Pienestäkin kodista voi suunnitella toimivan – ”Emme voi ajatella niin, että luodaan tilanne, josta on pakko päästä pois”

This article is also available in English.

Opiskelijat asuvat usein hyvin rajallisissa neliöissä. Etenkin pienessä asunnossa on tärkeää, että tila on suunniteltu toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa asuminen on rajallisesta tilasta huolimatta mukavaa.

Arkkitehtuurin väitöskirjatutkija Sini Saarimaa tutkii väitöskirjassaan Tackling the challenge of user-centred urban housing: Enabling user preferences today and user adjustments in the future käyttäjäkeskeistä asuntosuunnittelua. Hän väitteli Tampereen yliopistolla perjantaina 6. lokakuuta.

Saarimaa tarkastelee tutkimuksessaan sitä, miten asumispreferenssien mukainen asuntotuotanto sekä asukkaiden tilamuunnokset voidaan mahdollistaa.

Saarimaan työssä asukkaan käsite on laaja. Se kattaa niin yksittäisen asukkaan kuin tulevat asukassukupolvetkin, sillä pitkäikäistä tuotetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös sen käyttö tulevaisuudessa.

”Tutkimukseni käsittelee siis asukkaita sekä tänä päivänä että tulevaisuudessa”, Saarimaa sanoo.

Saarimaa vertaa asuntorakentamista verkkosivujen luomiseen.

”Verkkosivu ei ole sadan vuoden päästä läsnä. Jos tehdään kestävää rakennettua ympäristöä, se on käytössä vielä sadan vuoden päästäkin”, Saarimaa sanoo.

Rakennetun ympäristön tulee siis mahdollistaa sellaisiakin asioita, joita emme välttämättä pysty tänä päivänä edes ymmärtämään. Tämän vuoksi joustavuus eli tilamuunnosten mahdollistaminen on suunnittelutyössä olennaista.

Tällä hetkellä moni kerrostalo rakennetaan niin, että talossa on pitkä keskikäytävä, jonka molemmilla puolilla on asuntoja.

Käytävää ja vielä vähän lisää käytävää

Saarimaan mukaan pieniä asuntoja tulisi suunnitella tarkastelemalla asukkaiden toiveita ja tarpeita.

”Aineistostani nousi esiin, että merkittävä määrä nykyisestä asuntokannasta on pitkänmallisia yhden huoneen asuntoja, joiden keskimäärinen koko on 28,8 neliömetriä.”

Tutkimukseen osallistuneet kokivat pitkänmalliset, käytävämäiset asunnot hankaliksi. Pitkänomaisessa asunnossa kaikki tilat on ynnätty yhteen avoimeen tilaan, ja esimerkiksi keittiö voi olla suoraan eteisen jatkeena.

”Jos pitkänomaisessa asunnossa haluaisi rajata vaikka suojaisamman alkovin, tulisi käytävää tavallaan vielä lisää”, Saarimaa sanoo.

Toisaalta asuntosuunnittelussa tulisi huomioida myös se, että asuntokuntien määrä muuttuu. Samaan aikaan kun yksin tai kaksin asuvien määrä on voimakkaasti nousussa, myös yhteisöllisen asumisen tavat ja ylisukupolvinen asuminen nostavat kiinnostusta.

Saarimaan mukaan kannattaisi pohtia, voisiko esimerkiksi pieniä asuntoja yhdistää toisiin pieniin asuntoihin tai osaksi suurempia asuntoja. Tämä mahdollistaisi asuntokokojen muuttamisen tulevaisuudessakin.

”Se olisi ennakoivaa, ja vastaisi siten myös kestävyystarpeeseen.”

Tilaan vaaditaan joustavuutta

Millainen sitten olisi ihanteellinen pieni asunto?

Tutkimukseen osallistuneet yksinasuvien ryhmät korostavat, että nukkumiselle ja rentoutumiselle olisi hyvä olla erillinen tila. Tämä ei välttämättä tarkoittaisi erillistä makuuhuonetta, vaan esimerkiksi alkovia. Joustavassa tilassa nukkumistilan voisi halutessaan joko eriyttää päätilasta tai toisaalta avata.

”Jos kotiin tulee vaikkapa vieraita, niin mahdollisen vieraan ei tarvitsisi istua suoraan sängylle”, Saarimaa sanoo.

Tarvittaisiin siis erilaisia yksityisyyden tasoja – paikkoja, joista voi siirtyä yksityisempään tilaan.

”Tämä ei tarkoita, että kaiken tarvitsisi olla valtavan suurta.”

Useammat ikkunat puolestaan mahdollistaisivat esimerkiksi sisä- ja ulkotilan yhteyksiä, jotka Saarimaan mukaan korostavat avaruuden tunnetta pienissäkin asunnoissa. Avara tunnelma ja joustava tila vaatisivat, että koko rakennuksen runkosyvyys olisi pienempi.

Tällä hetkellä moni kerrostalo rakennetaan niin, että talossa on pitkä keskikäytävä, jonka molemmilla puolilla on asuntoja. Tällöin etenkin pienet asunnot avautuvat käytävämäisesti yhteen suuntaan, ja ikkunoitakin on vain yksi.

”Pienempi runkosyvyys siis mahdollistaa tilojen yhdistämisen tai eriyttämisen sekä avaruuden tunteen korostamisen, vaikka oltaisiinkin pienissä neliöissä”, Saarimaa täsmentää.

Ennen ja nyt

Nykyään yleisiä asuntotyyppejä ovat siis pitkänomaiset asunnot. Rakennuksissa suositaan pitkää keskikäytävää, jolloin talon runkosyvyys on suhteellisen suuri. Tällä hetkellä ollaan Saarimaan mukaan kuitenkin mahdollisesti myrskyn silmässä – asuntorakentaminen on muuttumassa.

”Nykyinen asuntotuotannon perusratkaisu on hyvin erilainen, kuin mitä Suomessa on ollut sodan jälkeisestä ajasta 2000-luvulle saakka”, Saarimaa sanoo.

Suomessa on pitkät perinteet lamellitaloista. Lamellitaloissa ei suinkaan ollut pitkiä keskikäytäviä, vaan porrashuoneet sijoitettiin taloihin pistemäisesti. Näin asunnoista rakennettiin läpitalon asuntoja. Myös porrashuoneen kohdalle jäävissä pienissä asunnoissa oli usein useampi ikkuna.

Eri vuosikymmeninä on luonnollisesti suosittu erilaisia arkkitehtuurisia valintoja. 1990-luvullakin yleisissä lamellitaloissa oli usein esimerkiksi erillinen keittiöalkovi. Keittiö ei ollut eteisen jatkona sisään tultaessa, vaan se oli erillisenä tilanaan kulman takana. Keittiön sai kuitenkin usein avattua oleskelutilaan.

1980-luvulla puolestaan suosittiin asumisen aputiloja. Tuolloin rakennetuista asunnoista voi löytää esimerkiksi vaatehuoneen, tai kylpy- ja saunatilasta saattaa olla suora kulkuyhteys ulos.

”1980-luvun kerrostalotuotannossa näkyy asumisen aputilojen poikkeuksellisia ratkaisuja, mitä ei nähdä tänä päivänä, eikä toisaalta nähty myöskään ennen 1980-lukua”, Saarimaa sanoo.

Vuokra-asuntoa voi muuttaa remontoimattakin

Opiskelijat asuvat usein vuokra-asunnoissa, jolloin tilan muokkaaminen omin päin ei ole mahdollista ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Vuokra-asuntojen kohdalla korostuukin se, että asunnosta rakennetaan jo alun alkaenkin joustava.

”Eriyttämisen ja avaamisen voi toteuttaa sisäänrakennettuna esimerkiksi liuku- tai kääntöovilla. Tällaiset ratkaisut eivät vaadi remontointia, jotta tilajärjestystä voitaisiin muuttaa”, Saarimaa sanoo.

Toisaalta tärkeää olisi myös monipuolisen kalustettavuuden mahdollistaminen.

”Suunnittelussa luodaan ikään kuin skenaarioita erilaisille kalustamisen tavoille. Tällöin ihmisellä on paljon enemmän vaikutusvaltaa päättää, missä on telkkarin paikka tai minkä kokoinen ruokapöytä asuntoon laitetaan.”

Tutkimuksessa korostui myös ulkotilan merkitys. Parvekkeella voi elämäntilanteen mukaan joko säilyttää tavaraa, viettää aikaa tai nukuttaa pienokaisen lastenrattaisiin. Näin ollen ulkotilan merkitys tilan joustamisen näkökulmasta on hyvinkin tärkeää.

Opiskelijat asuvat usein vuokra-asunnoissa, jolloin tilan muokkaaminen omin päin ei ole mahdollista ainakaan kovin suuressa mittakaavassa. Vuokra-asuntojen kohdalla korostuukin se, että asunnosta rakennetaan jo alun alkaenkin joustava.

Saarimaa huomauttaa, että pieniä asuntoja suunniteltaessa tulisi huomioida muutkin asukasryhmät kuin opiskelijat.

”Nuorilla opiskelijoilla on paljon mahdollisuuksia käyttää ikään kuin kaupunkia olohuoneenaan. Meidän tulisi kuitenkin huomioida myös se, että pieniä asuntoja käyttävät myös esimerkiksi iäkkäät henkilöt.”

Pienissäkin neliöissä on kestävää huomioida niin asunnon käytön kuin käyttäjienkin muutokset sekä erilaiset yhteiskunnalliset tilanteet.

”Emme voi ajatella niin, että luodaan tilanne, josta on pakko päästä pois, jotta voi elää hyvää elämää. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta”, hän sanoo.

ARKKITEHDIN TÄRPIT PIENEN ASUNNON SUUNNITTELUUN
1. Eteistilan tulee olla esteetön, mutta sinne tarvitaan myös säilytystilaa ulkovarusteille.
2. Tilan joustavuus mahdollistaa tilojen eriyttämisen ja avaamisen. Vieraat eivät istu sängylle, ja tiskivuori pysyy piilossa.
3. Ruokapöydälle tarvitaan toimiva tila. Aamupala on mukavampi syödä, jos sitä ei joudu tekemään eteisessä olevien mutaisten kumisaappaiden vieressä.
4. Yhteisiin tiloihin tulisi panostaa, ja olisi hyvä, jos niitä saisi varattua omaan käyttöön.
5. Ei liian tasaiselle ja steriilille ulkotilalle. Puistomaisuus ja pienet suojaisat sopukat luovat viihtyvyyttä ja kutsuvat nauttimaan pihasta.