Omstart! Opiskelijateatteri on menossa siistimpään suuntaan, mutta seksuaalissävytteiset huudot pitävät pintansa speksissä 

Syyslukukauden aikana Tampereella pääsi seuraamaan Tampereen yliopiston poikkitieteellistä speksiä eli NääsPeksiä viiden esityksen verran.   

Speksi, eli interaktiivinen opiskelijateatteri, seuraisi ilman yleisön keskeytyksiä rakenteeltaan tavallista näytelmää. Lopullinen teos syntyy yleisön ja tuotannon yhteistyöstä. Kun kuka tahansa katsoja huutaa Omstart!, juuri nähty kohtaus toistetaan uudella tavalla, joko vapaamuotoisesti tai pyydettyä tarkennusta noudattaen.  

Omstartin valta nousee päähän kohisten, eikä ihmekään. Parhaimmillaan sekä näyttelijät, bändi että tuotanto toteuttavat katsojan toiveen. Muun yleisön nauru validoi nokkelan heiton ja ajoituksen.  

Koska huumorintajua on yhtä monta kuin katsojaa, ei jokainen huuto voi olla onnistunut, pohtivat NääsPeksissä ensimmäistä kertaa näytelleet Lauri Ahonen ja Satu Tammekann.  

Syksyllä 2023 esitetty speksi Hokkuspokkus, beibi! oli molemmille hieno kokemus. NääsPeksiä esitettiin Helsingissä, Tampereella ja Turussa yhteensä seitsemän kertaa. Vaihtuvallakin yleisöllä saattoi huomata toistuvia suosikkihuutoja. Omstart! Kerro totuus ja Omstart! Ruotsiksi pysyivät suosittuina, näyttelijät kertovat. Lisäksi yleisön huudot ajoittuvat helposti samoihin kohtauksiin, jolloin improvisaation rinnalle syntyy rutiineja.  

Myös seksiyllytys ja homopornotoiveet tuntuvat säilyttävän oman kiintiönsä. Miten pitkälle näyttelijän tulee venyä täyttääkseen omstartien toiveet ja mistä alkaa yleisön vastuu?   

Suutelua kerran per show

Aikaisempina vuosina NääsPeksissä näytelleenkin tuottaja Jenni Arposen mukaan seksuaalissävytteiset huudot ovat valitettavan yleisiä ja toistuvia, vaikka niiden määrä onkin vähentynyt.  

”Yleisö saattaa lähteä jopa pelleilemään sillä, mihin kaikkeen näyttelijä suostuu. Kun näyttelijän tulee reagoida nopeasti, täytyisi hetkessä punnita sekä omia että roolihahmon rajoja. Miten olisi kokonaisuuden kannalta parasta reagoida seksuaalissävytteiseen huuteluun?”, kuvailee Arponen.  

Myös Ahonen ja Tammekann tunnistavat ristitulen. 

”On helppo tarjota yleisölle sitä, mitä heidän koetaan haluavan, vaikka poistuisi omalta mukavuusalueelta. Improvisaatioteatteria tehdessä parasta jälkeä tulee, kun vain lähtee seuraamaan impulssia. Välillä jäi toivomaan, että olisi keksinyt lähestyä tällaisia huutoja toisenlaisen koukun kautta” Ahonen sanoo. Hän esitti NääsPeksissä toista päähenkilöistä, velho Dabraa.  

Dabra ja Labim, siis Ahonen ja vastanäyttelijä Teemu Nieminen, olivat sopineet monen muun tavoin keskenäiset rajansa lavalle. Suudella voisi kerran esityksessä, vaikka kaksikon välille toivottiin usein lisää erotiikkaa.     

”Niin kauan kun muistan, kaikki ovat nauraneet homojutuille, enkä osaa sanoa miksi se on hauskaa, että kaksi miesoletettua ovat läheisissä tunnelmissa. Toivottavasti Dabran ja Labimin väliset kohtaukset viihdyttivät enemmän yllättävyyden kuin kahden miehen takia. Mutta ei se tunnu kivalta”, pohtii Ahonen.  

Silmäpeliä ja pelisilmää

Omista rajoista on ollut näyttelijöiden mukaan helppo keskustella läheiseksi muodostuneessa tuotannossa. Kun Turun Logomon esityksessä omstartissa pyydettiin piiskaamaan Ahosta vyöllä, riitti ymmärrykseen jutun torjumisesta näyttelijöiden vaihtama katse. Luotettavassa seurassa on kevyt ja helppo reagoida – tai jättää reagoimatta. 

Jenni Arposelle on jäänyt speksissä näyttelemisestä mieleen erityisesti huuto, jossa häntä kehotettiin ottamaan housut pois. Tuolloin tämänkin vuoden speksin ohjannut Harri Kailanto meinasi Arposen mukaan puuttua asiaan tulemalla lavalle.  

”Näyttelijöiden ei ole ikinä pakko tehdä mitään, mitä he eivät halua”, Kailanto painottaa.  

Yleisöstä huudetun omstartin saa halutessaan sivuuttaa. Kaikista asiattomimpiin kommentteihin on joskus varauduttu ULOS-kyltillä, jonka tarkoitus on viheltää peli poikki humoristisella tavalla. Tänä vuonna kylttiä ei tarvittu.  

”Rajan veto on hankalaa, koska huumorille on vaikea asettaa selkeää nyrkkisääntöä. Toisille hauskat jutut voivat olla osalle liian seksuaalista tai mustaa huumoria. Nekrofilia-juttuihin ollaan puututtu, ja jatkuva homopornon pyytäminen käy nopeasti vanhaksi”, Kailanto sanoo.  

Kokonaisuus lähes kunnossa

Ensi vuoden speksiä odottaessa näyttelijöiden tunnelmat ovat haikeat mutta onnelliset. He alleviivaavat, että kaikkea oli kiva tehdä, eikä mikään lavalla tapahtunut jäänyt kaduttamaan.  

”Lopulta kokonaisuuteen suhteutettuna ylilyöntejä oli aika vähän. Seksuaalisetkin omstartit voivat olla yksittäin hauskoja”, summaa Tammekann.  

”Kun tehdään yhdessä, syntyy jotain taianomaista. On ihana pelata tennismatsia muiden näyttelijöiden kanssa”, sanoo Ahonen, joka kuvailee speksissä näyttelemistä uransa parhaaksi kokemukseksi.  

Monta kertaa mukana ollut Arponen toivoo, että speksi liikkuisi kohti monimuotoisempaa ja vieläkin suvaitsevaisempaa tekemistä. Järjestötoimintaan vakiintuneita rakenteita pitäisi voida räjäyttää ja vanhoista muoteista irrottautua.  

Yleisöstä käsin voi saada kuvan, että näytelläkseen speksissä tulisi olla valmis tekemään mitä tahansa. Näyttelijöiltä ei kuitenkaan vaadita valmiutta intiimeihin kohtauksiin. Näyttelemiseen toki voi kuulua muita tapoja olla lähellä muita speksiläisiä – kuten vaikka tulla hirviön syödyksi ja ahtautumalla kaverin esiintymisasun sisään.  

Opiskelijateatterin etuliitteestä huolimatta mukaan hakeakseen ei tarvitse olla opiskelija. Lisäksi pientä mutta tärkeää sivuosaa pääsee kokeilemaan huutamalla taikasanan – omstart!