Hoiva, kotityöt ja seksi hiertävät – mitä heteroille oikein kuuluu?

Heteroilla ei vaikuta menevän tällä hetkellä kovin hyvin, pohti kirjailija Johannes Ekholm joulukuussa 2023 Kritiikin uutisissa julkaistussa kolumnissaan. 

”Ulkopuoliselle cis-heteroiden maailma kaikkine ristiriitaisine koodeineen ja arkaaisine rituaaleineen voi näyttäytyä sangen itsetuhoiselta, peräti tuhoon tuomitulta projektilta”, Ekholm kirjoittaa. 

Onko tilanne todella näin synkkä? 

Ainakin tuoreimman Väestöliiton Perhebarometrin mukaan heterous on Suomessa edelleen voimissaan: miehistä 94 prosenttia on parisuhteessa naisen kanssa, naisista 96 prosenttia miehen. 

Sukupuolentutkija Raisa Jurva on perehtynyt heterosuhteissa elävien naisten ristiriitaisiin kokemuksiin. Jurvan väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa marraskuussa.  

Väitöstään varten Jurva haastatteli keski-ikäisiä tai vanhempia naisia, jotka ovat olleet suhteessa itseään nuoremman miehen kanssa. Haastatteluissa kävi ilmi, että heterosuhteissa elävät naiset jäsentävät usein parisuhdekokemuksensa kehitystarinoina kohti kasvavaa tasa-arvoisuutta. 

Kertoessaan suhteidensa epäsuotuisista tilanteista ja asetelmista naiset ottivat huomioon muutokset niin yhteiskunnassa kuin omassa elämässään. Esimerkiksi muuttunut lainsäädäntö on tehnyt naisista vähemmän riippuvaisia miehistä. 

”Tällainen kehitysajattelu antaa voimaa ja uskoa siihen, että asiat voivat muuttua paremmaksi. Toisaalta se ei välttämättä anna työkaluja nykyhetken ongelmien kohtaamiseen, koska niidenhän pitäisi olla jo mennessä”, Jurva sanoo. 

Sukupuolet erkaantuvat 

Sukupuolentutkija Asa Seresin lanseerasi vuonna 2019 The New Inquiry -lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan ”heteropessimismin” käsitteen kuvaamaan vallitsevaa kulttuurista ilmapiiriä. 

Heteropessimismiä määrittää Seresinin mukaan erityisesti heteronaisten performatiivisen kielteinen suhtautuminen heteroseksuaalisuuteen. Heteropessimistiselle naiselle miehistä kiinnostuminen näyttäytyy yhtenä masokismin muotona. 

Viime syksynä länsimaissa nousi otsikoihin alkujaan Etelä-Koreassa syntynyt 4B-liike. Somessa, erityisesti Tiktokissa, leviävän 4B:n teesejä ovat naisten kieltäytyminen seksistä, seurustelusta, avioitumisesta ja lasten hankkimisesta miesten kanssa. 

Viraali-ilmiötä on tulkittu feministisenä reaktiona Yhdysvaltojen presidentinvaalit uudelleen voittaneen Donald Trumpin edustamaan patriarkaaliseen politiikkaan – sekä heteromiesten kelvottomuuteen yleisesti. 

”Jos etsii kumppania, jolla on samat arvot tai poliittiset näkemykset kuin itsellä, ei ihmekään, että heteroparisuhteen löytäminen saattaa tuntua vaikeammalta kuin aikaisemmin”

Miehet ja naiset ovat erkaantuneet toisistaan ideologiankin tasolla.  

Tutkimusten mukaan miehet oikeistolaistuvat, kun taas naiset sijoittuvat yhä enemmän vasemmalle ja arvoliberalismiin. Kalevi Sorsa -säätiö julkaisi syksyllä raportin, joka vahvisti Suomessa muualla länsimaissa todetun ilmiön. 

Eniten ero vaikuttaa nuorissa ikäluokissa. Asian huomasi myös Me Naiset -lehden z-sukupolveen kuuluva toimittaja Aino-Maija Makkula toukokuisessa deittailua käsittelevässä tekstissään. 

”Jos etsii kumppania, jolla on samat arvot tai poliittiset näkemykset kuin itsellä, ei ihmekään, että heteroparisuhteen löytäminen saattaa tuntua vaikeammalta kuin aikaisemmin”, Makkula kirjoittaa. 

Epäsuhtaisuus risoo 

Naisten huonoissa parisuhdekokemuksissa on yhdistäviä tekijöitä. Heterosuhteiden ongelmia ovat erityisesti hoiva- ja kotityövastuun epätasainen jakautuminen, naisiin kohdistuva väkivalta sekä miesten uran ensisijaisuus. 

Feministisen teoriaperinteen piirissä ”heteroseksuaalisuus” tarkoittaa paljon muutakin kuin seksuaalista halua, muistuttaa Raisa Jurva. Ennen kaikkea heteroseksuaalisuus nähdään tapana järjestää ja normalisoida sosiaalisia suhteita. 

Se on myös kulttuurinen logiikka, joka opettaa naiset hahmottamaan itsensä suhteessa miehiin. 

”Haastateltavilleni heterous näyttäytyi osana hyväksyttävään naisen elämänkulkuun asettumista. Yleensä se on tarkoittanut miehen kanssa avioitumista ja lasten hankintaa”, Jurva sanoo. 

Jurva pitää kiinnostavana heteroseksuaalisten suhteiden sisäisiä ristiriitaisuuksia, joita ei kulttuurissamme erityisesti kyseenalaisteta. Naiselle heterosuhde on tarjonnut etuja, mutta samalla se vie omaa valtaa. 

”Eivät perinteiset heterosuhteet ainakaan tilastotiedon valossa näytä olevan mihinkään katoamassa”

Heterosuhteissa hiertää usein myös seksi, sekä sen määrä että laatu. Tutkijatohtori Maiju Parviainen Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että seksuaalista haluttomuutta ei ole kuitenkaan mielekästä tarkastella irrallaan muista suhteiden ongelmista. 

”Haluttomuudessa ei ole kyse mistään mystisesti ilmaantuvasta asiasta, vaan parisuhteessa voi olla epätasa-arvoisuutta tai muuta tyytymättömyyttä, joka sitten vaikuttaa seksielämään”, Parviainen kertoo. 

Parviaisen mukaan seksiä, minkälaista hyvänsä, ajatellaan liian usein onnellisen parisuhteen tärkeimpänä ainesosana. Tätä käsitystä toisintavat myös seksologian ja pariterapian ammattilaiset, joiden näkemyksiin Parviainen keskittyi väitöskirjassaan. 

Sukupuolittuneet odotukset ovat nekin omiaan lisäämään seksuaalista turhautumista. Miehiltä kun oletetaan jatkuvaa halukkuutta ja kyvykkyyttä, siinä missä naiset kokevat usein olevansa velvoitettuja seksiin miehensä kanssa. 

Mikä muuttuu, mikä ei? 

Heterosuhteista on tullut pitkästä aikaa kriittisen keskustelun aihe, mitä tutkijatohtori Maiju Parviainen pitää tervetulleena. Hän kehuu myös vaihtoehtoisten suhdemuotojen näkyvyyden lisääntymistä ja normalisointia. 

”Mutta eivät perinteiset heterosuhteet ainakaan tilastotiedon valossa näytä olevan mihinkään katoamassa”, Parviainen muistuttaa. 

Vaihtoehtoisten elämäntapojen suuri mediahuomio ei välttämättä korreloi niiden todellisen kannatuksen kanssa. Esimerkiksi 4B-liikkeen tai ei-monogaamisten suhteiden kohdalla puhutaan edelleen marginaalisista ilmiöistä. 

Myös heteropessimismi-käsitteen lanseerannut Asa Seresin kirjoittaa alkuperäisessä tekstissään, ettei pessimistisen asenteen omaksuminen itsessään muuta heteroseksuaalisuutta. Hänen mukaansa se toimii enemmänkin turruttavana puolustuskeinona naisvihamielisessä yhteiskunnassa. 

Sukupuolentutkija Raisa Jurva käyttää yhteiskuntatieteilijä Eeva Jokisen kehittelemää tapaisuuden käsitettä kuvaamaan, miksi julkisessa keskustelussa muutokset tapahtuvat käytäntöä nopeammin.  

Kun asiat tapaistuvat, niistä tulee osa arkea kannattelevaa rutiinia. Heterosuhteissa tapaisuuksia ovat Jurvan mukaan vaikkapa yhä epätasaisesti jakautuvat koti- ja hoivatyö. 

”Kriittistä puhetta niistä voi olla paljonkin, ilman että asiat laajemmalla tasolla muuttuvat”, Jurva sanoo. 

Väkivallan todellinen ongelma

Viime marraskuussa herätti runsaasti huolestunutta keskustelua Naisjärjestöt yhteistyössä -yhdistyksen eli Nytkis ry:n julkaisema kyselytutkimus, jossa selvitettiin miesten mielipiteitä naisiin kohdistuvasta väkivallasta.  

Kyselyn hälyttäviksi tulkittujen tulosten mukaan jopa joka viides miehistä on sitä mieltä, että nainen voi ansaita väkivaltaisen kohtelun ulkonäkönsä, pukeutumisensa tai käytöksensä vuoksi. 

Nytkiksen kyselytutkimusta on sittemmin moitittu liian jyrkistä tulkinnoista ja epätarkasta kysymyksenasettelusta, joka niputtaa naisten ”käytöksen” yhteen ulkonäön ja pukeutumisen kanssa.  

Tosiasia kuitenkin on, että naisiin kohdistuu Suomessa huomattavan paljon miesten tekemää väkivaltaa.  

Tilastokeskuksen viimeisimmän tutkimuksen mukaan 33,8 prosenttia 18–74-vuotiaista suomalaisnaisista oli kokenut joskus elämänsä aikana fyysistä parisuhdeväkivaltaa ja reilut puolet henkistä väkivaltaa kumppaninsa taholta. 

Raisa Jurvan mukaan miesten naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan usein yksilöpsykologian kautta: naisille väkivaltaisia ovat mielenterveydeltään tavalla tai toisella vinoutuneet miehet. Patologiset tapaukset, toisin sanoen. 

”Minusta se on ongelmallista, koska eihän väkivaltaa tekevän miehen tarvitse olla jotenkin sekaisin niin toimiakseen. Väkivalta on ihan keskeisiä tapoja, joilla vallitsevaa sukupuolihierarkiaa ylläpidetään.”