat Hanna Kuuselan tutkimusryhmän vuonna 2019 julkaisemaan tutkimukseen Kenen yliopisto. Sen perusteella esimerkiksi sisäisten jäsenten ottoa yliopiston hallitukseen kannatti selvä enemmistö molempien vanhojen yliopistojen henkilöstöstä. TTY:n henkilöstöstäkin 66 prosenttia kannatti sisäistä jäsentä ja vain 7 prosenttia vastusti, vaikka voimasuhteista on monille yhdistymistä seuranneille jäänyt aivan toisenlainen kuva.

Konsistoriin kuuluva Kuusela on voimakas yliopistodemokratian kannattajana, mikä on saattanut saada osan ihmisistä sivuuttamaan tutkimuksen ”asenteellisena”. On kuitenkin mainittava, että tutkimuksen kyselyn vastausprosentit olivat erittäin vakuuttavat: Utassa tutkimuksen kyselyyn vastasi 51 prosenttia ja TTY:lla 48 prosenttia henkilöstöstä. Eri tiedekunnat olivat vastauksissa tasaisesti edustettuina.

Kohti nykypäivää

Syksyllä 2018 konsistori sai suoritettua yhden merkittävimmistä tehtävistään, kun yliopistolle saatiin valittua varsinainen hallitus. Prosessi oli ”raastava ja repivä”, sisälsi pallottelua konsistorin ja nimityskomitean välillä ja vielä viimeisestäkin kokouksesta eräs professori lähti ovet paukkuen, sillä hänellä oli ”parempaakin tekemistä”.

Kun yliopisto vihdoin aloitti toimintansa vuonna 2019, oli konsistorin kahtiajako yhä tulikuuma. Loppuvuotta kohti alkoi äänestyksissä kuitenkin näkyä jo muitakin kuin puheenjohtajan ratkaisemia tasaäänituloksia. Osin tähän vaikutti se, että toisin kuin yhdistymisvaiheessa, eivät vanhojen yliopistojen johtohahmot enää kummitelleet taustalla.

Perustavanlaatuisia erimielisyyksiä oli silti vähän joka asiassa. Juha Köykän näkemyksen mukaan keskusteluyhteyden puute ja jatkuva riiteleminen nakersi konsistorin valtaa ja vei sitä kauemmas yhteisöstä, jota sen piti edustaa.

”Jääräpäinen riitely esti yhtenäisen viestin viemisen hallitukselle ja rehtorille. Riitelevä konsistori antaa tekosyyn ohittaa yhteisön huolet sillä perusteella, että ’yhteisössä on erilaisia näkemyksiä asioista’.”

Edustajien mukaan konsistorin työkyky kuitenkin jatkoi kehittymistään hitaasti ja varmasti. Päätöksiä on voitu tehdä yhteisymmärryksessä muun muassa tutkinto-ohjelmien perustamisen ja opetussuunnitelmien kohdalla.

”Päätöksenteossa ongelmallista kuitenkin on, että vaara keskustelun kriisiytymiselle ja sitä seuraavalle poteroitumiselle on koko ajan läsnä – etenkin mitä lähemmäs keskustelu kulkee johtamisjärjestelmäkeskustelua”, toteaa opiskelijaedustajana vuoden 2020 alussa aloittanut Mikko Kauhanen.

Samoilla linjoilla on opiskelijaedustaja Ella Meriläinen, jonka kausi alkoi vuoden 2021 alusta. Hänen mukaansa opetusta ja tutkimusta koskevista asioista voidaan tehdä päätöksiä, mutta:

”Mitä taas tulee siihen loppuun osaan asioita, jotka koskevat esimerkiksi nimityskomitean nimittämistä, hallituksenvalintaprosessia ja johtosääntöasioita, niin päätöksenteosta tulee suurilta osin kauheaa. Surkeaa sanoa, mutta tuntuu, että keskustelusta ei ole usein mitään hyötyä, vaan samaan lopputulemaan päästäisiin, jos asioista äänestettäisiin heti.”

Siinä missä konsistorissa vuonna 2018 aloittaneet alkuperäiset jäsenet vaikuttavat yliopiston syntytaisteluiden traumatisoimilta, ovat myöhemmät opiskelijaedustajat tympääntyneitä konsistorin työkulttuuriin.

”Konsistorin suurin epäonnistuminen on mielestäni se, että näiden neljän ensimmäisen toimintavuoden aikana rintamalinjojen paikkaa ei olla onnistuttu muuttamaan juurikaan. Konsistoria leimaa kyvyttömyys kuulla toisten mielipiteitä. Kun erimielisyyksiä todetaan olevan, tyydytään suurin piirtein vain äänestämään jakolinjojen välillä”, Kauhanen toteaa.

Kauhanen kuvaa konsistorin kahtiajakoa linjaorganisaatiota kannattavaksi managerialistisiiveksi ja yhteisön vallan lisäämiseen pyrkiväksi demokratiasiiveksi. Hänen mukaansa jako ei paikkamäärien perusteella vastaa yliopistoyhteisön kantoja.

”Omasta näkökulmastani konsistorin nykyiset managerialistit toimivat yliopistoa tervehdyttävän päätöksenteon esteenä, kun nämä eivät suostu kuuntelemaan edes omaa kenttäänsä ja vaihtamaan näkemystään toiseksi”, toteaa Kauhanen.

Myös onnistumisia

Täysin tyhjäksi konsistorin työskentelyn tulokset eivät opiskelijaedustajien mukaan ole jääneet. Suurimmiksi saavutuksiksi edustajat nimeävät muun muassa sen, että yliopiston hallitukseen saatiin vuoden 2019 lopulla ensimmäinen sisäinen edustaja, professori Johanna Kantola.

Toinen useasti mainittu onnistuminen on, että nykyään konsistorin puheenjohtajana toimii konsistorin valitsema jäsen, ei yliopiston rehtoraatin edustaja. Muutoksesta on käynnistynyt laajempi sisäisen toiminnan tarkastelu ja se on käytännössä lopettanut kokousteknisen pilkkimisen, jossa puheenjohtaja vetää käsiteltävän esityksen pois, jos siihen esitetään liian isoja muutoksia.

Kolmas iso muutos onnistuttiin tekemään nimityskomitean kokoonpanossa. Nimityskomitea antaa konsistorille hyväksyttäviksi ehdokkaat yliopiston hallitukseen. Aiemmin konsistorin jäsenten toimiminen nimityskomiteassa oli erityisesti kielletty. Seurauksena keskusteluyhteyttä ei käytännössä ollut ja nimityskomiteasta tuli vallankäytön elin, vaikka sen tehtävä olisi vain valmistella esitys konsistorille. Kuluvan vuoden aikana puolet nimityskomitean jäsenistä on tullut konsistorista ja hallitusvalinnat ovat olleet huomattavasti sujuvampia. Jopa historian ensimmäinen yksimielinen nimityspäätös on saatu aikaan.

Luottamuspula rassaa

Opiskelijaedustajilla on melko yksimieliset näkemykset siitä, mitkä ovat konsistorin nykyisiä ongelmia. Isolta osin ne keskittyvät yliopiston johdon tapaan käyttää valtaa ja sen aiheuttamaan luottamuspulaan. Erityisen pahasti on jäänyt närästämään loppuvuonna 2020 työnsä tehneen johtosääntöä tarkastelleen työryhmän työn tulosten kohtelu.

Laaja-alaisesti koottu työryhmä teki selvityksen yliopiston johtamisjärjestelmän ongelmakohdista, ja päätyi esittämään yliopiston hallitukselle 18:aa muutoskohtaa. Yliopiston hallituksen esittelijänä toimii rehtori Mari Walls, joka valmistelee päätökset hallituksen kokouksiin.

”14 ehdotusta 18:sta rehtori esitteli hallitukselle saatteella ’johtosääntöä ei ole tarvetta tältä osin tarkastaa’. Kokouksessa hallitus äänestikin valtaosan työryhmän esittämistä ehdotuksista kumoon äänin 4–3”, toteaa opiskelijaedustaja Katariina Kojo.

Useat opiskelijaedustajat toteavat, että siirtymäkauden hallituksen nimittämän rehtori Wallsin toiminta ei ole useinkaan herättänyt tunnetta siitä, että yhteisön näkemyksiä pidettäisiin yliopiston johdossa kovin korkeassa arvossa.

Toinenkin isoksi ongelmaksi nostettu esimerkki liittyy kevääseen 2021, kun yliopiston hallitus käsitteli johtosäännön muutoksia.

”Yliopiston hallituksen puheenjohtaja sanoi, että hallitus tekee tarvittavat muutokset, mutta vain jos päätetyt johtosääntöehdotukset ovat konsistorin yksimielisiä päätöksiä”, toteaa Ella Meriläinen.

”Se on niin väärin kun olla ja voi. Hallituksen puheenjohtajalla ei saisi olla mitään valtaa siihen, miten konsistori tekee päätöksiään. Kaikista vähiten asioissa, jotka määrittelevät sitä, miten hallitus valitaan. Konsistori on päättävä elin ja kaikki päätökset, olivat ne yksimielisiä tai ei, ovat päätöksiä.”

Yksi kritiikin kohta on myös siinä, ovatko konsistorin päätökset todella päätöksiä. Siinä missä yliopiston alkuvaiheissa konsistorin pöydälle kärrättiin kiireellä päätettäväksi asioita, joiden käsittelyä oli muissa elimissä vain lykätty eteenpäin, niin nyt päätökset saattavat olla jo käytännössä etukäteen tehty.

”Konsistorissa olemme isossa osassa asioita melko kumileimasinmaisessa roolissa”, Katariina Kojo sanoo.

”Tällä hetkellä konsistorin pöydälle tulee valmistelusta asioita, joihin konsistori ei voi enää ottaa kantaa. Meidän tulee joko hyväksyä esitys muodossaan tai pahimmillaan aiheuttaa muutosesityksillä tai esityksen hylkäämällä jonkinlainen kriisi yliopiston toimintaan”, kertoo Mikko Kauhanen.

Esimerkiksi Kauhanen nostaa teknillisten alojen DIA-yhteisvalinnan perusteet.

”Konsistori käsittelee valintojen periaatteita vasta päätösvaiheessa. Tällöin yliopisto on jo sopinut muiden DIA-valintaan osallistuvien yliopistojen kanssa, miten asiassa tullaan toimimaan ensi vuonna. Konsistori voi käytännössä katsoen vain hyväksyä pohjaesityksen ilman mahdollisuutta antaa syötteitä opiskelijavalintojen tekemiseen, vaikka sen pitäisi olla akateemisista asioista vastaava päätöselin.” 

Aitoa päätöksentekoa peräänkuuluttavat myös muut nyt opiskelijaedustajat.

”Konsistorin päätöksenteossa on myös ongelmallista se, että johtosääntöä uudistettaessa konsistorin tehtävästä ’seurata ja kehittää yliopiston tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen kokonaisuutta, vaikuttavuutta ja laatua’ poistettiin tehtävä ’kehittää’. Tämä näkyy konsistorin päätöksenteossa erityisesti niin, että konsistorille esitettäviin koulutukseen, tutkimukseen ja laatuun liittyvissä päätösasioissa ei konsistorilla tosiasiassa ole juuri sanavaltaa tehtävän päätöksen sisältöön. Päätös on käytännössä tehty jo ennen konsistorin käsittelyä”, toteaa vuoden 2021 alusta opiskelijaedustajana toiminut Ville Jäppinen.

Artikkelia varten on kuultu siteerattujen lisäksi myös muita konsistorin opiskelijaedustajia.

Jutun kuvitus on toteutettu neuroverkkoa hyödyksi käyttävällä Neuralblender-kuvageneraattorilla. Käytetyt hakusanat järjestyksessä: ”matopurkki auki”, ”Tampereen yliopiston konsistori”, ”yliopistodemokratia”, ”johtamisjärjestelmäkeskustelu”, ”human potential unlimited”, ”korkein akateemisista asioista päättävä elin”.