Pääkirjoitus: Pakko vääntää
Teksti: Maria Muilu
Kuvat: Joel Peltonen
Uusi vuosi tuo tullessaan uusia alkuja ja vanhoja aiheita. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on tuntunut nousevan keskusteluun joka vuosi kuin kalenteriin merkittynä. Viimeisimmässä, joulukuun lopulla julkaistussa Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä todettiin (taas), että nykyinen järjestelmä takaa parhaiten ylioppilaskuntien toiminnan ja lakisääteisten tehtävien hoitamisen. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun asiaa on tutkittu, eikä ensimmäinen kerta, kun tulos on sama: automaatitinen jäsenyys on tarjolla olevista vaihtoehdoista paras.
Pakkojäsenyys jakaa mielipiteitä ihan syystäkin. Jokainen yliopisto-opiskelija kuuluu tällä hetkellä ylioppilaskuntaan ja maksaa jäsenyydestään ylioppilaskunnan määrittelemää jäsenmaksua, halusi sitä tai ei. Treyn jäsenmaksu on 65 euroa lukuvuodelta, ja sillä rahoitetaan esimerkiksi edunvalvontaa, tapahtumia ja organisaation pyörittämistä.
Tämän lehden artikkelissa selvitimme, mitä mieltä puolueiden nuoriso- ja opiskelijajärjestöt ovat selvityksen tuloksista. Perinteisesti pakkojäsenyyttä on vastustettu erityisesti poliittisen oikeiston suunnalta. Siltä vaikuttaa myös Visiirin kyselyn perusteella: automaatiojäsenyyttä vastustavat esimerkiksi Kokoomusnuoret ja Perussuomalaiset Nuoret. Kokoomusnuoret on jo kehottanut kannanotossaan hallitusta ryhtymään toimiin pakkojäsenyyden purkamiseksi, vaikka selvitys puoltaisikin nykykäytäntöä.
Olisiko aika jo kypsä uudelle lähestymistavalle? Samojen argumenttien kierrätys ja loputtomat selvitykset eivät vie keskustelua eteenpäin. Aikaa ja resursseja voisi suunnata kiistelyn sijaan siihen, miten ylioppilaskunnat voisivat palvella opiskelijoitaan entistä paremmin, olipa jäsenyys jatkossakin automaattista tai ei. Ehkä kysymys ei ole siitä, pitäisikö jäsenyyden olla vapaaehtoista, vaan siitä, miten jäsenyys voisi tuntua arvokkaammalta.
Seuraamme Visiirissä vanhoja ja uusia aiheita myös tänä vuonna.
Ps. Visiirissä on uusi visuaalinen ilme ja uusi art director! Kurkista AD:n kuulumiset eli niin sanottu JOEL-SHOW näköis- tai paperilehdestä.