Täydellistä hetkeä odotetaan joskus liian kauan – Perheellisiä opiskelijoita on yhä vähemmän

Pauliina Niemistölle oli selvää, että hän haluaisi lapsia, mutta kirjallisuustieteen opintojen alkaessa vuonna 2014 silmissä siinsi vain opiskelu. Lapset tulivat ajankohtaisiksi pari vuotta myöhemmin hääkellojen soitua. Kun Niemistö sai tietää olevansa raskaana, heräsivät huolet opintojen jatkumisesta. Hän ehti saada kandidaatin tutkinnon pakettiin ennen pahimpia oireiluja.

”Minulla kävi sinänsä tuuri, että tosi voimakas pahoinvointi ja väsymys alkoivat juuri kevään viimeisten deadlinejen jälkeen.”

Ennen lapsen syntymää joulukuussa Niemistö opiskeli niin pitkälle kuin ehti. Hän halusi saada kokonaismerkinnät keskeneräisistä opintokokonaisuuksistaan, jotta paluu opintoihin olisi helpompaa. Se kannatti, sillä vanhempainvapaan aikana tutkinto-ohjelmia yhdistettiin ja kurssien vastaavuudet muuttuivat.

”Kaikki olisi silti ollut mahdollista. Voi laskelmoida, että ehtii juuri tehdä jotain valmiiksi ennen äitiysvapaata, mutta entä jos lapsi syntyykin keskosena?”

Paineet keskeneräisyydestä ovat vanhentunutta perintöä

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan vuonna 2012 viidestä seitsemään vuotta opiskelleista yliopistolaisista 10,6 prosentilla oli lapsi. Kahdeksan vuotta tai pidempään opiskelleista lapsia oli 12 prosentilla. Vuonna 2016 luvut olivat 5,6 prosenttia ja 12,7 prosenttia. Opintojen aikana perheitä perustetaan siis aiempaa vähemmän.

Tutkimuksessa kysyttiin lapsettomilta vastaajilta, miksei lapsen hankinta ole ajankohtaista. Merkittävimmät syyt liittyivät opintojen keskeneräisyyteen, haluun tehdä ensin muita asioita ja tahtoon edetä uralla. Lisäksi monia huoletti taloudellinen tilanne.

Lääketieteen tohtori Aira Virtala on tutkinut korkeakouluopiskelijoiden perhesuunnittelua. Hän ymmärtää hyvin nuorten aikuisten pähkäilyn ja halun saada lapselle parasta. Silti hän toteaa, että täydellistä hetkeä lasten saannille odotetaan liian kauan. Se ei nimittäin koskaan tule. Odotellessa otollisin aika lasten saannille voi lipua ohi.

”Tutkimuksissani olen huomannut, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että naisilla hedelmällinen ikä on 20 vuotta lyhyempi kuin miehillä. Nuorena saadut lapset ovat useammin terveitä. Varttuneempien naisten lapsettomuushoidot ovat yleistyneet, mutta se on rankka tapa saada lapsi.”

Virtala arvioi paineiden opintojen loppuunsaattamisesta olevan edellisten sukupolvien asettamia. Maailma on sittemmin muuttunut valtavasti, ja sen mukana myös opintopolut ovat eriytyneet. Lisäksi erityisesti koronan vaikutuksesta suoritustavoissa on joustoa niin, että opiskella voi kellonajasta ja paikasta riippumatta. Jos kurssin keskeyttää, uusi mahdollisuus on viimeistään vuoden päästä – mitä taas ei välttämättä voi sanoa työelämän projekteista.

Virtala painottaakin, ettei äitiyslomalta työelämään palaaminen ole ainakaan sen helpompaa kuin opintoihin paluu. Hän kannustaa puhumaan perhetilanteesta opettajille, jotta voi saada joustoa suoritustapoihin.

Yliopistomaailmaan palaamista helpottaa, kun on tiedossa, mitkä ovat ensimmäiset askelmerkit opintojen jatkamisessa. Niitä kannattaa suunnitella etukäteen opintokoordinaattorin tai opettajatuutorin eli hops-ohjaajan kanssa. Ajankäytön rytmittämistä voi pohtia opinto-ohjaajalla, jaksamisen ongelmissa auttavat opintopsykologit. Opiskelu ja lapsiperhearki voivat jopa tukea toisiaan: rajallinen opiskeluaika on käytettävä tehokkaasti, ja lasten kanssa ollessa ei ehdi murehtia opintotehtäviä. Niemistö on huomannut saman.

”Oli vaihdettava opiskelurytmiä päivätyön kaltaiseksi niin, että opiskelen silloin, kun lapsi on päiväkodissa. Illat ovat perheen yhteistä aikaa, jota en enää edes haluaisi käyttää tietokoneella istumiseen.”

Yhteensovittamisen on tutkittu toisaalta aiheuttavan ristiriitoja, toisaalta taas perheen on todettu olevan merkittävä henkinen voimavara. Perheellisten opiskelijoiden hyvinvointi on samalla tasolla lapsettomien kanssa, ja heidän on havaittu olevan lapsettomia motivoituneempia opintoihinsa.

Vanhempi on hyvä työntekijä

Niemistön opinnot jatkuivat tavoitetahdissa vuoden kuluttua äitiysvapaalle jäännistä. Hän on tällä hetkellä gradun viimeistelyä vaille äidinkielen ja kirjallisuuden sekä filosofian opettaja. Tytär on nyt kolmivuotias, ja työnhaku on käynnissä.

Vastavalmistuneen nuoren naisen palkkaaminen voi epäilyttää työnantajia. Toisaalta Niemistö ajattelee, että jos on jo saanut lapsen, ei välttämättä ole palkkaajan silmissä jäämässä heti uudelle äitiysvapaalle.

Virtala toivoisi työnantajien katsovan äitiysvapaan riskin sijaan kokonaiskuvaa. Perheellinen voi olla muista syistä houkuttava työntekijä.

”Perheelliset nähdään tunnollisina. Jos ottaa vastuuta perheestä, ottaa todennäköisesti vastuuta työstäkin. Lisäksi perheellisen voi ajatella sitoutuvan työpaikkaan, koska lapset on ruokittava”, Virtala sanoo.

Opintojen aikana, työelämässä vai milloin?

Virtalan mielestä on tärkeää tarkastella pitkän tähtäimen halujaan ja arvottaa valintojaan kaukokatseisesti.
Julkisuudessa perhe-elämää esitetään kielteisin mielikuvin ja naulana opintojen arkkuun, mutta ympäristön odotuksille ei tule antaa liikaa painoarvoa. Opiskella voi aina, lasten saannin aika on rajallinen. Jos lapsia haluaa, Virtala rohkaisee tarttumaan toimeen.

Nykyinen lastenteon pitkittäminen ei ole purettavissa yksittäisiin tekijöihin, mutta osansa tekee yhteiskunnan yksilöllistyminen. Siinä missä ennen kylä kasvatti lapsen, nykyään voi syntyä tunne, että lapsestaan on vastuussa yksin.

Se ei pidä aivan paikkaansa. Lapsen kasvatukseen osallistuvat myös esimerkiksi koulu ja harrasteyhteisöt sekä yhteiskunta palveluineen ja rahallisine tukineen.

Terveystutkimuksessa melko merkittäväksi syyksi haluttomuuteen perustaa perhe ilmeni myös tunne kypsymättömyydestä. Niemistön mielestä luonto hoitaa tehtävänsä tässä asiassa.

”Raskausaika valmistaa monella tapaa vanhemmuuteen. Ajatukset kääntyvät lasta kohti sitä enemmän, mitä isommaksi sikiö kasvaa. Lapsen synnyttyä ei osaa enää murehtia tai kaivata samoja asioita kuin ennen raskautta.”

Jos täydellistä hetkeä ei ole olemassa, millainen tilanne on riittävän hyvä?

”Hyvä lähtökohta on, jos on parisuhteessa, jossa molemmat haluavat lapsia”, Virtala sanoo.

Niemistön mielestä myös oman mielenterveyden tulisi olla sillä tasolla, että pystyy huolehtimaan itsestään. Vauva-ajan valvotut yöt voivat käydä raskaiksi.

Univaje ja huoli opinnoista kääntyivät hänen kohdallaan kuitenkin parhain päin.

”Tämä oli paras päätös ikinä. Se, että opinnot ovat vuoden tauolla, on lopulta aivan pieni asia siihen verrattuna, että on toiselle ihmiselle vanhempi.”

Vauvan hintalappu: Mikä maksaa?

• Muista, että kaupat ovat auki lapsen synnyttyäkin. Kaikkia kapineita ei tarvitse hankkia siksi, että serkun kaima on hyötynyt niistä.

Raskauden aikana

• Raskauden ajan tutkimukset ja synnytys: rakenneultrat noin 30 € kumpikin, synnytys maksaa vuodeosaston vuorokausimaksujen verran
• Äidin raskausvaatteet
• Vakuutus: raskausaikana otettu syntyvän lapsen vakuutus maksaa 350–750 €, vauvan vakuutus taas 250–550 € vuodessa.

Tarvikkeet

• Lastenvaunut: uutena useita satoja euroja, siksi kannattaa ostaa käytettynä
• Turvakaukalo ja autoon kiinnitettävä telakkaosa: alkaen 100 €. Kannattaa ostaa uutena. Niin kaukalon kuin telakan käyttöikä on maksimissaan noin seitsemän vuotta valmistuksesta, eikä kolarissa ollutta turvakaukaloa tulisi enää käyttää, vaikka se näyttäisi ulkoisesti ehjältä. Käytetystä kaukalosta ei voi tietää, onko se turvallinen.
• Hoitopöytä, pinnasänky, sitteri, syöttötuoli: käytettynä 5–20 €.
• Hoitolaukku: käytettynä 3–20 €, uutena 20–80 €.
• Hoitotarvikkeet, kuten tutit, tuttipullot, harsot, ruokailuvälineet… Yksittäiset tuotteet eivät maksa paljoa, mutta ensimmäisen vuoden aikana niitä kertyy.
• Vaipat: muutama satanen vauvavuoden aikana
• Kestovaipat tulevat huomattavasti edullisemmiksi.
• Vaatteet: käytettyinä muutamia kymppejä. Kirpparilla vaatteet maksavat muutamia kymmeniä senttejä. Söpöjä bodyja ei kannata hamstrata, sillä vauva mahtuu samaan vaatteeseen vain noin kuukauden ajan.
• Kengät: kävelemään oppinut lapsi tarvitsee jalkojen kehitystä tukevat, kunnolliset kengät. Kenkäpari voi maksaa uutena muutaman kympin, ja kasvavan lapsen kenkiä on päivitettävä taajaan.
• Apteekkikulut: muutama kymppi. D-vitamiinin lisäksi vauva voi tarvita esimerkiksi kuume- ja kipulääkettä.
• Imetysliivit ja liivinsuojia
• Lelut ja harrastetarvikkeet. Vauvaa ei kiinnosta, leikkiikö hän kehittävällä lelulla vai puukauhalla. Isompi lapsi voi iloita esimerkiksi pulkista ja hiekkaleluista ja myöhemmin harrastuksista.
• Vesimaksu: vauva nostaa asunnon vesimaksua noin puolikkaan aikuisen verran.

Ruoka

• Rintapumpun voi ostamisen sijaan lainata yhdistyksiltä tai Taysilta. Äidinmaidonluovutuksesta Taysille saa muutamien kymppien suuruisia palkkioita.
• Maidonkorvikkeet maksavat vauvan iän mukaa vajaasta sadasta eurosta lähemmäs kaksisataa euroa kuussa. Niitä hyödynnetään, jos imetys ei onnistu.
• Soseisiin siirryttäessä valmiille Pilteille kertyy hintaa useita kymppejä kuussa. Itse tekeminen on huomattavasti halvempaa: kasvikset ja hedelmät voi soseuttaa isoissa satseissa ja laittaa annoksin pakastimeen.

Kela tukee perheellistyvää

• Äitiyspakkaus sisältää mm. ulko- ja sisävaatteita petivaatteita ja hygieniatarvikkeita.
• Äitiysrahaa saa noin neljältä kuukaudelta Äitiysvapaalla saa myös opiskella opintotuella sekä työskennellä, jolloin työpäiviltä saa vähimmäismäärän äitiysrahaa. Isyysrahaa saa noin yhdeksän viikon ajalta, mutta sen saaminen edellyttää, ettei isä opiskele täysipäiväisesti. Työskentely arkipyhinä ja sunnuntaisin ei vaikuta äitiys- tai isyysrahaan, sillä niitä maksetaan vain arkipäiviltä.
• Äitiysvapaan jälkeen koittaa reilu puolen vuoden vanhempainvapaa, jolloin saa vanhempainrahaa ja jonka vanhemmat voivat jakaa haluamallaan tavalla.
• Äitiys-, isyys- ja vanhempainraha ovat samansuuruisia ja ansiosidonnaisia. Vähän vuodessa tienaava opiskelija saa vähimmäismäärän, joka on noin 700 € kuukaudessa.
• Opiskeleva vanhempi saa myös opintotuen huoltajakorotuksen, joka on sata euroa tukikuukaudessa.
• Lapsen syntymää seuraavan kuun alusta saa lapsilisää, joka on ensimmäisestä lapsesta noin 95 kuussa ja seuraavista hieman enemmän lasta kohden.

Kunkin vanhemman ja lapsen tarpeet ovat yksilöllisiä, mutta esimerkiksi näihin kannattaa varautua.