Tarvitaanko niitä sisätossuja? – Visiirin pikaopas yliopistoelämässä navigointiin

Kun uudet opiskelijat ovat luovineet itsensä korkeakoulun ovista sisään, yritetään heidän aivoihinsa runnoa kaikki opiskeluun liittyvä informaatio orientaatioviikoksi kutsutulla luentosulkeisilla. Samalla tuutorit paimentavat fuksiryhmiään pitkin kampusta ja yrittävät opettaa, miten löytää luentosaliin, kirjastoon tai ruokalalinjaston äärelle.

Kampuksella navigointi käy opintojen alussa työstä. Hervannan kampuksella rakennukset yhdistyvät käytävien kautta monimutkaiseksi labyrintiksi, eikä keskustakampuksen päätalon siipien järjestys avaudu välttämättä ennen maisterivaihetta, jos silloinkaan. Visiirin vinkki: Tilanumeron ensimmäinen numero kertoo, missä kerroksessa tila sijaitsee.

Jätä päärynät kotiin

Jotkut vääräleuat väittävät, että luennon aluksi professorille kiikutetaan päärynä, luentosalin vierustovereita tervehditään kohteliaasti kumartamalla ja yliopiston tiloissa hipsitään sisätossuilla. Todellisuudessa luennoista selviää käyttämällä tervettä järkeä ja yleistä kohteliaisuutta. Luennot alkavat akateemista varttia mukaillen tyypillisimmillään 15 minuuttia tasatunnin jälkeen. Luennolle myöhässä tuleminen ja sieltä ennen loppua lähteminen kannattaa suorittaa ripeästi ja huomaamattomasti. Kokeneimmat karkaajat istuvat penkkirivin päädyssä, josta voi nopeasti livahtaa ovelle.

Vaikka kahvimukit ja limpparipullot ovat luentojen vakiokamaa, kannattaa rapisevat ja varsinkin voimakkaasti tuoksuvat eväät nauttia luentosalin ulkopuolella. Harva haluaa viettää seuraavaa kahta tuntia valkosipulin tai homejuuston löyhkässä. Myös opiskelijabileiden jälkeiselle aamuluennolle kannattaa tulla suihkun tai ainakin hampaiden pesun kautta välttääkseen kanssaopiskelijoiden pahat katseet.

Opiskelijaravintolat ovat ruuhkaisimmillaan puolen päivän aikaan, jolloin istumapaikoista voi olla pulaa. Omalle seurueelle paikan varaaminen repuilla ja ulkotakeilla saa todennäköisesti ainakin käytöstavoiltaan edistyneet kanssaopiskelijat mulkoilemaan vihaisesti.

Kirjastossa ei tarvitse olla hiljaa

Tampereen yliopiston kirjastonjohtaja Riitta Lähdemäki kertoo, että suurin kirjastojen käytössä ilmenevä väärinkäsitys on se, että kaikkialla kirjastossa pitää olla hiljaa.

”Opiskelijat eivät aina tiedä, että tiloissa saa jutella eikä kirjastossa tarvitse olla hiljaa. Hiljaiseen työskentelyyn tarkoitetut tila on erikseen merkitty, kuten Linna-kirjaston hiljainen lukusali.”

Välillä kirjastoa käyttävät opiskelijat toivovat, että henkilökunta puuttuisi opiskelijoiden äänenkäyttöön enemmän.

”Ei meillä henkilökunta voi alkaa vahtia käyttäjien äänenvoimakkuuksia. Ja joskus palautetta tulee myös kirjaston henkilökunnalle, että olkaa hiljempaa.”

Kirjaston hiljaisen lukusalin etiketti puhuttaa säännöllisesti Jodelissa. Yleisesti oman paikan varaamista repulla tai takilla ei katsota hyvällä, jos paikaltaan poistuu pidemmäksi aikaa esimerkiksi syömään mennessään. Lähdemäki ei suoraan tuomitse tapaa.

”Kannattaa enemmänkin miettiä, tohditko jättää repun tai takin valvomatta paikalleen.”

Lähdemäki pyytää huomioimaan myös muut käyttäjät, etenkin ruuhka-aikaan.

”Lounaalla voi helposti vierähtää tuntikin, jos jää vaikka kaverin kanssa juttelemaan, ja toinen opiskelija olisi voinut sillä aikaa käyttää varattua paikkaa tehokkaasti opiskeluun.”

Kirjastot pyrkivät palvelemaan opiskelijoita parhaansa mukaan, ja siksi asiakastyytyväisyyttä mitataan säännöllisesti kyselyillä. Yksi yleinen palautteen aihe on painettujen kurssikirjojen määrä. Kirjastoilla ei ole mahdollista hankkia kaikille lainattavaa kappaletta, mutta sähköisessä muodossa kurssikirjoja on aiempaa enemmän saatavilla.

”Suurin osa uudesta aineistosta alkaakin olla sähköistä”, Lähdemäki kertoo.

Kesän aikana yliopiston pääkirjasto Linnaan tehtiin 150 uuttaa opiskelupaikkaa, joka vaati entisestään kirjaston kokoelman tiivistämistä. Uudelle opiskelijalle Lähdemäki antaa vinkiksi hyödyntää kirjaston tarjoamia koulutuksia.

”Helposti ajatellaan, että kaikkihan nyt tiedonhaun osaa. Korkeakoulussa ei kuitenkaan riitä pelkkä googlettaminen.”

Kuka auttaa ja missä?

Akateemisen vapauden lisäksi opiskelijalle lankeaa myös akateeminen vastuu. Ensimmäisenä vuonna yhdessä vastuuopettajan kanssa laadittu henkilökohtainen opetussuunnitelma toimii korkeintaan hahmotelmana sille, miten haluaa opinnoissaan etenevän. Jokainen opiskelija on lopulta vastuussa omista opinnoistaan.Jos huomaa tutkinnon koostamisessa vaikeuksia, kannattaa kolkutella oman tutkinnon koulutusasiantuntijan ovea. Koulutusasiantuntijat tietävät, miten aikaisempia opintoja voi hyväksi lukea, mikä kielikeskuksen kurssi kannattaa valita ja miten runtata yhteistyökyvytön Sisu ojennukseen.

Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon tarjoaa Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS. YTHS:n rajalliset resurssit ovat jokavuotinen puheenaihe ja murheenkryyni. Opiskelijan kannattaa muistaa, että opiskelijan kotikunta on aina velvollinen tarjoamaan terveydenhuollon palveluita, eikä opiskelijan hoitoa voi estää sillä verukkeella, että ensisijainen hoitotaho on YTHS.

Epävirallista apuakin on saatavilla. Nopat.me -sivusto listaa helposti suoritettavia kursseja niin Tampereelta kuin muualtakin Suomesta. Aina rimaa ei tarvitse virittää itselleen uusiin ennätyskorkeuksiin. Muista myös Jodel-kanava @helpotnopat. Ravintoloiden ruokalistat löytyvät kootusti Unisafka-sivuilta. Realistisia referenssikuvia opiskelijaravintoloiden tarjonnasta kaipaava suuntaa Jodelissa @tampereunifood-kanavalle.

Ohjauksesta apua opintojumeihin

Tampereen yliopisto tarjoaa myös opinto-ohjaajan palveluja. Keskustakampuksella opinto-ohjaajana työskentelevä Jasmin Rantanen kertoo, että yleisimpiä syitä opinto-ohjaajan luokse hakeutumisen on oman elämäntilanteen pohtiminen.

”Opiskelija haluaa pohtia omaa elämäntilannettaan ja opiskeluiden yhdistämistä siihen. Erilaisten valintojen tekemiseen saatetaan tarvita tukea tai muuten mietitään opiskeluissa onnistumista.”

Aina ongelma ei olekaan itse ala tai opiskelu.

”Joskus opiskelut tuntuvat jumittavan ja syy voi löytyä muualta kuin opiskeluista.”

Ensimmäisen vuoden opiskelijat hakeutuvat ohjaukseen yleensä ensimmäisen tenttiviikon tai suuremman opiskelu-urakan jälkeen.

”Yllättävän usein haetaan apua opiskelutaitoihin. Tarvittaessa ohjaamme esimerkiksi opintopsykologien luokse, mistä on saatavilla konkreettisia neuvoja esimerkiksi opiskelutekniikoiden kehittämiseen ja työstämiseen.”

Opintojen ohjauksen ja suorittamisen pääpaino on tiedekunnissa, mutta yhteisten ohjauspalveluiden ohjaajat ovat neutraaleja lisätuen tahoja, joille voi avautua omasta elämäntilanteestaan.

”Ohjaajat eivät keskity arvosanoihin tai kurssien suorittamisen käytäntöihin, vaan opiskelijan elämäntilannetta ja opiskeluja pohditaan yksilöllisesti.”

Rantanen vinkkaa, että opinto-ohjaajat ovat keränneet yliopiston intraan (intra.tuni.fi) ”usein kysyttyä ohjauksesta”-kokonaisuuden, jossa on neuvoja ja vinkkejä aina kaverisuhteiden solmimisesta opiskelijan hyvinvoinnin tukemiseen ja opiskelumotivaation löytämiseen.

Kulkuluvat kyselytyttävät

Kaikilla kolmella Tampereen yliopiston kampuksella toimiva Sportuni tarjoaa liikuntapalveluja kaikille opiskelijoille. Sportunin liikuntapäällikön Kirsi Männyn mukaan eniten opiskelijoita ihmetyttävät liikuntapaikkojen kulkulupa-asiat.

Keskustan ja Hervannan kampuksilla opiskelevilla kulkuoikeudet aktivoituvat automaattisesti, kun Sportuni-maksun suorittaa. Kaupin kampuksella opiskelevat joutuvat piipahtamaan liikuntakeskuksen asiakaspalvelussa ensimmäisellä kerralla. Liikuntamaksulla voi vapaasti käyttää kaikkien kampusten palveluita, mutta kulkulupa pitää hoitaa kuntoon.

”Jokaisella kampuksella on omat erilliset kulunvalvontajärjestelmät, joten siksi kulkuoikeudet pitää rekisteröidä jokaisessa liikuntakeskuksessa erikseen”, Kirsi Mänty selittää.

Korona-aikana liikuntakeskusten asiakasmääriä rajoitettiin, mutta Mänty uskoo syksyn tuovat paljon uusia opiskelijoita kuntoilemaan. Ruuhkaisinta liikuntakeskuksissa on arki-iltaisin kello 16 jälkeen.

”Jos haluaa treenata rauhassa, kannattaa liikuntakeskukseen suunnata aamulla, puolenpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.”