Pääkirjoitus: Asuminen ei ole ylellisyyttä
Teksti: Maria Muilu
Opiskelijoiden asema asuntomarkkinoilla on kurjistumassa. Marraskuun lopulla korkeakouluopiskelijoiden kattojärjestöt SYL, SAMOK ja ESU julkaisivat karun lauselman Suomen opiskelija-asuntojen suoranaisesta kriisistä.
Hallitus on päättänyt siirtää opiskelijat yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisään, mikä voi pienentää opiskelijoiden kokonaistukea jopa 2065 eurolla vuodessa. Muutosta perustellaan “kannustimella” siirtyä edullisempiin asumismuotoihin – mutta mihin, kun kohtuuhintaisia opiskelija-asuntoja on tälläkin hetkellä tarjolla vain noin neljäsosalle korkeakouluopiskelijoista? Kirsikkana kakun päälle hallitus on päättänyt vähentää uusien opiskelija-asuntojen rakentamista tukevia investointiavustuksia käytännössä olemattomiin.
Tässä lehdessä tarkastelemme asumista eri kulmista. Iikka Sorvalin artikkeli valottaa ARA-rahoituksen leikkausten vaikutuksia opiskelija-asuntojen rakentamiseen Tampereella ja muualla. Aliina Ruuttusen artikkeli puolestaan tekee historiakatsauksen vuoden 1987 Tallipihan valtaukseen, jossa opiskelijat ja työttömät nuoret ottivat asuntopulan ratkaisun omiin käsiinsä.
Tallipihan vallanneet nuoret loivat yhteisönsä tyhjästä – pihalle perustettiin kasvimaa, keittiönpöydän ääressä syntyi pala tamperelaista queer-kulttuuria. Entisten asukkaiden puheista kuitenkin ilmenee, että yhteisöllisyys on haastavaa ilman resursseja. Kun katto alkaa vuotaa eikä taloa korjata, yhteisö murenee yhtä nopeasti kuin nykyiset opiskelija-asumisen tukirakenteet.
Kun katto alkaa vuotaa eikä taloa korjata, yhteisö murenee yhtä nopeasti kuin nykyiset opiskelija-asumisen tukirakenteet.
Tampereella tilanne on toistaiseksi suhteellisen vakaa. Toisin on esimerkiksi Lappeenrannassa, jossa LUT-yliopiston kasvaneet sisäänottomäärät ja riittämättömät opiskelija-asunnot ovat ajaneet kaupungin syvään opiskelija-asuntopulaan. Jos Toasin vakavaraisuus horjuisi, voisiko vastaava tulevaisuus olla edessä Tampereellakin?
On järjetöntä, että hallitus peräänkuuluttaa nopeampia valmistumisia ja korkeakoulutettujen määrän kasvattamista ja leikkaa samalla opiskelijan perustarpeista. Edullinen opiskelija-asuminen ei ole ylellisyyttä vaan välttämättömyys, joka luo perustan hyvinvoinnille ja opinnoista selviämiselle.
Opiskelija tarvitsee elääkseen päänsä päälle katon, joka ei ole vuokran osalta tähtitieteellisen korkealla.