Vähemmän noppia, enemmän oppia – Visiiri haastatteli kolme n:n vuoden opiskelijaa, joiden yliopistovuodet täyttyivät muusta kuin opinnoista

Opetusministeriö painostaa korkeakouluja entistä korkeampaan valmistumisasteeseen ja nopeampaan tutkintotuotantotahtiin. Mitä enemmän tutkintoja, sitä enemmän rahaa itse opetukseen ja sama päinvastoin. Puheissa toistuvat erityisesti pullonkaulat, läpäisy, työvoima ja tehokkuus, eikä kahden vuoden tuplamaistereita vieläkään väsytä.  

Kurssiarvosanojen ja todistusten lisäksi opiskeluvuodet voivat antaa paljon muutakin. Visiiri kysyi kolmelta opiskelijalta, miksi ännännes vuosi voikin olla voittajan valinta. 

Intohimo vei tutkimusavustajaksi 

Venäjän kielen ja kulttuurin opiskelija Alisa Virtanen aloitti opintonsa vuonna 2013. Hän lähti alun perin opiskelemaan Venäjän kulttuuria, koska se tarjosi helpon reitin korkeakouluun äidinkielen vuoksi. Alku ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, ja fuksivuoden jälkeen hän lähti opiskelemaan puusepäksi. 

”Välivuoden loppupuolella tajusin, että minulla oli ikävä kirjojen lukemista, akatemiaa ja asioiden kehittämistä ja ymmärtämistä. Palattuani yliopistolle suhtauduin täysin eri tavalla opintoihini”, Virtanen kertoo. 

”Lisäksi motivaatiotani lisäsivät Venäjän poliittinen tilanne, kannustava professori ja kiinnostavat Russian Studies -opinnot.” 

Into ja palo opintoihin veivät ensin vaihtoon Moskovaan ja sitten Aleksanteri-instituuttiin opiskelemaan ja myös töihin. Helsingin yliopisto tarjosi mahdollisuuden yhdistää Venäjän kielen ja politiikan opinnot entistä paremmin.  

Korona-aika kuitenkin pysäytti rutinoituneen arjen. ADHD, mielenterveysongelmat ja uupumus tekivät opiskelusta muutenkin hidasta. 

”Heti kandin palautuksen jälkeen tuli korona, ja sotavuosi on ollut raskas.” 

Nyt Virtanen on onnekseen unelmatyössään, takaisin Tampereella. Hänet rekrytoitiin vuonna 2021 mukaan tutkija Saara Ratilaisen johtamaan FEMCORUS-hankkeeseen, joka tutkii medioitunutta feminismiä nyky-Venäjällä. Hyökkäyssodan alettua projekti on paneutunut myös sodanvastaiseen liikehdintään. Tutkimusprojekti yhdistää kaikki Virtasen kiinnostuksen kohteet ja intohimot, ja se tarjoaa mahdollisuuden tehdä töitä rauhan, tiedon ja vapaamman Venäjän puolesta. 

Virtanen tekee töitä projektissa avustajana osa-aikaisesti ja opiskelee niiden ohella ammatillisen kuntoutustuen turvin. 

”On suuri etuoikeus voida opiskella ilman paineita. Kun opintopistevaatimukset ovat poissa, tekemisessä on intoa ja asioita voi tehdä oman jaksamisen mukaan”, hän sanoo. 

Kuntoutustuki on myös vähentänyt jatkuvaa välienselvittelyä Kelan kanssa. Toimeentulosta taistelu on ollut raskasta. 

”Ei tarvitse koko ajan etsiä töitä ja miettiä omaa pärjäämistä ja sitä, ylittyykö jokin raja nyt yhdellä eurolla. Sairausloman sijaan voin sekä kuntoutua että edistyä opinnoissa”, Virtanen kertoo. 

”Ilman ongelmiakin vaatimukset ovat kohtuuttomat, eikä ole ihme, että niin moni uupuu. Työn, opintojen ja maailman tahti on valtava.” 

Virtanen suosittelee ännännettä vuotta kaikille, joilla siihen on mahdollisuus.  

”Olen saanut vuosien aikana paljon uusia, innostavia kohtaamisia ja suuntaa elämään. Tiedän nyt paremmin, mitä haluan tehdä. On kestämätöntä, jos oman kiinnostuksen suuntautumiselle ja kehittymiselle ei ole aikaa ja on vain pakko suorittaa”, Virtanen sanoo. 

”Noppien määrä ei motivoi. Lähdin tänne oppimaan.” 

Kerhot ja seurat antavat paljon 

Erik Erola opiskelee tietotekniikan diplomi-insinööriksi toista vuotta, mutta taival teknillisessä alkoi jo vuonna 2015. Erola opiskeli ensin vuoden biotekniikkaa, jonka jälkeen hän vaihtoi pääaineekseen rakennustekniikan. Lopulta tie vei tietotekniikkaan. Opintopisteiden keräämisen sijasta Erola on kuitenkin kuluneina vuosina toiminut aktiivisesti erilaisissa yhteisöissä. 

Erola on toiminut esimerkiksi Bionerin isäntänä, Tampereen Teekkareiden saunamestarina sekä Teekkarijaostossa, Nääspeksin tuottajana ja puheenjohtajana sekä Wappuradiossa. Lisäksi hän on ollut aktiivisesti mukana kutsukerhoissa Perinneseurassa ja Elramissa, bändiseura TTSS:ssä sekä opiskelijatalo Tupsulan yhteisössä. 

”Lähdin järjestötoimintaan mukaan alun perin Tupsulan kautta. Muutin sinne jo fuksina, ja talossa asuu paljon muita järjestöaktiiveja, jotka houkuttelivat minut kaikennäköiseen toimintaan mukaan”, Erola kertoo. 

Eniten kerhoissa ja seuroissa viehättävätkin juuri ihmiset, ja etenkin kutsukerhoissa tapahtumia järjestetään tiiviillä ja sitoutuneella porukalla. Varsinkin vastuullisemmat pestit ovat vieneet paljonkin aikaa, mutta yhdistyksissä toimiminen on antanut paljon. 

”Etenkin NääsPeksin puolella olen halunnut tehdä vastuullisia hommia, koska haluan kehittää ja edistää toimintaa eteenpäin, jotta se olisi yhtä hauskaa muillekin. Mielellään myös autan nuorempia tekijöitä. TiTen fuksina tuli autettua korona-ajan tuutoreitakin, koska tiesin niin paljon opiskelijaelämän käytännöistä”, Erola naurahtaa. 

Alanvaihto antoi opintoihin paljon motivaatiota ja selkeän suunnan uralle. Tutkinnon päättämiseen on painostettu onneksi vain vähän.  

”Koulutusasiantuntija ilmaisi kerran selkeästi, että ei tänne tulla vain opiskelemaan kursseja vaan suorittamaan tutkintoja. Itseä ei kuitenkaan vielä suuremmin ole painostettu, luultavasti myös alamme takia”, Erola pohtii. 

Monia opiskelijoita huolettavat alanvaihto tai opintojen venyminen toimeentulon takia. Erola on säästänyt kesätyöpalkkojaan, nostanut lainaa ja tehnyt toiminimellä esitystekniikkakeikkoja.  

”Säästöt ovat auttaneet taloudellisen stressin välttämisessä jonkin verran, mutta kyllä opintotukien ja lainatakauksen lakkauttamisen jälkeen stressasi. Tulevaisuuden työllistyminen ei huoleta viivästyneellä tutkinnolla niin paljoa, koska tietotekniikassa sillä ei ole niin paljon väliä.” 

Vaikkei Erola suoraan suosittelekaan tarkoituksella venyttämään tutkintoa, neuvoo hän silti opiskelijoita etsimään harrastekerhoja sekä muita yhteisöjä ja toimimaan niissä. Etenkin harrasteseuroihin tarvitaan aina aktiivisia ihmisiä. 

”Vaikkei n:nes vuosi ole itseisarvoltaan ehkä hyvä asia, on silti vaikea ehtiä tekemään kaikkea pelkästään viidessä vuodessa. Tärkeintä on opiskella sitä tahtia kuin pystyy ja tehdä samalla sitten hauskoja asioita.” 

35 toimikautta järjestöissä 

Kuvajournalismin opiskelija Arttu Timonen on kuuden opiskeluvuoden aikana tehnyt vuosikymmenien arvosta järjestötöitä. Tänä vuonna Timosen järjestö-CV:seen tulee täyteen yhteensä 35 toimikautta hallituksissa, työryhmissä, tiedekuntaneuvostossa, edustajistossa ja toimitusneuvostoissa toimimisesta.   

”Jo fuksivuonna olin kiinnostunut tapahtumien järjestämisestä, ja periaatteeni oli sanoa enemmän kyllä kuin ei. Tuutorit ja vanhemmat opiskelijat houkuttelivat hallitustoimintaan mukaan, ja siitä se alamäki sitten alkoi.” 

Timonen on toiminut vuosien aikana erityisesti hallinnon ja edunvalvonnan parissa sekä harrastekerhojen viestinnässä. Hän on ollut monta vuotta mukana tiedekunnan työryhmissä sekä tiedekuntaneuvostossa ja toiminut myös Journalistiliitossa ja edunvalvontajärjestö Vicossa.  

Erityisesti Timosta kiinnostavat hyvä hallinto ja sen kehittäminen. Tampereen korkeakoulut yhdistyivät hänen toimiessaan ainejärjestön koulutuspoliittisena ministerinä. 

”Huomasin, että kun vähänkin panostaa jonkin asian ymmärtämiseen esimerkiksi yliopiston hallinnossa, pystyy vaikuttamaan aika isoihinkin asioihin. Pitkän aikavälin muutoksia voi tehdä jo oman pääaineen opetussuunnitelmatyöryhmässä”, Timonen kertoo. 

Monet opiskelijat liittyvät harrasteseuroihin vain perusjäseneksi. Timonen lähtee kuitenkin mielellään hallitustoimintaan, sillä häntä motivoi yhdessä tekeminen laaja-alaisen porukan kanssa. Harrastekerhoista on löytynyt ystäviä kaikenlaisista taustoista.  

Timonen sanookin pitävänsä järjestötoiminnasta niin paljon, että hän on halunnut laittaa sen opiskeluiden edelle. Noppia vuosien aikana ei ole kertynyt mittavasti, mutta oppia senkin edestä.  

”Olen oppinut itseni johtamista, järjestelmällisyyttä ja mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä. Lisäksi vastuutehtävissä olen oppinut, että asiat kannattaa ottaa vakavasti, oli yhdistys minkälainen tahansa”, Timonen pohtii. 

Järjestötoiminta on myös antanut paljon erityisesti huonompina aikoina.  

”On auttanut erityisesti korona-aikana ja mielenterveyden kanssa, että minulla on asioita, joiden vuoksi lähteä kotoa ja joissa tapaan ihmisiä.” 

Vaikka kaikki on ollut sen arvoista, ei Timonen enää neuvo fukseja opintojen hidastamiseen vapaa-ajan toiminnan vuoksi. Hän neuvoisi ennemmin löytämään oikeanlaisen tasapainon opiskeluiden ja muiden asioiden väliltä. 

”Ei tarvitse jättää opintoja tauolle, kuten minä.” 

Hän aloitti kandin tekemisen vuonna 2020, ja uudelleen aloittaminen on ollut vaikeaa. Timonen on käyttänyt kaikki opintotuet ja lisäkuukaudet, joten elämistä turvaavat toimeentulotuki ja satunnaiset työt. Raha motivoi opiskelua jonkin verran, mutta annettu aikakehys on liian lyhyt.  

”Tämänhetkinen tahti on monelle aivan mahdoton. En usko, että tänä päivänä meidän 18–30-vuotiaiden mielenterveys riittää tavoiteajassa opiskeluun. 60 opintopistettä on todella paljon”, Timonen sanoo. 

Hän suositteleekin, että kukaan opiskelija ei pitäisi kiirettä vain opetusministeriön suosituksen vuoksi. 

”Jokainen opiskelija on yksilöllinen oppija. Jollekin saattaa toimia kandin ja maisterin suorittaminen kahteen vuoteen, jollekin kahdeksaan. Mun mielestä molemmat ovat yhtä arvokkaita yhteiskunnassa.”