Rehellinen sukellus erään etäopiskelijan arkeen – opintopsykologi antoi palautetta opiskelutavoista

ma 14.9.2020 

Olen ilmoittautunut tutkintoni viimeiselle kurssille. Kyseessä on johdatus kansainväliseen politiikkaan. Toteutustapana ovat etäluennot, jollaisille en ole osallistunut koskaan. 

Yleisesti minulla on vaikeuksia saada opiskelu- ja työhommia tehtyä kotoa käsin. Pohdin, poikkeanko tässä suhteessa muista milleniaaleista. Pystynkö vastaamaan tulevaisuuden työelämään vaatimuksiin? Opiskelun viimemetrit voisivat olla hyvää aikaa opetella hieman itsensä johtamista. Keväällä sain puserrettua gradun valmiiksi kotona, mutta osaltaan taustalla oli Kelan kuumottava kannustus. 

Elämäni ensimmäinen etäluento käynnistyy ja keskittymiseni alkaa harhailemaan aika nopeasti. Vastailen sähköposteihin ja muihin viesteihin. Välillä onnistun palauttamaan itseni aktiivisen kuuntelun tilaan. 

Tampereen yliopiston opintopsykologi Hanna Kalliomäki kommentoi: 

Opiskelutaitojaan voi aina kehittää. Se vaatii asian tiedostamista ja sen pitämistä tärkeänä. Kannattaa miettiä, millaista haluaisi oman opiskeluarjen olevan. Miten nykytilanne eroaa tavoitteesta? Muutoksia tehdessä kannatta tiedostaa oman jaksamisen rajat.

Helpointa on lähteä liikenteeseen siitä, että määrittää rajat opiskelulle ja muulle elämälle. Olennaista on hahmottaa, mitä kaikkea pitää tehdä ja missä aikataulussa. Tähän suosittelen kalentereita ja muistivihkoja. 

Luennon aikana kannattaisi tehdä jotain keskittymistä auttavaa fyysistä aktiviteettia, esimerkiksi pientä liikuskelua tai piirtelyä. Sähköposti kiinni ja kännykkä kauemmaksi. 

ti 15.9. 2020 

Lainasin kansainvälisen politiikan kurssin tenttikirjan heti kun kurssi alkoi. Ajattelin, että myöhemmin kirjaan kertyy pitkä varausjono. Kävi kuitenkin perinteisesti. Kahden viikon laina-aika vierähti ja olen hädin tuskin avannut kirjan. Gradun jälkeen peruskurssin suorittamisen luulisi olevan helppoa, mutta aikaansaamisen suhteen tehtävän suuruudella ei vaikuta olevan juurikaan merkitystä. 

Rankaisen itseäni saamattomuudesta pitämällä ensimmäisen kunnon lukusession juuri ennen kirjan palauttamista. Toisaalta ehkä en olisi lukenut kirjaa noinkaan pitkälle ilman eräpäivää, koska ensimmäiseen mahdolliseen tenttipäivään lähes kaksi kuukautta. Opiskelijana se tuntuu ikuisuudelta. 

Opintopsykologi kommentoi: 

Kirjan lainaaminen ajoissa oli hyvä aie, vaikkei lukeminen toteutunutkaan. 

Deadlinen ollessa kaukana opiskelijat kokevat helposti, että aikaa on käytettävissä aivan valtavasti. Silloin kannattaa laittaa itselleen rajoja ja miettiä, miksi on tärkeää aloittaa ennen viimeistä hetkeä.  

ke 16. 9.2020 

Kv-politiikan etäluento on peruttu ja minulla ei ole enää tenttikirjaa. Käsikirjastosta se löytyy, joten lähden yliopiston kirjastolle lukemaan. Yölainaan annettavat käsikirjaston kirjat eivät taida olla opiskelijoiden suosiossa, koska kaikki kappaleet vaikuttavat olevan aina paikalla. Mietin, pitäisiköhän osa hyllyn viidestä Maailmanpolitiikan käsikirjasta siirtää normaalisti lainattavien kirjojen puolelle. Unohdin muistiinpanovälineet kotiin. 

Illalla viimein pakko käydä kaupassa. Eilinen iltapala oli aika heikko: jugurttia, näkkäriä ja sisupastilleja.  

Opintopsykologi kommentoi: 

Paikan vaihtaminen on hyvä keino keskittymiseen. Opiskelun ja muun elämän välille kannattaa tehdä jonkinlainen siirtymä. Kotona erillinen työpiste olisi hyvä, mutta jos se ei ole mahdollista, niin opiskelupaikkana toimivan sängyn voi vaikka pedata, tai käyttää toista keittiön tuolia ruokaillessa ja toista opiskellessa. 

to 17.9. 2020 

Jatkan lukemista kirjastolla, tällä kertaa muistiinpanoja tehden. Rajallinen aika motivoi minua. Keväällä edes kirjastossa ei saanut olla, joten tätä ei ehkä voi edes laskea varsinaiseksi etäopiskeluksi. Toivon, etten joutuisi enää lukkiutumaan kokonaan neljän seinän sisälle. 

Illalla ahdistus alkaa hiipiä esiin. Tuntuu, että lopetin opiskelun liian aikaisin, enkä ehdi tehdä kaikkia tehtäviäni.  

Haluan, että opiskelu loppuu, mutta valmistuminen huolestuttaa. Pelkään, etten ikinä saa töitä ja pääse kiinni siihen elämäntapaan, jossa odotetaan lomia ja ostetaan oma asunto. Aiemmin en ole ajatellut niin, mutta tällä hetkellä tuollainen elämä houkuttaa.  

En osaa tehdä valmistumiseen vaadittavaa opintosuunnitelmaa Sisussa. Mitä sukulaiset ajattelevat siitä, etten ole valmistunut vieläkään? 

Opintopsykologi kommentoi: 

Hyvä huomio siitä, että rajallinen aika auttaa aikaansaamisessa. 

On tyypillistä, että mieli seikkailee menneessä ja tulevassa, vertailee ja aiheuttaa ahdistusta ja huolta. Kun ajatuskulkuja alkaa huomaamaan, niin itseään voi myös etäännyttää niistä. Käsittelemättömät tunteet haittaavat monesti keskittymistä.

Huolestuneita ajatuksia ja hoidettavia asioita voi kirjoittaa vaikka paperille, jotta mieleen vapautuisi tilaa muille ajatuksille. Huolista kannattaa myös puhua ääneen. 

Omat arvot kannattaa pyrkiä tunnistamaan. Aina kun toteuttaa arvojen mukaisia tekoja, joutuu sietämään epämukavuutta. Opintojen suorittamisen aiheuttamaa epämukavuutta pystyy sietämään paremmin, kun määrittelee, että valmistuminen on itselle tärkeää.  

pe 18.9.2020 

En ole laittanut aamuksi herätystä ja aloitan päiväni Normaalit ihmiset -sarjaa katsellen. Reaktio hieman huvittaa minua, kun eilen tuntui olevan liikaakin tekemistä. 

Kun yliopistolle ei ole asiaa, käyn usein lounaalla Frenckellissä. Tänään opiskelijaporukoiden joukossa tulee yksinäinen olo. Pitäisi varmaan yrittää sopia lounastreffejä jonkun kanssa.  

Aurinko laskee hurjan aikaisin jo näin syyskuussa. Teekkarikuoro on jatkanut harjoituksiaan syksyllä, mutta kuoron vuosijuhlat on peruttu. Henkarissa roikkuva mekko muistuttaa vuosijuhlista. Joku päivä taas. 

Opintopsykologi kommentoi: 

Sarjan katsominen heti aamusta voi kuitenkin kertoa tarpeesta palautua ja rentoutua.  

Kannattaa käyttää aikaa sen miettimiseen, mitä oma hyvinvointi tarvitsee. Jos opiskelu ei onnistu, niin on tärkeää laskea omia tavoitteitaan. 

Lounastreffit ovat hyvä idea. Tällaisessa erikoistilanteessa kannattaisi miettiä, miten voisi löytää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Moni miettii ihan samoja asioita ja varmasti ilahtuisi, jos joku ehdottaisi yhdessä opiskelua. Esimerkiksi luentoa voisi katsella samaan aikaan ja kirjoitella chattiin ajatuksia tai tehdä laskuharkkoja yhtä aikaa. 

Syksy varmasti nostaa monissa esiin haikeutta, varsinkin jos piristäviä poikkeuksia arjesta ei ole tarjolla. Ihminen kaipaa vaihtelua suorittamisen vastapainoksi. 

ma 21.9.2020 

Maanantai on hyvä hetki palata uusin voimin opiskelujen pariin. Etäluennolle osallistuminen tuntuu oikein virkistävältä. Kämppis lukee viereisessä huoneessa näytelmää ääneen. Laitan vastamelukuulokkeet päähän. 

Teen kirjallisia töitä. Aikaansaamisesta tulee hyvä olo. Aiempi ajatukseni siitä, etten saisi asioita tehtyä, tuntuu kaukaiselta. 

Opintopsykologi kommentoi: 

Aina voi ottaa uuden yrityksen opintojen kanssa. Maanantai on hyvä päivä siihen. On tärkeää, ettei opiskelun kanssa tulisi liian pitkiä taukoja, jottei kynnys aloittaa nouse liian korkealle. 

Keskittymisen säätely kuulokkeiden avulla oli hyvä huomio. Kannattaa yrittää muokata itselle sopiva tapa opiskella. 

On tärkeää tiedostaa aikaansaamisen aiheuttama hyvä olo. Voi kysyä itseltään, mikä edesauttoi onnistumista ja voisiko sama asia auttaa huomennakin? 

ti 22.9. 2020 

Olen ilmoittautunut uuden tyyppiselle kielikurssille, joka toteutetaan kokonaan verkossa.  

En kuitenkaan pääse kirjautumaan kurssialueelle. Laitan opettajalle viestiä ja lopulta löydän oikeaan paikkaan. Etäopiskelu ei ainakaan vähennä turhauttavaa pelaamista eri järjestelmien kanssa.  

Kurssiympäristössä minulle selviää, että kurssilla ei ole ollenkaan etäluentoja eikä videoita, vaan se suoritetaan tehtäviä tekemällä.  

Alan suorittaa alkutestiä, jolla varmistetaan, että opiskelija on valinnut tasolleen sopivan kurssin. Testi, joka kertoo heti, onko vastaus oikea vai väärä. Se tuntuu mukavalta. Saan tarpeeksi oikeita vastauksia. 

Kielikurssin jälkeen menen zumbaan.  

Opintopsykologi kommentoi: 

Heti kurssin alkuvaiheessa kannattaa selvittää itselleen, mitä kurssilla pitää tehdä, milloin, ja kuinka laajoja juttuja ne ovat.  

Omaa palautumista kannattaa priorisoida. Liikunta edustaa paitsi psyykkistä palautumista, myös irtautumista opiskelusta. 

ke 23.9.2020 

Tänään ohjelmassa on jälleen kansainvälistä politiikkaa. Käyn sohvalle makaamaan ja asettelen kuulokkeet korvilleni. Kämppis kokkailee keittiössä.  

Vaivun luennon aikana horrokseen. Kuvittelen pystyväni kuuntelemaan ja lepuuttamaan silmiäni yhtä aikaa. Se lienee kuvitelmaa. Jos minun pitäisi referoida luennon sisältö jollekin, se tuskin onnistuisi. Luennon aihe on kiinnostava, mutta pelkkä kuuntelu ramaisee. 

Harkitsen opiskelusuunnitelman tekemistä. Onko ylioptimistista, jos suunnittelen käyttäväni joka päivä puoli tuntia espanjan opiskeluun? Minulle käy tyypillisesti siten, että laitan etusijalle jonkin tehtävän tai projektin, jonka deadline on jo käsillä. Sitten aikaa ei jää muulle. Metodista syntyy noidankehä. Jossain vaiheessa minun täytyy vuorostaan käyttää kaikki liikenevä aika espanjan tehtävien loppuun saattamiseksi. Tämän takia en ehdi tekemän mitään hyvissä ajoin.  

Opintopsykologi kommentoi: 

Tässä nousee esille hyvä itsereflektion taito, eli kärryillä pysyminen omasta keskittymisen asteesta. Seuraavalla kerralla itsensä aktivoiminen on tärkeää.

Kannustan tekemään opiskelusuunnitelman. Alkuun ei kannata tehdä liian korkeita tavoitteita. On tärkeää saada onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat pystyvyyden tunnetta opiskelijana. Tämän jälkeen tavoitetta voi päivittää. 

Aika monet opiskelijat asettavat itselleen tosi rankkoja tavoitteita, esimerkiksi että pitäisi opiskella kahdeksan tuntia putkeen keskittyneesti. Aivojen toiminnan lainalaisuuksien näkökulmasta se on mahdotonta. Osa päivästä voi olla fokusaikaa, jolloin tehdään haastavampia juttuja, ja väsyneenä voi tehdä silppuhommia, jotka eivät vaadi niin paljon panostusta.