Visiiri lähti liittokokoukseen selvittämään, onko opiskelijaliike pulassa
Opiskelijaliikettä lyödään nyt monelta suunnalta, mutta SYLin edustajat korostavat maltillisuutta edunvalvonnassa. Pitäisikö kaikesta tästä olla huolissaan?
Teksti: Iikka Sorvali
Kuvat: Pinja Nikki
You can also read this article in English here.
Espoon Otaniemi on tamperelaiselle kotoinen paikka. Punatiili hallitsee kaupunkikuvaa ja Aalto-yliopiston teekkarien, taiteilijoiden ja kauppatieteilijöiden liitto näkyy startup-pöhinään viittaavissa julisteissa ja mainoksissa.
Kampukselle on kerääntynyt satoja opiskelijaliikeaktiiveja Suomen ylioppilaskuntien liiton eli SYLin liittokokoukseen keskustelemaan, väittelemään ja vaikuttamaan.
Liittokokous on SYLin ylin päättävä elin. Kokouksessa muun muassa valitaan liiton hallitus ja puheenjohtaja sekä päätetään seuraavan vuoden poliittisista linjoista ja taloudesta.
Opiskelijaliikettä lyödään nyt monelta suunnalta. Leikkauspolitiikka kurjistaa opiskelijoiden elämää, ja samalla opetus- ja kulttuuriministeriö selvittää, luovutaanko ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä.
Pitäisikö kaikesta tästä olla huolissaan?
”Tämä on vain myrsky, mistä pitää selvitä. Opiskelijaliikkeen vahvuus on, että isoja ja pieniä myrskyjä on aina ollut, ja kaikista niistä on selvitty”, sanoo SYLin pääsihteeri Roope Tukia.
Tukia istuu suomalaisen opiskelijajärjestökentän pyramidin korkeimmalla huipulla. Sen alimman kerroksen muodostavat ainejärjestöt, killat ja muut järjestöt, jotka valvovat opiskelijoiden etua oppiaine- ja tiedekuntatasolla.
Seuraava kerros ovat ylioppilaskunnat, jotka toimivat pääasiassa yliopistojen, kuntien ja kaupunkien tasoilla.
Huipulla on SYL. Sen jäseniä ovat suomalaiset ylioppilaskunnat, ja liitto edustaa kaikkia 140 000:ta suomalaista yliopisto-opiskelijaa valtakunnanpolitiikassa. Pääsihteeri Tukia taas johtaa SYLiä yhteistyössä vuosittain valittavan hallituksen kanssa.
”Opiskelijaliikkeen vahvuus on, että isoja ja pieniä myrskyjä on aina ollut, ja kaikista niistä on selvitty.” – Roope Tukia
103-vuotiaan SYLin poliittisesta voimasta kertoo jotain se, että liiton alumneineen on vitsailtu olevan Suomen suurin mafia, koska se on tuottanut niin paljon poliittisia vaikuttajia. Entisiä sylliläisiä ovat muun muassa pääministeri Petteri Orpo (kok), vuorineuvos ja Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja Jorma Eloranta sekä presidentti Tarja Halonen.
Tästä huolimatta ajat näyttävät opiskelijalle synkiltä.
Tarjolla torjuntavoittoja
Poliittisesta ilmapiiristä kertoo jotain se, että SYListä korostetaan haastatteluissa torjuntavoittojen merkitystä liitolle ja opiskelijaliikkeelle.
”Kun lähtökohtaisesti kaikki on liipaisimella, niin myös näiden olemassa olevien asioiden puolustaminen on tosi tärkeää”, sanoo SYLin sosiaalipolitiikasta vastaava hallituksen jäsen Aino Halinen.
Hänen mukaansa hallituskauden tärkeimmät väännöt ovat liittyneet YTHS:n ja koulutuksen rahoituksen turvaamiseen sekä opiskelijoiden toimeentulon kohentamiseen.
”Yliopistoista ei ole leikattu ollenkaan, mikä on oikeasti aikamoista, kun ajattelee tätä poliittista tilannetta.”
Myös YTHS:n rahoitukseen on tulossa kohennusta ensi vuonna. Säätiö saa noin kolme neljännestä rahoituksestaan valtiolta Kelan kautta, ja tämä rahoitusosuus perustuu laskelmalle säätiön palveluiden piirissä olevien opiskelijoiden määrästä.
SYLin tiedotteen mukaan liitto on kritisoinut opiskelijamäärien laskelmia epärealistisiksi jo pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänytkin, että rahoituksen perusteena käytettävää opiskelijamäärän arviota nostetaan ensi vuodeksi 26 000:lla.
Opiskelijoiden toimeentulon kannalta tilanne ei ole yhtä hyvä. Ensi vuodeksi suunniteltu opiskelijoiden siirto asumistuelta opintotuen asumislisälle tekisi SYLin laskelmien mukaan jopa yli 2300:n euron loven opiskelijan vuosibudjettiin.
Kun suunnitelma tuli julkisuuteen kevään budjettineuvottelujen aikaan, SYL julkaisi kannanoton otsikolla ”Ei vittu taas”. Kyseessä on merkittävä heikennys ja askel taaksepäin, sillä opiskelijoiden siirto yleisen asumistuen piiriin oli SYLille suuri voitto vuonna 2017.
Tukien menetyksen paikkaamiseksi hallitus on nostanut haettavissa olevan opintolainan määrä. Vaikka muutos oli järkytys SYLille, vaikeassa tilanteessa saatiin Halisen mukaan torjuntavoitto.
”Sinne on saatu pieniä muutoksia, esimerkiksi kuntaryhmät. Siinä näkyy, että on keskusteluyhteys ja meidän asiantuntijuuttamme kysytään.”
Yhden valtakunnallisen summan sijaan asumislisän on siis määrä vaihdella sen perusteella, kuinka kallista eri puolilla Suomea on elää.
Pakkojäsenyyden ratkaisu on lähellä
SYLissä uskotaan, että poliittisten suhdanteiden vaihtelusta selvitään, mutta edessä on myös yksi eksistentiaalinen haaste: pakko- tai automaatiojäsenyyden tulevaisuus.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on tehnyt selvityksen siitä, miten ylioppilaskuntien jäsenyyden ja yhdistymisvapauden ristiriita saadaan ratkaistua. Asiasta on tehty selvityksiä aiemminkin, mutta nyt tavoite on kirjattu hallitusohjelmaan.
Pakkojäsenyys on perua 1800-luvun lopulta, jolloin kaikki yliopisto-opiskelijat määrättiin Venäjän keisarin päätöksellä ylioppilaskuntien jäseniksi.
Kyse on yliopisto-opiskelijoiden velvollisuudesta olla ylioppilaskunnan jäsen. Jäsenyyden myötä kaikissa ylioppilaskunnissa maksetaan myös jäsenmaksua, joka on esimerkiksi TREYssä 65 euroa kuluvalta lukuvuodelta.
Opiskelijaliikkeessä puhutaan yleensä automaatiojäsenyydestä. Aiheesta tohtoriksi väitelleen Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Matti Muukkosen mukaan pakkojäsenyys on oikea termi kuvaamaan järjestelyä, koska ylioppilaskunnasta ei voi halutessaan erota.
Pakkojäsenyys on perua 1800-luvun lopulta, jolloin kaikki yliopisto-opiskelijat määrättiin Venäjän keisarin päätöksellä ylioppilaskuntien jäseniksi. Nykyisen selvityksen lopputuloksen kannalta merkittävimmäksi tekijäksi muodostuu Muukkosen mukaan YTHS:n rooli.
”Kun uusi yliopistolaki säädettiin vuonna 2010, ylioppilaskunnille oli lisätty tehtäviä opiskelijahallintoon, opintotukeen ja opiskelijaterveydenhuoltoon liittyen”, hän sanoo.
Näillä ylioppilaskuntien lakiin kirjatuilla tehtävillä perusteltiin sitä, että jäsenyys on pakollinen. Ylioppilaskunnan merkitys opiskelijoille oli siis niin suuri, että negatiivisesta yhdistymisvapaudesta, eli oikeudesta olla kuulumatta yhdistykseen, voitiin poiketa.
Vuoden 2010 yliopistolain säätämisen jälkeen perustuslakivaliokunta teki ratkaisun, jonka mukaan ammattikorkeakouluopiskelijoille ei voi säätää pakkojäsenyyttä, koska heidän opiskelijakunnillaan ei ole samaa opiskelijaterveydenhuollon järjestämisen tehtävää kuin ylioppilaskunnilla.
”Muut tehtävät eivät riittäneet pakkojäsenyyden oikeuttamiseen.”
Vuonna 2018 tehtiin YTHS-uudistus, jonka myötä amk-opiskelijat pääsivät säätiön palveluiden piiriin, ja opiskelijaterveydenhoitomaksujen kerääminen siirtyi ylioppilaskunnilta Kelalle. YTHS siis irrotettiin ylioppilaskunnista, ja Muukkosen mukaan merkittävä perustelu pakkojäsenyydelle poistui.
”Nyt näyttää siltä, että pakkojäsenyys puretaan ja selvityksen tarkoitus on selvittää, millä mallilla ylioppilaskunnat voivat jatkaa toimintaansa, kun veroluontoisia maksuja ei enää voi kerätä jäseniltä.”
Toteutuessaan pakkojäsenyyden poistuminen vähentäisi todennäköisesti ylioppilaskuntien ja siten SYLin resursseja, koska osa opiskelijoista ei maksaisi jäsenyydestä. Esimerkiksi amk-opiskelijoiden vastaavalla kattojärjestöllä, SAMOKilla, on kuusi työntekijää verrattuna SYLin kymmeneen.
Yksittäisille ylioppilaskunnille muutos voi olla katastrofaalinen. Taideyliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri Jane Kärnä arvioi Kauppalehdelle lokakuussa, että pakkojäsenyyden poistaminen voisi tarkoittaa jopa ylioppilaskunnan toiminnan lakkaamista.
’Ketään ei kiinnosta, jos vain valitat’
Liittokokouksessa pakkojäsenyysselvitys ei juuri puhuta. Visiirin haastattelussa SYLin istuvan puheenjohtajan Akseli Tiitan vastaus on niin samanlainen kuin pääsihteeri Tukian, että viestintästrategiasta on epäilemättä sovittu liitossa.
”Olemme pärjänneet yli 100 vuotta, ja tulemme pärjäämään jatkossakin.”
Tiitta korostaa sekä liittokokouksen poliittisen keskustelun avauspuheessaan että haastattelussa edunvalvonnan pitkäjänteisyyttä sekä ratkaisukeskeisyyttä.
”Kun olen keskustellut ammattilobbarien ja poliitikkojen kanssa, he sanovat usein että ’ketään ei kiinnosta, jos vain valitat.’”
Tiitan mukaan tärkeintä on tarjota ratkaisuja, joita ministerit ja kansanedustajat voivat viedä eteenpäin. Nyt se tosin on haastavaa, kun rahahanat ovat käytännössä kiinni.
”Perinteisesti opiskelijaliikkeen tavoitteet ovat olleet aika suuria ja kauas katsovia. Tässä hetkessä keskeinen kysymys on, miten voimme sopeutua poliittiseen tilanteeseen ja löytää niitä asioita, joita pystymme edistämään.”
Niitä suuria ja kauas katsoviakin tavoitteita tosin hyväksyttiin liittokokouksessa. Henkilövalintojen ohella suurimman tunnereaktion kokoussalissa herätti Israelin akateemista boikottia vaatineen kannanoton hyväksyminen.
Tiitan mukaan tärkeintä on tarjota ratkaisuja, joita ministerit ja kansanedustajat voivat viedä eteenpäin.
Politiikan pelikentillä pitää siis toimia perinteisten sääntöjen mukaan, mutta pääsihteeri Tukia peräänkuuluttaa laajempaa poliittista keskustelua. Liittokokouksen keskusteluosuudessa on ollut vähemmän puheenvuoroja, eikä kokouksissa käydä enää samanlaista dialogia kuin joitakin vuosia sitten.
”Keskustelu on poliittisen sparrailun kannalta hirveän tärkeä asia, ja vie liikettä eteenpäin”, Tukia sanoo.
Poliittisen keskustelun vähenemiselle voi Tukian mukaan etsiä selityksiä esimerkiksi koronan aikana tapahtuneesta sukupolvenvaihdoksesta, jossa joitain perinteitä on väistämättä hävinnyt.
Toisaalta kyseessä voi olla myös eräänlainen noidankehä.
Vaikka SYListä toivotaan vilkkaampaa poliittista keskustelua, samaan aikaan liiton toimistolta toistellaan maltillisuutta ja realististen tavoitteiden merkitystä edunvalvonnassa. Ajattelutapa voi valua alaspäin ylioppilaskuntiin.
Näin vaikeassa poliittisessa ympäristössä pitää kysyä, onko SYLillä varaa toppuutella opiskelijaliikettä ja kehottaa maltillisuuteen, vai pitäisikö liiton johtaa koko liikettä aggressiivisempaan edunvalvontaan?
Vaikutusvalta koetuksella
Kaikista opiskelijoita kohtaavista ongelmista huolimatta tunnelma on Otaniemessä vapautunut ja iloinen liittokokouksen päättyessä lauantaina. Poliittisen keskustelun niukkuuden ja yleisen vääntämisen vähyyden vuoksi kokous loppuu jo iltaseitsemän aikaan.
Myös TREYn pääsihteeri Adam Zeidanilla on hymy herkässä ylioppilaskunnan kokemista pettymyksistä huolimatta. TREYllä oli ehdokkaat SYLiin sekä puheenjohtajaksi että hallitukseen, mutta kumpikaan heistä ei tullut valituksi.
”Totta kai se harmittaa ehdokkaiden puolesta. He tekivät hyvät kampanjat, mutta kun tänne tullaan, niin mitään ei oteta itsestäänselvyytenä.”
Zeidan hehkuttaa, että liittokokous on hieno paikka, jossa nuoret päättäjät pääsevät haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.
”Se puuttuu julkisesta keskustelusta. Tämän jälkeen on aina tosi innostunut olo.”
Vaikka kokouksen puheenjohtaja Eero Hiidenvuori julisti kokouksen kyynisyydestä vapaaksi alueeksi, takaraivossa kolkuttaa silti pieni epäilys siitä, onko tästä myrskystä selviäminen läpihuutojuttu.
SYLin vaikutusvaltaa mittaa pian pakkojäsenyysselvityksen tulos. Selvitys on valmistunut lokakuun lopussa, mutta tulosten julkaisemisen aikataulu ei ole tätä juttua kirjoittaessa vielä selvillä.
Todennäköistä on, että SYL on pyrkinyt vaikuttamaan selvityksen tulokseen kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Vaikka selvityksen asettanut tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala (kok) ei ole SYL-alumni, pääministeri Orpo on. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi SYLissä ei olla asiasta huolissaan. Ainakaan huolta ei haluta näyttää ulospäin.
Vaikuttaa siltä, että opiskelijaliikkeen ytimessä tiedetään jotain, mitä muut eivät tiedä. Ehkä Suomen suurin mafia tulee ratkaisemaan tämänkin selvityksen edukseen.