Tampereella on Suomen ainoa poliisikoulu, mutta sen opiskelijoita ei koskaan näy missään – kävimme koululla kysymässä, järjestäisivätkö poliisiopiskelijat kanssamme bileet  

Tampereen kaupungilla on erityinen paikka lähes jokaisen Suomen poliisin sydämessä. 

Opiskeluvuosista poliisien muistoihin jäävät mahdollisesti niin musta makkara, Kultaisessa apinassa kumotut opiskelijahintaiset tuopit, Popeda, jääkiekko ja siipien lähes kohtuuton mättäminen, sillä poliisiksi on voinut opiskella ainoastaan Tampereen Hervannassa vuodesta 1993 alkaen.  

Ennen kultaisia Hervanta-vuosiaan poliisikoulu toimi Tampereen Tammelassa 1970-luvulla, Espoon Otaniemessä 1960-luvulla sekä Suomenlinnassa ja Helsingin keskustassa ennen 1960-lukua.  

Mutta nyt olemme Hervannassa, Suomen ainoassa Poliisiammattikorkeakoulussa.

Kuljemme valokuvaajan kanssa metallinpaljastimien läpi ja ilmoittaudumme vierailijoiksi. Näytämme henkilöllisyystodistuksemme ja allekirjoitamme hys hys -lomakkeen, jossa lupaamme olla paljastamatta salassa pidettäviä asioita ja kuvaamatta ilman erityistä lupaa.  

Sitten kerromme lyhyesti koulun viestintävastaavalle, miksi olemme täällä.  

Poliisi-instituution ympärillä on verho, joka ymmärrettävästi suojelee poliisien salassa pidettäviä tietoja, mutta joka voi samalla luoda lainvalvojista etäisen ja vaikeasti lähestyttävän kuvan. Kuilu, joka erottaa tavallisia kansalaisia lainvalvojista ulottuu myös poliisikouluun. 

“Tulimme siis kysymään, mitä poliisiopiskelijat oikeastaan edes tekevät ja miksi heitä ei näy missään”, kerron viestintävastaavalle. 

Lakia ja teoriaa

Poliisiopiskelijoiden keski-ikä on noin 25 vuotta. Opiskelijoiden keskuudessa on tyypillistä, että taustalla on jo aiempi tutkinto tai muuta elettyä elämää.  

Myös Meenu Tarna, 22, ehti opiskella hetken ammattikorkeakoulussa kätilöksi ennen poliisikoulua. Helmi Hieta-aho, 29, on aiemmalta koulutukseltaan oikeustieteen maisteri. 

“Päädyin oikiksessa työharjoitteluun poliisille. Tajusin korkeakouluharjoittelussa, että poliisit tekevät mielenkiintoisimmat hommat ja juristit vain laativat päätöksiä”, Hieta-aho kertoo. 

Poliisiammattikorkeakouluun haki vuonna 2022 lähes 5 500 hakijaa, joista vain 255 sai opiskelupaikan. Poliisiammattikorkeakoulussa on vuosittaisia aloituspaikkoja 400. Tällä hetkellä osa paikoista jää siis täyttämättä, sillä hakijoiden taso ei yllä vaadittuihin kriteereihin. 

Kaksivaiheisen pääsykokeen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu fyysinen testi, kirjallinen koe ja psykologisia testejä. Toiseen vaiheeseen kutsutaan ensimmäisestä vaiheesta parhaiten suoriutuneet. Toisessa vaiheessa hakijat tekevät lisää psykologisia testejä, yksilö- ja ryhmätehtävän ja heille suoritetaan henkilökohtainen haastattelu. 

Vuonna 2022 Poliisiammattikorkeakoulu päivitti hakijoiden valintaperusteita soveltuvuuden arvioinnin ja fyysisen testin osalta. Muutoksen jälkeen hakijan ei enää tarvitse läpäistä jokaista kuntotestin osuutta. Esimerkiksi jos hakija tekee penkkipunnerruksessa vain yhden toiston, tuloksena on nolla pistettä ja hakija saa silti jatkaa valintakoetta.  

Päivityksillä pyritään kasvattamaan opiskelijoiden määrää ja vastaamaan poliisien määrän lisäämisen tarpeeseen.  

“Aloin treenata kuntotesteihin vuotta ennen pääsykokeita. Nuoruuden kilpaurheilutausta pääsi yliopistovuosina vähän repsahtamaan, kun tuli juhlittua”, Hieta-aho kertoo nauraen.  

Koulua ei kuitenkaan läpäistä pään kokoisella hauiksella, vaan poliisiopinnoissa pääsee pänttäämään lakia ja tenttimään teoriaa. Hieta-ahon mukaan hommia on saanut paiskia Helsingin yliopiston oikeustieteelliseenkin verrattuna paljon: koulupäivissä on pääsääntöisesti läsnäolopakko ja päivät ovat pitkiä.  

“Opiskeltua poliisilakia aletaan sitoa nopeasti jo toisessa periodissa käytännön työhön. Täytyy tietää, miksi tehdään niin kuin tehdään”, Tarna kertoo. 

Kymmenen kuukauden harjoittelu

Poliisiammattikorkeakoulun kokonaispinta-ala on noin 21 hehtaaria. Toistaiseksi opiskelija-asuntolataloja on kahdeksan, ja niissä on majoitustilaa yli 750 opiskelijalle. Kampuksen asuntoloiden portaikosta avautuvat ovet suoraan soluasuntoihin.  

Hieta-ahon mukaan ovia ei juuri lukita, ja lähtökohtaisesti kaikki opiskelijat ovat tervetulleita käymään. Erityisesti eräs solu tunnetaan Muumitalona juuri tästä syystä. Talojen purkaminen on suunnitteilla niiden huonon kunnon takia. 

Tampere on kohdellut pääkaupunkiseudulta kotoisin olevaa kaksikkoa hyvin. Puolentoista vuoden aikana kaupunki on alkanut tuntua kodikkaalta, ja pois muuttaminen harmittaa. 

Poismuutto on edessä todennäköisesti molemmilla, sillä kymmenen kuukauden työharjoittelu vie poliisiopiskelijat opintojen päätteeksi ympäri Suomen. Harjoitteluun kuuluu viiden kuukauden harjoittelu kentällä, neljän kuukauden harjoittelu rikostutkinnassa ja kuukauden mittainen harjoittelu lupapalveluissa. 

Poliisiopiskelijat saavat harjoittelunsa aikana nuoremman konstaapelin palkkaa, joka on noin 2120 euroa kuukaudessa. Kenttäjaksolta palkkaan kertyvät myös työhön kuuluvat lisät. 

Hieta-ahon harjoittelu alkaa huhtikuussa Helsingin Pasilassa. Tarnan harjoittelu alkaa tammikuussa 2025, eikä harjoittelupaikka ole vielä tiedossa.  

“Meidän kurssiltamme Tampereen poliisilaitoksen harkkaan oli eniten tunkua. Monet haluaisivat jäädä tänne”, Hieta-aho kertoo.  

Harjoittelupaikat jaetaan kurssilaisten kesken toiveiden ja paikkojen määrän mukaan. Kaikki harjoittelupaikat tulee saada täytettyä, jonka vuoksi poliisiopiskelijoiden paikkatoiveet eivät aina toteudu. Käytännössä opiskelija saattaa päätyä kymmenen kuukauden harjoittelujaksolle Kemiin, vaikka toive olisi ollut Helsinki. 

Perheellisten toiveet huomioidaan ensisijaisesti, mutta muuten harjoittelupaikan määrittelee puhtaasti arpaonni. Opintojen menestyksellä tai motivaatiolla ei ole tässä kilvassa merkitystä. 

“Paikat tietysti pyritään jakamaan toiveiden mukaisesti, mutta se ei aina toteudu. Esimerkiksi meidän kurssiltamme muutama joutui huonolla arvalla muualle kuin toivepaikkaansa”, Hieta-aho kertoo. 

Poliisin työharjoittelu on varsinaista poliisin työtä ensimmäisestä päivästä alkaen. Kenttäjaksolla työskennellään kahdestaan partiokaverin kanssa, joka toimii harjoittelijan ohjaajana. 

“On se jännittävää, että sitä sitten mennään Helsinkiin. Se on iso kaupunki ja siellä tapahtuu paljon, mutta sitä varten täällä koulussa treenataan puolitoista vuotta”, Hieta-aho sanoo. 

Tuntuuko Hieta-ahosta, että hän on valmis porhaltamaan pillit päällä Mannerheiminkadulla jo reilun kolmen kuukauden kuluttua? 

“Tuntuu siltä, että sinne kehtaa lähteä. Olen nähnyt paljon vaivaa opintojeni eteen, enkä ole mennyt sieltä mistä rima on matalin.” 

Läsnäolopakollinen koulupäivä alkaa aamuvarhain ja jatkuu iltaviiteen asti. Sen jälkeen luetaan tentteihin, urheillaan ja harjoitellaan voimankäyttöä: koulun alueella sijaitsevat ampumaradat, painisali ja kuntosali ovat opiskelijoiden vapaassa käytössä.  

Monella on perhe tai kumppani toisessa kaupungissa, ja joidenkin pitää käydä opintojen ohessa töissäkin.  

“Täytyy myöntää, että on tämä raskastakin ollut”, Tarna sanoo. 

“Kaikki on kuitenkin niin mielenkiintoista, että kyllä puolitoista vuotta jaksaa painaa. Opettajien kannustus ja opiskelijoiden yhteishenki ovat meillä ihan omaa luokkaansa”, Hieta-aho kertoo.  

“Tunnistettavat opiskelijahaalarit voisivat aiheuttaa ikäviä tilanteita yöelämässä”

Yhteishenki on poliisiopiskelijoiden kesken tiivis, mutta kupla vaikuttaa myös sulkeutuneelta ja aavistuksen sisäänpäin kääntyneeltä: en muista koskaan tavanneeni poliisiopiskelijoita yksissäkään opiskelijabileissä. 

Myös Hieta-aho ihmettelee poliisiopiskelijoiden ja muiden opiskelijoiden välistä kuilua.  

“Ei sitä meidän ja muiden opiskelijoiden välistä yhteistyötä valitettavasti juurikaan ole. Olemme aika omissa oloissamme täällä. Jos me järjestämme täällä juhlat, niin emme voi lähtökohtaisesti kutsua tänne koulun alueelle muita”, Hieta-aho kertoo.  

Tarna muistuttaa, ettei kutsuja Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijakunnalle toisaalta juuri tule muiltakaan ainejärjestöiltä. Poliisikoulu on unohdettu omaksi laitoksekseen, eikä opiskelijoita pyydetä osallistumaan poikkitieteelliseen tapahtumajärjestämiseen. 

“Se vaatisi ehkä sen, että joku ulkopuolelta ottaisi meidän perinne- ja viihdetoimikuntaamme yhteyttä ja pyytäisi mukaan suunniteltuun tapahtumaan”, Hieta-aho pohtii. 

Eli jos vaikka oman ainejärjestöni tapahtumavastaava nakkaisi Poliisiammattikorkeakoulun opiskelijakuntaan viestiä, saattaisi meillä olla tiedossa yhteiset bileet? 

“Miksipäs ei!” opiskelijakunnan puheenjohtaja Tarna hihkaisee. 

Toisaalta poliisiopiskelijoiden juhlinta ei ole aivan yhtä mutkatonta kuin vaikkapa valtio-opin opiskelijan. Poliisiopiskelijat eivät saa käyttää opiskelijahaalareita oman turvallisuutensa tähden, ja poliisille sopiva käytös tulee muistaa vapaa-ajallakin.  

“Kaikkien suhtautuminen poliiseihin ei ole myönteistä, joten tunnistettavat opiskelijahaalarit voisivat aiheuttaa ikäviä tilanteita yöelämässä”, Tarna sanoo.  

“Eikä ole fiksu ajatus ryönätä tuolla yöelämässä tunnistettavasti tulevana poliisina. Koulun aitojen sisäpuolella voimme juhlia rauhassa omalla porukalla ilman, että poliisien juhlintaa aletaan spekuloida”, Hieta-aho jatkaa. 

Eivät kai kaikki yliopiston sitsitkään päivänvaloa kestäisi. Millä muilla keinoin tulevat poliisit aikovat edistää suomalaisten luottamusta poliisiin tulevalla urallaan?  

“Lakia opiskelleena ajattelen, että ne lait on säädetty syystäkin. Myös poliisin on noudatettava sääntöjä työssään”, Hieta-aho sanoo. 

Poliisikoulussa varoitetaan Hieta-ahon mukaan opiskelijoita siitä, että resurssipulan vuoksi työelämässä asioita ei voida aina tehdä piirulleen oppikirjan mukaan.  

“Haluan itse noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Jos harkkaohjaaja neuvoisi joustamaan jostain, niin sanoisin, ettei se käy”, Hieta-aho sanoo. 

“Lakien mukaan on mentävä, eikä siten että vähän oikaistaan kiireessä. Haluan myös pyrkiä aina kohtaamaan ihmiset siten, että ihmiselle jäisi siitä tilanteesta mahdollisimman hyvä fiilis”, Tarna jatkaa. 

Usealle poliisin kohtaaminen voi olla elämässä ainutkertainen tilanne, johon voi liittyä traumaattinenkin tapahtuma.  

“Haluan kuunnella kohtaamaani ihmistä, ja pystyä olemaan siinä hetkessä mahdollisimman läsnä hänelle”, Tarna sanoo.