Tiede: Äfterit tunnettiin jo 1600-luvulla – viinalla hoidettiin ihmissuhteita ja tauteja

”Nykyään ihmiset sanovat, että päivä ei lähde käyntiin ilman kahvia. 1600-luvulla samaan tapaan voitiin puhua oluesta ja paloviinasta”, kertoo tamperelainen väitöskirjatutkija Jenni Lares.

Väitöskirjassaan Alkoholinkäytön sosiaaliset merkitykset 1600-luvun länsisuomalaisessa maaseutuyhteisössä Lares on tutkinut alkoholinkäyttöä uuden ajan alun Suomessa. Päälähteinään hän on käyttänyt oikeuden tuomiokirjoja ja tutkimus keskittyy siihen, mihin alkoholia käytettiin ja miten siitä puhuttiin.

Lareksen mukaan alkoholin sosiaalisia merkityksiä on aiemmin tutkittu vain vähän. Vanhemmat tutkimukset alkoholinkäytön historiasta ovat keskittyneet lähinnä alkoholin luomiin kansanterveydellisiin ongelmiin.

”Luulen, että syy siihen on ollut raittiusliike ja kieltolaki. Juominen piti kieltää ja syitä etsittiin historiasta. Silloin löydettiin sitten tämä 1600-luku ja kaikki nämä kännitappelut, känniset papit sekä muut alkoholin haittavaikutukset ja lieveilmiöt”, Lares pohtii.

Arkisin mietoja, juhlissa jäykkää

Nykyajan näkökulmasta 1600-luvun päivittäinen alkoholinkäyttö voi vaikuttaa holtittomalta, mutta juomisen sosiaaliset merkitykset olivat pitkälti samoja kuin nykyään. Alkoholi oli ennen kaikkea seurajuoma.

”Aika lailla kaikkeen seurusteluun kuului alkoholi. Se on toiminut sellaisen ystävyyden ja veljeyden symbolina”, Lares kertoo.

Arjen ja juhlan välisessä alkoholinkäytössä oli laadullinen ja määrällinen ero. Arkena juotiin miedompia juomia, kun taas juhlassa vahvemmalla tavaralla ja runsaammalla juomisella tavoiteltiin päihtymystä ja muuttunutta tietoisuuden tilaa.

Osa alkoholin sosiaalisista merkityksistä on muuttunut vuosisatojen kuluessa, kun taas jotkut merkitykset ovat pysyneet lähes samanlaisina. Esimerkiksi nykyään arkijuominen on luonnollisesti vähäisempää, mutta juhlassa alkoholi toimii edelleen työn ja vapaa-ajan jakajana.

”Alkoholilla vedetään usein raja arjen ja juhlan välille. Kun siirrytään ’after workeihin’, niin työpäivä on päättynyt, ja kun lähdetään lomalle, otetaan lentokentällä kuva oluttuopista”.

Kännissä käräjillä

Juominen oli 1600-luvun Suomessa tärkeä yhteisöllisyyden rakennustapa, mutta kuten nykyäänkin, aiheutti se myös ongelmia, kuten tappeluita, järjestyshäiriöitä ja kunnianloukkauksia.

”Tuomiokirjoista käy ilmi, että juomisen tarkoituksena oli pitää hauskaa ja olla rauhassa toisten kanssa. Se oli ikävää kaikille, jos tappeluita jouduttiin selvittelemään käräjillä”.

Mutta myös käräjät olivat luonteeltaan juhlaa, ja siksi siellä nautittiin ja myytiin alkoholia. Lareksen aineiston perusteella humalainen toikkarointi kuitenkin haittasi käräjöintiä varsin harvoin, vaikka raittiusmiesten tutkimuksista saattaa saada toisen kuvan. Ajan henkeä kuvaa kuitenkin väitöskirjaan kirjattu toteamus:
”Nykymittapuulla raittiita, eli täysin alkoholia käyttämättömiä miehiä käräjäpaikalla tuskin oli, sillä alkoholijuomat kuuluivat ainakin joidenkin ruokavalioon sekä käräjäpäivän jälkeiseen sosiaalisuuteen.”

Käräjillä päihtymys ei silti ollut tekoa lieventävä tekijä, mutta ei toisaalta raskauttavakaan. Humalatila tarjosi teolle selityksen, ei oikeutusta.

Vasta vuoden 1686 kirkkolaki kielsi päihtymyksen kirkossa ja lopulta vuonna 1733 julkijuopumuksesta tuli kokonaan laitonta.

Vettä lähinnä lapsen kastamiseeen

Paloviinaa pidettiin 1600-luvulla myös tehokkaana yleislääkkeenä, jolla hoidettiin monia tarttuvia tauteja. Sen myös katsottiin vahvistavan kehoa ja mieltä. Siihen aikaan paloviina ja olut olivat myös tehokkaimpia satavilla olevia kipulääkkeitä, joten niitä annettiin runsaasti esimerkiksi haavoittuneille sotilaille ja synnyttäville naisille.

Ihan kaikissa yhteyksissä alkoholia ei silti tuolloinkaan pidetty soveliaana.

”Oli erikseen sanottu, että synnytykseen pitää varata puhdasta vettä hätäkastetta varten. Viinalla tai oluella ei saanut kastaa lasta”, Lares naurahtaa.

Vedelläkin nähtiin olevan monia terveysvaikutuksia, mutta huono vesi saattoi sairastuttaa ihmisen, joten veden ajateltiin olevan tietyissä tilanteissa epäterveellistä.

Puhtaan veden puute on nähty monesti yhtenä syynä uuden ajan alun runsaalle alkoholinkäytölle. Olutta kun voitiin tehdä likaisemmastakin vedestä.

Keskeistä on alkoholin merkitys yhteisölle

Väitöskirjan aiheen Lares kertoo saaneensa kiinnostuksesta tavallisen ihmisen arjen historiaa kohtaan.

Hänen mielestään on tärkeää, että menneisyyden alkoholinkäyttöä ei ajateltaisi pelkästään sen kautta, paljonko juotiin ja kuinka humalassa oltiin. Tutkimuksessaan Lares haluaakin nostaa esille alkoholinkäytön merkityksen yhdessäololle ja hauskanpidolle.

”Mielestäni pelkkiä kulutusmääriä tärkeämpää ja kiinnostavampaa on, että miksi alkoholia käytettiin, mihin tarkoitukseen ja mitä sillä haluttiin saavuttaa.”

Jenni Lareksen piti väitellä aiheesta Tampereen yliopistossa huhtikuussa, mutta koronaviruspandemian takia tilaisuutta lykättiin. Väitöstilaisuus järjestetään 3. lokakuuta.