Rakkaudesta lajiin – ”Järjestötoiminta on hyvä syy myöhäistää opintoja”
Yliopistomaailma on täynnä erilaisia järjestöjä ja kerhoja. Etsimme neljä järjestöjyrää kertomaan kokemuksistaan.
Teksti: Petra Viitanen
Kuvat: Henrik Laakkonen
”Oon edelleen toiminnassa mukana”
Ville Nousiainen, tietotekniikan alumni
”Jo ensimmäisellä viikolla kiltatoiminta vaikutti sellaiselta, että siellä on hauskaa.”
Vuosi oli 2005, kun Ville ”Dregu” Nousiainen aloitti tietotekniikan opiskelemisen.
Hallitusvuosia Tietoteekkarikillassa, eli TiTessä, kertyi lopulta seitsemän. Ensin kuusi vuotta putkeen ja sitten vielä yksi encore. Myös tuutorointi on tullut tutuksi vuosien saatossa.
Mutta ei TiTe ainoaksi järjestöksi ole jäänyt.
”Löytyi Ei-turkulainen osakunta, joka teki hauskoja juttuja.”
Nousiainen oli Ei-turkulaisen osakunnan hallituksessa useamman vuoden ja myös ETO:n puheenjohtaja viime vuosikymmenen alussa. Lisäksi hän on ollut Tampereen teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan siviilipalvelushenkilönä ja ATK-sihteerinä.
Vuosikymmenen alkupuolella löytyivät myös Rakkauden Wappuradio ja NääsPeksi, joiden toiminnassa Nousiainen on ollut mukana yhtäjaksoisesti vuodesta 2012.
”Se Wappuradio tuli vähän sattumalta, huomasin että täällähän on radio pihassa.”
Ensimmäisenä vuonna Nousiainen kertoo vain vieneensä webkameran studioon, jonka jälkeen hän lähti mukaan tekniikkaan. Nykyisin Nousiainen hoitaa Wappuradion webbisivuja ja tuottaa Maaseuturatiota.
Vaikka Nousiainen on jo valmistunut, on hän yhä järjestötoiminnassa mukana. Miksi ihmeessä?
”Olen tehnyt itsestäni vähän korvaamattoman. En viitsi lähteä, ennen kuin löytyy joku muu.”
Esimerkiksi NääsPeksissä Nousiaisen vastuulla on osa-alue, johon kuuluu vain hän itse. Nousiainen toimii niin sanotuissa velhoissa, jotka hoitavat speksin tietoteknistä puolta.
”Vähän vaikea lähteä pois.”
Opiskeluiden loppuminen ei ole siis ollut este. Järjestötoiminnasta on tullut harrastus, jonka kautta on saatu paljon kavereita ja kokemuksia.
”Teen tätä rakkaudesta lajiin. Moneen juttuun olen lähtenyt mukaan siksi, että joku juttu on näyttänyt olevan vähän rempallaan. Sitten olen tehnyt ainakin omasta mielestäni paremmin.”
Viidentoista vuoden aikana Nousiainen on päässyt myös näkemään järjestötoiminnan kehittymisen. TiTen osalta hän on nähnyt sen, että tapahtumien ja rahan määrä on lisääntynyt.
Entä se eläköityminen?
”Kyllä se sitten varmaan aina ensi vuonna.”
”Mulla on varmaan joku riippuvuus”
Paula Saarinen, kahdeksannen vuoden kasvatustieteiden opiskelija
”Mulle tuli sellainen fiilis, että haluan ottaa yliopistokokemuksesta kaiken irti.”
Fuksivuonna Itu ry:n hallituksessa varapuheenjohtajana ja koulutuspoliittisena vastaavana toiminut Saarinen on sittemmin vaikuttanut muun muassa Tamyn edustajistossa sekä hallituksessa, SOOLin hallituksessa sekä University College Londonissa tutkinto-ohjelmansa opiskelijaedustajana.
Erityisesti koulutuspolitiikka on kiinnostanut Saarista. Hän on luottamustehtävissään päässyt tarkastelemaan miten koulutuspolitiikka toimii valtakunnallisella tasolla, jonka lisäksi myös brittiläinen koulutuspolitiikka on tullut tutuksi.
”Haluan auttaa kanssaopiskelijoita.”
Saarinen oli Tamyn viimeisen hallituksen varapuheenjohtaja ja järjestövastaava. Yliopistojen ja ylioppilaskuntien yhdistymistä edeltävä vuosi oli intensiivinen ja työmäärä oli valtava.
”Oli halu tehdä jotain, painaa oma tassunjälki siihen ylioppilaskunnan historiaan.”
Saarisen mukaan Tamy-vuosi oli samalla elämän parhaimmista ja myös kauheimmista. Yhdistyvien ylioppilaskuntien toimistoilla laadittiin toimintaa ohjaavia dokumentteja, seurattiin yliopistojen yhdistymistä ja mahtuipa mukaan myös yksi ulosmarssikin.
”Se oli sellainen ’kaikki vetää itsensä piippuun’-vuosi, mikä ei ollut mitenkään terveellistä.”
Hallitusvuosi tarjosi myös ainutlaatuisia kohtaamisia. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlilla Saarinen tapasi presidentti Tarja Halosen, joka muistutti Saarisen seuruetta tärkeästä asiasta.
”Muistakaa sitten, että ’once is not enough’, Suomeen tarvitaan lisää naispresidenttejä.”
Presidentin sanat olivat Saarisen mukaan mahtava kannustin ja muistuttavat siitä, että aina pitää nostaa naisia esiin.
Saarisen järjestö-CV on pitkä ja täynnä erilaisia pestejä. Onko järjestötoimintaan lähteminen koskaan kaduttanut?
”Muutaman kerran olen miettinyt, että miksi lähdin näihin hommiin mukaan. On ollut liikaa lautasella.”
Olisikin hyvä muistaa, että järjestötoiminnan ei tulisi väsyttää. Siinä on Saarisen mukaan merkittävä kehityskohde.
Haasteista huolimatta järjestötoiminta on Saariselle rakasta ja hyviä puolia on rutkasti enemmän kuin huonoja. Kun Saarinen aloitti opinnot Lontoossa, päätti hän lähteä tutkinto-ohjelmansa opiskelijaedustajaksi.
”Ihan mielenkiinnosta lähdin. Mulla on varmaan joku riippuvuus.”
”Kuka yhteisiä asioita hoitaa, jos ei me itse?”
Suvi Parhankangas, kuudennen vuoden englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija
”Kuvittelin, että menen opiskelemaan viideksi vuodeksi ja sitten oikeisiin töihin.”
Toisin kävi.
Fuksina Parhankangas oli silloisen ainejärjestönsä Transla ry:n hallituksen jäsen, vuotta myöhemmin hän olikin jo Tamyn hallituksessa. Myös edustajistot, tiedekuntaneuvostot sekä vaalikampanjointi ovat tulleet tutuksi.
”Se on ollut vähän lumipalloefekti, että kaikki vaikuttaa kaikkeen.”
Moni tulee yliopistoon vain opiskelemaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että joukossa on myös heitä, jotka haluavat edistää opiskelijoiden asiaa. Parhankangas on yksi heistä.
”Kuka yhteisiä asioita hoitaa, jos ei me itse?”
Parhankangas on ollut esimerkiksi perustamassa edustajistoryhmää viestintätieteiden opiskelijoille. Viestintätieteet ovat nykyisin osa ITC-tiedekuntaa, joka on yliopiston suurin tiedekunta. Parhankangas on yksi tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenistä.
”Meillä on ollut paljon mielenkiintoisia keskusteluita. Jos tehdään juttuja, joissa on useammalta alalta ihmisiä, niin pitää olla tosi valmis kuuntelemaan.”
Monialainen yliopisto tarjoaa mahdollisuuden kohdata ihmisiä, joihin ei välttämättä muuten törmäisi. Nämä kohtaamiset ovat Parhankankaalle mielenkiintoisia ja tärkeitä, sillä muilta ihmisiltä voi oppia kaikenlaista.
”Jotta voi oppia muilta, täytyy olla valmis kyseenalaistamaan omaa ajattelua. Mutta mitä enemmän itsestään antaa, sitä enemmän saa.”
Järjestötoiminta on ollut vuosien varrella sekä harrastus että kokopäivätyö. Vaikka CV-merkinnät eivät ole olleet mielessä luottamustehtäviä haaliessa, on erilaisista pesteistä ollut hyötyä työnhaussa.
”Mutta se on vain kiva plussa, jonka on tajunnut vasta jälkikäteen.”
Alun perin suunniteltu viiden vuoden opiskeluaika on venynyt, mutta se ei ole Parhankankaalle ollut ongelma.
”Järjestötoiminta on hyvä syy myöhäistää opintoja.”
Luottamustehtäviä on kertynyt viidessä vuodessa lukuisia ja Parhankangas kokee antaneensa sen mitä pystyy. Tulevat edustajistovaalit jäänevät viimeisiksi hänelle. Omaan edustajistoryhmään on saatu mukaan uusia ihmisiä, jotka voivat jatkaa toimintaa tulevien vuosien aikana.
”On tärkeää, ettei
tee itsestään liian tärkeää, vaan antaa myös muille tilaa.”
”Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa”
Jussi Kekki, kahdeksannen vuoden tietotekniikan opiskelija
”Olen aina tykännyt siitä ideasta, että kanssaopiskelijoita autetaan.”
Kevätfuksina aloittanut Kekki koki, ettei hän oikein päässyt toimintaan mukaan eikä hänestä oikein otettu koppia. Tämä innosti häntä lähtemään tuutoriksi.
”Halusin, ettei yhdellekään fuksille tule sellaista fiilistä.”
Monen aktiivin uralla tuutorointi on ollut ensimmäinen kosketus järjestökenttään. Niin myös nyt. Kekki lähti mukaan aluksi Sähkökillan toimintaan, mutta myöhemmin myös Tietoteekkarikilta tuli tutuksi. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Panemiseen ja Excursioihin Nuoria Innostavaa Seuraa, PES:iä.
”Yhtäkään pestiä en vaihtaisi pois.”
Kekki on ollut mukana järjestämässä useampaakin isoa tapahtumaa. Hän on järjestänyt Suomen sähkökiltojen Sähköpäivät-yhteistapahtuman vuonna 2018, jolloin Hervantaan saapui esiintymään ”kulttimaineessa oleva” saksalainen Master Blaster.
”Se keräsi aika yleisöryntäyksen Bommariin.”
Seuraavana vuonna Kekki oli mukana järjestämässä Suomen suurinta Wappua, joka oli yhdistyneiden ylioppilaskuntien ensimmäinen yhteinen vappu.
”Pääsin antamaan työpanoksen yhteisön hyväksi ja valamaan sitä vankkaa kivijalkaa, josta lähdetään rakentamaan tulevaa.”
Vuonna 2019 Kekki sai Kelpo Teekkarin arvonimen. Tampereen Teekkarit ry:n merkkiohjesäännön mukaan arvonimi voidaan myöntää ”aktiivisesti toimineelle teekkarille, joka pyyteettömällä työskentelyllään on vienyt yhdistyksen tai teekkarijärjestöjen toiminnan päämääriä eteenpäin.”
”Se on suurimpia kunnioita, joita voin kuvitella. Edelleen vetää hiljaiseksi.”
Perusteluina valinnalle olivat muun muassa se, miten Kekin toiminnasta näkyy rakkaus yhteisöön, ja kuinka hän uskaltaa lähteä tekemään uusia ja suuruudenhullujakin asioita.
”Se on uskomattoman kaunis tunnustus tehdystä työstä, mutta ei tekeminen tähän lopu. Vielä on paljon annettavaa.”
Kekki kannustaakin lähtemään mukaan järjestötoimintaan. Hän on itse päässyt tutustumaan ”mahtaviin ihmisiin” ja luomaan tamperelaista opiskelijakulttuuria.
”Tässä pääsee tekemään siistejä juttuja. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.”