Pää on kovilla kaukalossa – urheilussa tapahtuvien aivotärähdysten hoito edistyy, mutta turvallisuudessa on vielä paljon parannettavaa

NHL:n vuoden 2003 finaalisarjan kuudennesta ottelusta on pelattu lähes puolet, kun New Jerseyn puolustaja Scott Stevens taklaa Anaheimin hyökkääjä Paul Kariyaa niin, että kypärä rytisee.

Taklauksen jälkeen Anaheimin tähtihyökkääjä makaa jäällä liikkumattomana lähes minuutin ennen kuin hänet talutetaan ulos kaukalosta.

Vain 11 peliminuuttia myöhemmin Kariya palaa jäälle, laukoo upean maalin ja siivittää joukkueensa voittoon. Maali on Kariyan pelaajauran mieleenpainuvimpia hetkiä, mutta hän itse ei muista siitä mitään.

Tapaus on ehkä yksi tunnetuimmista jääkiekossa tapahtuneista aivotärähdyksistä.

Tapahtumaketju kuvastaa karulla tavalla sitä, miten puutteellista päävammojen tunnistaminen oli vielä 2000-luvun alussa.

”Aikaisemmin ei ollut niin paljon tietoa. Viimeisten 15 vuoden aikana päävammoihin on kiinnitetty erityistä huomiota ja hoito on kehittynyt aika paljon”, kertoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Timo Hänninen.

Hänninen on päätutkija Tampereen Urheilulääkäriaseman vuonna 2014 käynnistyneessä tutkimushankkeessa, joka edistää sekä päävammojen ehkäisyä että hoitoa jääkiekossa ja muissa kontaktilajeissa. Seurantatutkimus toteutetaan yhteistyössä Tampereen yliopiston, Taysin neurokirurgian yksikön sekä Suomen jääkiekkoliiton kanssa, ja siinä kartoitetaan päävammojen arviointimenetelmän käyttöä jääkiekon SM-liigajoukkueissa.

”Tutkimuksen tarkoitus on kerätä ja jakaa tietoa sekä opettaa arviointimenetelmän käyttöä ennen kaikkea siellä kentän laidalla olevalle hoitohenkilökunnalle”, Hänninen kertoo.

Arviointityökaluista hyviä tuloksia

Tutkimuksessa arviointimenetelmänä on kansainvälisten asiantuntijoiden yhdessä kehittämä Sport Concussion Assessment Tool (SCAT). Se on pelaajan kognitiivisia ominaisuuksia ja tasapainoa testaava kyselymuotoinen työkalu, jolla voidaan nopeasti arvioida vamman vakavuutta.

Erilaisia päävammojen tunnistusmenetelmiä on olemassa paljon, mutta SCAT on asiantuntijoiden suosittelema ja siten myös laajasti käytetty arviointityökalu.

SCAT perustuu systemaattisuuteen ja siihen on kerätty kaikki aivovammalle tyypillisimmät oireet, joita ovat esimerkiksi päänsärky ja sekavuus sekä tasapaino- ja muistiongelmat. Oireet ja niiden voimakkuus voivat kuitenkin vaihdella paljon, eikä niiden tunnistaminen ole aina yksinkertaista.

”Yleensä aivotärähdyksen saanut urheilija kertoo kysyttäessä vain päällimmäisen tuntemuksen, mutta kun systemaattisesti käydään asioita läpi, voi esiin nousta oireita, joita hän ei muuten ilmoittaisi”, Hänninen sanoo.

Esimerkiksi Paul Kariyan tapauksessa oireet olisi voitu havaita systemaattisemmalla arvioinnilla. Pelaaja pystyi jatkamaan peliä, mutta pää ei ollut kunnossa. Vuonna 2017 Kariya kertoi urheilukanava TSN:n haastattelussa, ettei muista mitään koko ottelusta eikä hänellä ole minkäänlaisia muistikuvia edes kaksi päivää myöhemmin pelatusta ottelusarjan viimeisestä pelistä.

Hänninen arvioi, että ennen systemaattisten arviointimenetelmien käyttöönottoa jääkiekkoliigoissa on kyetty varmuudella tunnistamaan vain selvästi vakavimpia päävammoja. Hän kertoo, että nykyään aivotärähdyksen saaneiden pelaajien palaaminen kentälle vielä samassa ottelussa on saatu kitkettyä pois käytännössä kokonaan. Etenkin, kun puhutaan korkeimmista sarjatasoista.

Aivot ruvella koko loppuelämän

Positiivisesta kehityksestä huolimatta aivotärähdykset ovat edelleen jääkiekon tyyppivamma. Hännisen vuonna 2017 aiheesta tekemän väitöskirjatutkimuksen mukaan miesten kansainvälisellä tasolla niitä tapahtuu sadassa ottelussa noin seitsemän.

Lukuisat pelaajat ovatkin joutuneet lopettamaan uransa aivotärähdysten takia, mukaan lukien Paul Kariya ja häneltä mehut sipulista taklannut Scott Stevens.

Normaalisti aikuinen ihminen toipuu aivotärähdyksestä parissa viikossa, mutta 10–15 prosentissa tapauksista oireet pitkittyvät. Pahimmillaan jälkioireet kestävät vuosia tai jäävät pysyviksi.

Päävammat voivat siis olla koko loppuelämää haittaava terveydellinen riski, sillä toistuvat päähän kohdistuvat iskut vaurioittavat aivoja vakavasti. Urallaan ainakin kuusi aivotärähdystä saanut Kariya paljasti TSN:n haastattelussa, että pelaajauran jälkeen tehtyjen testien mukaan hänen aivotoimintansa on heikentynyt 60 prosenttia.

SCAT-arviointityökalu on toimiva keino pelaajien terveyden edistämiseksi, mutta se on välitön apu vain päävammojen tunnistamiseen ja jatkohoidon suunnitteluun. Siksi tutkimuksissa keskitytään myös vammojen ennaltaehkäisyyn.

Viime vuosina lajin turvallisuutta on pyritty parantamaan etenkin peliolosuhteita kehittämällä. Hännisen väitöskirjan mukaan vuonna 2014 kotimaisessa SM-liigassa pakollisiksi tulleet joustokaukalot ovat jo vähentäneet aivotärähdyksiä selvästi. Myös pelaajien varusteet ovat kehittyneet.

Vammariskiä sen sijaan lisää jääkiekon jatkuvasti kasvava pelinopeus.

Hänninen sanoo, että sääntömuutokset olisivat tehokas keino päävammojen ehkäisemiseksi, mutta niiden tekeminen ei ole ongelmatonta.

”Pitää katsoa, mitä asioita lajissa ollaan valmiita muuttamaan. Jos vauhtia muutetaan, pelin luonne muuttuu, joten ne eivät ole ihan yksinkertaisia asioita.”

Arvokasta yhteistyötä ja yksilöllisempää tietoa

Nykyään päänsä loukanneiden pelaajien kunto arvioidaan aina asianmukaisesti, eikä siten Kariyan tapauksen kaltaisia tajunnan rajamailta ponnistavia sankaritarinoita toivottavasti enää nähdä.

Jatkuvasti nopeutuvassa lajissa on kuitenkin vielä paljon tekemistä urheilussa tapahtuvien päävammojen ehkäisemiseksi. Siksi alan tutkimuksessa tehdään aktiivista kansainvälistä yhteistyötä eri urheilulajien välillä.

Siinä työssä keskeisessä roolissa on neljän vuoden välein järjestettävä päävammoja käsittelevä konsensuskonferenssi, jossa eri maiden ja urheilulajien asiantuntijat kokoavat tutkimustuloksia yhteen. Lisäksi tapahtumassa kehitetään SCAT-arviointityökalua uuden tiedon pohjalta.

Järjestyksessään viides konferenssi oli tarkoitus järjestää tänä syksynä, mutta koronapandemian takia sitä on siirretty vuodella.

Kansainvälistä tutkimustyötä pyritään edistämään myös vuonna 2022 Tampereella pidettävissä jääkiekon MM-kisoissa. Hännisen mukaan turnauksen yhteydessä on tarkoitus järjestää jääkiekkoon liittyviä tiedetapahtumia.

“Se on erinomainen mahdollisuus tehdä yhteistyötä eri maiden asiantuntijoiden kanssa.”

Tulevaisuudessa uudet teknologiset mahdollisuudet vievät päävammatutkimusta entistä yksilöllisempään suuntaan, sillä pelaajien paikannusjärjestelmien kehittyessä urheilijoiden liikkeistä voidaan kerätä aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa.

”Kun saadaan esimerkiksi paikannustietoja siitä, paljonko pelaaja on luistellut, missä päin kaukaloa vamma on syntynyt ja minkä pelipaikan pelaaja on kyseessä, pystytään paremmin kehittämään ennaltaehkäiseviä toimia yksilötasolla”, kertoo Hänninen.

Hänen mukaansa tutkimustyö päävammojen ehkäisyn ja hoidon edistämiseksi tulee jatkumaan Suomessa vielä pitkään.

”Tutkimuksen aikataulu ja rahoitus on suunniteltu 10–15 vuoden aikajänteelle, mutta siihen voidaan hakea jatkoa. Aiheita suunnataan niin, että täällä pystytään tekemään sellaista tutkimusta, mitä maailmalla ei olla vielä tehty.”