“Kritisointi liittyy valtaan ja eriarvoisuuteen” – Kysyimme sukupuolentutkijalta, miksi tieteenalaa parjataan

Sukupuolentutkimus ei ole oikeaa tiedettä vaan mielipiteiden määrittelyä. Oikeastaan sukupuolentutkimus tulisi siirtää yliopistoista poliittiseksi puolueeksi.

Vastaavia ajatuksia pääsee lukemaan nopeasti eri keskustelupalstoilta ja uutisten kommenttikentistä, kun kirjoittaa hakukoneeseen sukupuolentutkimus.

Tieteenala on selkeästi monelle kova pala purtavaksi. Vastaavaa keskustelua ei ole havaittavissa vaikkapa teknillisten alojen ympärillä.

Sukupuolentutkimus on yhteiskuntatieteen ala, jota vuoteen 2009 asti kutsuttiin Suomessa naistutkimukseksi. Sukupuolentutkimus tutkii sukupuolta ja seksuaalisuutta yhteiskunnallisina, kulttuurillisina ja historiallisina ilmiöinä.

Tampereen yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella elokuussa aloittanut apulaisprofessori ja oppialavastaava Hanna Ylöstalo sanoo, että tutkimusala tutkii sukupuolta myös valtarakenteena. Nykyään sukupuolentutkimus lähestyy sukupuolta intersektionaalisena kysymyksenä.

“Ajatellaan, että sukupuoli ja sukupuolittuneet valtarakenteet ovat kietoutuneet muihin yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin, esimerkiksi yhteiskuntaluokkiin”, Ylöstalo sanoo.

Sukupuolentutkimus on monitieteellinen tieteenala. Sen piirissä tehdään esimerkiksi kasvatustieteellistä, humanistista, yhteiskuntatieteellistä, oikeustieteellistä tai terveystieteellistä tutkimusta.

Tampereen yliopistossa sukupuolentutkimusta voi opiskella yhteiskuntatutkimuksen kandivaiheen opinnoissa ja pääaineena sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa. Tänä vuonna sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa aloitti kymmenen opiskelijaa.

“Näin pieneen oppialaan se on aika paljon. Opintosuuntamme on suosittu. Myös kandivaiheen opiskelijoita on paljon”, Ylöstalo kertoo.

Feminismistä voi tulla paha mieli

Sukupuolentutkimuksesta käytetään myös nimitystä feministinen tutkimus. Feminismi voi sanana herättää Ylöstalon mukaan pahaa mieltä ja siksi aiheuttaa kritisointia.

“Ajatellaan, että tutkimuksen pitäisi vain neutraalisti kuvata maailmaa sellaisena kuin se on ja pidättäytyä kaikista näkemyksistä siitä, millainen maailman pitäisi olla.”

Sukupuolentutkimusta luonnehtii Ylöstalon mukaan tietynlainen tapa tuottaa tietoa. Siinä ajatellaan, että kaikki tieto sisältää jonkinlaisen näkemyksen siitä, millaisen maailman pitäisi olla.

Tämä ei koske Ylöstalon mukaan vain sukupuolentutkimusta, vaan myös esimerkiksi lääketiedettä.

“Sitäkin ohjaa esimerkiksi näkemys siitä, että ihmisten terveyttä ja elinikää pitäisi parantaa. Samalla tavalla sukupuolentutkimusta ohjaa näkemys siitä, että maailman pitäisi olla oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen.”

Sukupuolentutkimuksella on julkilausuttu kaksoistehtävä: se tarjoaa toisaalta ymmärrystä maailmasta ja maailman sukupuolittuneista rakenteista ja toisaalta visioita siitä, minkälainen maailma olisi toivottava.

Ylöstalo valmistui Tampereen yliopistosta sosiologista ja naistutkimuksesta vuonna 2003. Tämän jälkeen hän työskenteli opetus- ja tutkimustehtävissä Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistoissa.

Ylöstalon mukaan tänä aikana sukupuolentutkimus on saanut osakseen kasvavaa kiinnostusta. Esimerkiksi tiedekentän sisällä Ylöstalo ei enää juurikaan kohtaa kritiikkiä sukupuolentutkimusta kohtaan.

“Päinvastoin, olen kahdenkymmenen vuoden aikana kohdannut paljon positiivista kiinnostusta meidän alaamme kohtaan.”

Ylöstalo puhuu haastattelussa sukupuolentutkimuksen tilasta toistuvasti hyvin positiiviseen sävyyn ja ihmettelee, miksi toimittaja keskittyy tieteenalan saamaan kritiikkiin.

Hän itse toivoo, että kritiikin sijasta jutussa voitaisiin korostaa myös alan kohtaamaa intoa ja kiinnostusta.

Somekritiikki ei ole niin vakavaa

Ylöstalo tunnistaa opiskelijoiden huolen työllistymisestä. Se on kuitenkin Ylöstalon mukaan asia, josta nuorten oletetaankin olevan aina huolissaan.

“Siihen liittyy väärinymmärryksiä. Yhteiskuntatieteilijät ja sukupuolentutkijat työllistyvät todella hyvin.”

Sukupuolentutkijoita työskentelee esimerkiksi tutkijoina yliopistoissa sekä erilaisissa tutkimuslaitoksissa, toimittajina, poliitikkoina, tasa-arvoviranomaisina ja tasa-arvokonsultteina kansalaisjärjestöissä.

“Sukupuolentutkimukselliselle osaamiselle on paljon kysyntää”, Ylöstalo sanoo.

Sukupuolentutkimuksen kohtaama julkinen kritisointi liittyy Ylöstalon mukaan sukupuolten eriarvoisuuteen ja siihen liittyvään valtaan ja etuoikeuksiin, jotka aiheuttavat halua vastustaa eriarvoisuutta purkavaa tutkimusta.

Motiivit kritisoinnin taustalla eivät ole Ylöstalon mukaan välttämättä tietoisia.

“Se edellyttäisi sitä, että kritisoijat tiedostaisivat omat etuoikeutensa.”

Ylöstalo ei ole huolissaan julkisesta keskustelusta, jota sukupuolentutkimus on saanut osakseen. Hän kyseenalaistaa myös sitä, onko sukupuolentutkimuksen kritisointi lopulta kovin laaja ongelma.

“Somekeskustelu ei ole niin vakava kysymys kuin se, että sukupuolentutkimusta dissattaisiin akateemisella kentällä”, Ylöstalo sanoo.

Ylöstalo kuitenkin tunnistaa häiriköinnin, jota sukupuolentutkijat saavat välillä osakseen.

“Esimerkiksi se on ikävä ilmiö, että nuoriin tutkijoihin kohdistetaan rahoituspäätösten ja tutkimusaiheiden riepottelua sosiaalisessa mediassa.”

Ylöstalon mukaan anti-gender-liikehdinnän myötä esimerkiksi sukupuolentutkijoihin ja tasa-arvoinstituutioihin kohdistuu häirintää. Häiriköt saattavat esimerkiksi tekaista selvityspyyntöjä.

Toisaalta myös muut tutkijat saavat osakseen häiriköintiä. Ylöstalon mukaan esimerkiksi rasismin, populismin ja kriittiset talouden tutkijat kohtaavat häiriköintiä paljon.

Populaarifeminismillä on kahdet kasvot

Ylöstalo käy itse puhumassa sukupuolentutkijana esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa, talouspolitiikan instituutioissa, kansalaisjärjestöissä ja ammattiyhdistysliikkeissä.

“Niin sanotut ei-feministiset yhteiskunnalliset toimijat kaipaavat kyllä osaamistamme.”

Kasvava positiivinen kiinnostus sukupuolentutkimusta kohtaan selittyy Ylöstalon mukaan osittain feminismin popularisoitumisena.

Se ei ole Ylöstalon mukaan kuitenkaan yksiselitteisesti positiivinen ilmiö, sillä se pitää sisällään yksilö- ja kulutuskeskeisiä piirteitä ja korostaa visuaalisuutta sekä näkyvyyttä sen sijaan, että se pyrkisi kamppailuun sukupuolittuneita valtarakenteita vastaan.

“Monet asiat, joista puhutaan feminisminä, saattavat olla aika etääntyneitä sukupuolten valtarakenteiden kritiikistä. Populaarifeminismin kehyksissä mikä tahansa voi olla feminististä. Silloin saatetaan unohtaa feminismin historia ja kollektiiviset kamppailut.”

MITÄ HYÖTÄ SUKUPUOLENTUTKIMUS ON TUOTTANUT TUTKIMUKSENSA KAUTTA?

Toimittaja pyysi Hanna Ylistaloa nostamaan kiinnostavia viimeaikaisia julkaisuja. Ylistalo valitsi listaansa kotimaisia julkaisuja.

Hoivan poliittinen talous. Poliittinen talous, Vol 10 Nro 1, 2022. Saatavilla: journal.fi.
“Hoivaa pidetään usein yksityisenä, intiiminä ja vain ”sosiaaliseen” liittyvänä kysymyksenä. Teemanumerossa hoivaa tarkastellaan yhteiskunnallisena, poliittisena ja taloudellisena kysymyksenä, joka on kietoutunut sukupuolittuneisiin valtarakenteisiin.”

Kumouksellinen feminismi. Tiede & edistys, Nro 1, 2023. Saatavilla: journal.fi.
“Sukupuolentutkimus pyrkii paitsi ymmärtämään maailmaa, myös tarjoamaan erilaisia visioita siitä, millainen maailma voisi olla. Feminismin kumouksellisuutta tarkasteleva teemanumero pohtii feminismin roolia paremman tulevaisuuden rakentamisessa.”

Sukupuolentutkimus-Genusforskning, Vol 36 Nro 1, 2023. Saatavilla: journal.fi.
“Sukupuolentutkimus tarkastelee tieteenalana kriittisesti myös tiedon ja tietämisen sukupuolittuneita rakenteita. Sukupuolentutkimus-lehden feministisen tieteen- ja teknologiantutkimuksen teemanumero tarjoaa aiheeseen ajankohtaisia ja teoreettisesti kiinnostavia näkökulmia.”